TEEMUN EVOLUUTIOKRIITTINEN SIVUSTO
PÄIVITETTY 2015/12/17
ETUSIVU


ETUSIVU

EVOLUUTIOVÄÄRENNÖKSET
  • Johdanto
  • Ernst Haeckel
  • Propaganda
  • Vertailua
  • Ihmisen evoluutio
  • Tuoreet

    DAWKINSIN LUENTO

    MAKROEVOLUUTIOTEORIAN RISTIRIITOJA

    AAMUNKOITON LOHIKÄÄRMEET

    EVOLUUTIOKAISLIKOSSA PUHISEE

    GEOLOGIA

    NOOA

    GEENI

    ELÄMÄN RESEPTI

    NEANDERTALILAISET

    JÄÄKAUSI

    MAMMUTIT

    SURKASTUMAT

    AVARUUS

    LUONNONVAKIOISTA

    BIG BANG

    KUINKA VANHA MAA ON?

    SUKLAAN EVOLUUTIO

    TUNTEEKO HISTORIA JEESUKSEN?

    VIIKUNAPUUN MERKKI

    KLAUKKALAN OHITUSTIE

    FOSSIILIT

    DA VINCI -KOODI

    JUUDAKSEN EVANKELIUMI

    ISÄNPÄIVÄ

    LUCYN LAPSI?

    KOLMANNES EI USKO KEHITYSOPPIIN

    RADIOMETRINEN AJOITUS?

    PELON EVOLUUTIO

    HIIDENKIRNUT

    SUSILUOLA

    SILMÄYS NÄKÖAISTIIN

    PEDON MERKKI ?

    JEESUKSEN LUUT OVAT LÖYTYNEET?

    PÄIHTEET

    J. R. R. TOLKIEN

    SUOMEN HISTORIAA

    J. A. M.

    ELOKUVAT

    TV-SARJAT
  • Postimies Pate

    TV-7

    BODOM

    AUTOT

    KRONOLOGIA

    KOIRAELÄIMET

    KARTANONKOSKI KUVINA

    VANTAA KUVINA

    HOUSE

    ARKKITEHTUURI

    EGYPTIN KRONOLOGIAT ?

    KIRJAT

    RADIO 3 v. 1987-1996

    TYYSTIN SEKALAISET KUVAT

    TIEDE-LEHDEN ID ARTIKKELISTA...

    TIETEELLINEN KREATIONISMI RY

    ILMOITUSTAULU

    EVOLUUTIOON KRIITTISESTI SUHTAUTUVIA TIEDEMIEHIÄ

    PALAUTE

    LINNOJA

    TURKUA KUVINA

    PRISMA TV1 1.10.2007

    ILPPA

    VIHTIÄ KUVINA

    KATSAUS ATEISMIN HISTORIAAN

    HELSINKI MOTOR SHOW 2007

    MIELIPITEITÄ EVOLUUTIOFILOSOFIASTA

    LINKIT

    RHODOPUISTO

    JEESUS-MARSSI 2008

    TUUSULA KUVINA

    NURMIJÄRVEÄ KUVINA

    JULKILAUSUMA EVOLUUTIOSTA

    ESPOOTA KUVINA

    MAA KOLMANNESMITTAAN

    KOTIMAAN MITTAUSTA 375 VUOTTA

    JAAKKO JUTEINI 1781-1855

    DARWIN 200 RIEMUVUOSI

    ZEITGEIST ELOKUVA

    HAROLD LLOYD

    REKRY 09

    EI GAP-TEORIOILLE

    VANTAA KUVINA II

    UUSI ASELAKI PUHUTTAA

    KARKKILA KUVINA

    JÄRVENPÄÄ KUVINA

    NISSAN NOTEN AJOVALON VAIHTO

    WIKILEAKS

    Hikka Pemasen blogi

  • PERINTEITÄ KUNNIOITTAVAA EVOLUUTIOPROPAGANDAA LAPSILLE
    ja lapsenmielisille.



    "Nebraskan apinaihminen",
    todisteena pahkasian hammas. (*kuva: London News magazine on July 24, 1922)

    Englannin L. Historian museo. Pekingin ihminen.

    Tieteen Maailma 1993 / Homo erectus esitellään ihmisen edeltäjänä 1,8 mv vanhana esimuotona.

    Australopithecukset (1980 R. Leakey) Etelänapinat esitellään kävelevinä ihmisen esimuotoina, ilman todisteita!

    Propagandaa näistä kuvista tekee se, että ihmissukuun kuuluvat erectukset ja eläimiin kuuluvat australopithecukset esitetään siten, että jauhot ja vellit sekoitetaan tahallaan. Mm. "Nebraskan apinaihminen"-väite korjattiin Science-lehdessä, kyse ei ollut ihmisen jäännöksestä. (* K.Gregory, "Hesperopithecus Apparently Not An Ape Nor A Man", Science, Vol 66, December 1927, p. 579)

    Siitä ei päästä mihinkään, että Homo erectukset ja neandertaalit olivat hieman eri näköisiä kuin tämän päivän länsimaalaiset ihmiset keskimäärin, mutta se ei anna tutkijalle erivapauksia keksiä omasta päästä (eli tyhjästä) esim. karvapeitteistä ihoa tai apinamaista esiintymistä.


    Eläimiä ja ja alarivillä ihmisiä.



    Gigantopithecus rekonstraatio.

    Kiinan alueella Gigantopithecus lajin edustajien arvellaan kasvaneen 2,5-3 metrisiksi ja painoltaan sen on arvioitu kasvaneen 300-500 kiloiseksi.


    Leukaluun osiin ja joihinkin hampaisiin perustuva arvio Gigantopithecus yksilön kallosta. Keskimmäinen kallo on gorillan ja lähin on ihmisen.



    Kalloista ei pysty määrittämään minkään vainajan älykkyyttä / "kehittyneisyyttä". Käytännössä nämä erectukset ja neandertalit olivat 100% ihmisiä, siinä missä ns. nykyihminenkin. Eikä pidä unohtaa esim. yksipuolisen (korkea) valkuaisainepitoisen ravinnon aiheuttamia muutoksia ihmisillä heidän kasvuvaiheessa olevassa luustossaan.
    Joulukuisen (2004) tsunamin vaikutusalueella elää yhä ihmisiä, joiden otsalohko muistuttaa melkoisesti erectus heimon kallojen otsalohkoa. Kehitysopin poluraariteetit ovatkin läpi historin valinneet ihmisille nähtäväksi ainoastaan malliesimerkkien ääripäitä. Koskaan tai ainkin perin harvoin näemme oppikirjoissa niitä neanderatalilöytöjä, jotka eivät poikkea fenotyypiltään silminnähtävästi meistä nyky veronmaksajista. Rajoitetusta tai karsitusta visuaalisuudesta pidetään yhä tiukasti kiinni aina niin avoimessa "tieteessä".


    Emeritus Prof. Marvin Lubenow (Christian heritage Gollege, San Diego)

    Emer. Prof. Marvin Lubenow ei näe ihmisen kehittyneen mistään. "Apinaeläimet ovat aina olleet eläimiä ja ihmiset ihmisiä". Lubenowin mielestä gorilla tai mikä tahansa eläin pysyy eläimenä vaikka sen aivot olisivat kuinka suuret ja poimuttuneet. "Ihmisten aivojen anatomia ja funktio on aivan eri tyyppinen kuin eläinten".


    Paleoantropologi Sigrid Hartwig- Scherer Munich:in yliopisto

    Tri. Sigrid Hartwig-Scherer, jonka mielestä ihminen ei ole missään nimessä kehittynyt mistään apinasta tai muusta kädellisestä, opiskeli biologiaa Konstanzissa, toimi opettajana vuosina 1980-1985, opiskeli antropologiaa Zurichin yliopistossa v. 1986, vieraili v. 1988-1989 useissa antropologian laitoksissa USA:ssa, väitteli vuonna 1993 Zurichin yliopistossa hominideista ja toimii v. 1994 lähtien Munchenissä sijaitsevan Ludwig-Maximilian yliopiston antropologian ja humaanigenetiikan laitoksen tutkijana. Tutkimusalueet: kädellisten vertaileva luustonkasvu ja humaanievoluutio.


    Tri. Brad Harrub

    Tri. Bert Thompson

    Brad Harrub (Ph.D in anatomy and neurobiology and from the University of Tennesee Collage of Medicine in Mephis. Tri. Bert Thompson (Ph.D in microbiology from Texas A&M University, where he taught in the Collage of Vetinary Medicine for a number of years.)

    Tri. Brad Harrub ja Tri. Bert Thompson kirjoittivat v. 2002 yhteistuumin ihmisen epätieteellisestä evoluutiosta kertovan kirjan: The Truth abaut human orgins. Kirjassa käydään läpi seikkoja, jotka evoluutikot ovat "unohtaneet" mainita epäloogisista ihmisen kehitysväitteistä ja tulkinnoista.






    Vas. afroamerikkalainen mies kuvattuna vuonna 1996. Oikella on malesialainen mies. Kallojen muodoista ei siis voi päätellä ihmisen kehitystä.




    Nämä intiaaniheimojen edustajat (Natzches & Klatsoni) elävät niin ikään tänä päivänä. Kalloista ei voi päätellä juuri mitään, sillä esimerkiksi täysikasvuinen ihminen voi omata normaalin ÄO:n vaikka hänen päänsä ympärysmitta olisi vain 18 cm, ns. normaali mitta on 50-60cm.

    Homo erectus, Homo neanderthalis ja Homo sapiens kuuluvat kaikki samaan perusryhmään eli ihmisiin. Tutkijat väittivät pitkään että neandertalit olisivat olleet apinan ja ihmisen välimuotoja, mutta lopulta jopa ateistiset evoluutikot myönsivät ettei asia ole näin. Neandertalit valmistivat mm. koruja, soittimia, tekstiilejä, jalkineita, työkaluja. Lisäksi neandertaleilla oli keskimäärin pari desilitraa suuremmat aivot kuin aikamme ihmisillä. Homo erectuksista tiedämme sen, että niillä oli normaali ihmisen luusto ja aivot. Kallon muoto heillä oli toki erilainen kuin "meillä".


    H. erectus

    H. neandertal

    H. sapiens

    Neandertaali (La Ferrassiesta)

    Homo sapiens (aboriginaali)

    Neandertalien sanotaan hävinneen maapallolta 30 000 ateistivuotta sitten. Tämä on luku, josta ei poiketa kuin akateemisen uran kustannuksella. Silti DNA sekventoijat ovat eristäneet neandertalien DNA:ta. No joku voi sanoa, että onhan sitä robutustenkin DNA:ta eristetty ja jopa dinosaurusten. Tällöin olemme kuitenkin tukevasti kehäpäättelyn kevätjäällä. Toki dinosaurusten, mammuttien, mastedonttien, ja hominidien DNA:ta on saatu tutkittua, mutta silloin pitäisi jo hälytyskellojen alkaa soida korkeasti koulutettujen tutkijoiden -päässä-. Mikään biologista informaatiota sisältävä informaatiomolekyyli ei säily kuin maksimissaan tuhansia vuosia. Tämä tiedetään varsin hyvin kaikissa yliopistoissa. Ylipäätään biologiset hajoamisnopeudet tunnetaan varsin tarkkaan. Eliön kuoltua sen soluja ylläpitävä voima lakkaa toimimasta, ja aminohappojen L & D muodot alkavat vääntyä eli rasemisoitua. Tällöin ei ole väliä sillä kuinka suojassa jokin otus tai örkki on kuoltuaan. Toki kosminen säteily, jonka vaikutuksen arvellaan ylettyvän metrin syvyyteen maahan nopeuttaa biologisten järjestelmien tuhoutumista. Informaatiomolekyylit hajoavat joka tapauksessa siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat kerran rakennettuja. (Vesi ja happi eivät ole ainoita biorakenteiden hajoittajia.)

    Biologiset rakenteet kerta kaikkiaan hajoavat lopulta "tomuksi". Tämänkin vuoksi esim. dinosaurusten sisäelinten ja jopa verisolujen säilyminen meidän päiviimme saakka 65-230 miljoonan vuoden takaa ei mitenkään ole mahdollista.

    Tämän myöntäisivät kaikki maailman tutkijat, mikäli he ottaisivat vääristävät evoluutiolasit edes hetkeksi pois silmiltään. Tiedemaailman puhdistus kehitysopin karsinajärjestelmästä kestää pitkään mutta uskon että lopulta uudet tiedemies-sukupolvet heräävät kuin Ruususen unesta tajuamaan, että luonnonlakeja vastaan kamppailu on hukkaan heitettyä energiaa.

    Kuten tuossa aikaisemmin totesin, niin neandertalien sanotaan hävinneen 30 000 vuotta sitten maan kamaralta. Niin tai näin, tämä 130 000 ateistivuotta vanha "Rhodesian-mies"-neandertali kuoli äkisti saadessaan noin 8 mm kiväärin luodin ohimoonsa. Rhodesia oli Saksan siirtomaa 1800-luvulla, aikana jolloin tummaihoisia alkuasukkaita sai ampua tutkimustarkoituksiin. Vuonna 1888, saksalaiset sotilaat saivat ns. komissionkiväärin kokeiltavaksi tositoimiin (7,92mm x 57mm). Savuttoman ruudin aikakausi oli alkanut kahdeksan vuotta aikaisemmin Ranskanjuutalaisen kemistin hra. Viellen keksinnön johdosta. Vähitellen raskaat kertalaukeavat nallilukkokiväärit suurine 13-19 millin lyijykuulineen vaihtuivat erittäin tehokkaisiin messinkihylsyllisiin patruunoihin, joiden kaliiberi pieneni keskimäärin 6-9 millimetrin kokoluokkaan. Samalla sotilaiden aseiden kantomatka suureni 150 metristä jopa 5 kilometriin. (Tarkka & tehokas kantama n. 300-500 m.)

    Jotkut voivat sanoa, että miksei kallossa olevaa reikää ole voinut aiheuttaa jousiaseen nuoli 30 000 vuotta sitten. Monestakin syystä. Ensinnäkin nuolen kärjet ovat historiassa olleet melko paksuja tai sitten leveitä ja litteitä. Tällöin puhutaan aina noin 15-30 millimetrin kokoluokasta.

    Kolmas saattaa ehdottaa 1600-1700 luvun suusta ladattavaa yhden käden asetta. Kyllä, sekin on mahdollista, mutta käytännössä ne 300-vuotta vanhat käsiaseet, jotka olivat kaliiberiltaan alle 12,7 mm olivat myös niin heikkotehoisia, etteivät ne pehmeine lyijyammuksineen olisi saavuttaneet tarvittavaa 140 Joulen tehoa (n. 8 mm lentävä projektio tarvitsee sen verran läpäistäkseen voimakasrakenteisen kallon.) Tehokkaimmat tuon ajan käsiase ammukset saavuttivat noin 120 metrin sekuntivauhdin, silloinkin teholuokka jäi noin 40 Jouleen. (17 mm ammuksella.) Sivumennen sanottuna, hra. James Joule (1818-1889) oli yksi monista tunnetuista "hihhuli" tiedemiehistä. Eikä hän kalvennut tässä joukossa johon eritoten sivumennen sanoen kuului mm. Johannes Kepler (1571-1630), Robert Boyle (1627-1691), Blaise Pascal (1623-1662), Sir Isaac Newton (1642-1727), Matthew Maury (1806-1873), James Clerk Maxwell (1831-1879) & Louis Pasteur (1822 -1895). On sanottava totuuden nimissä, että tämä Rhodesia mies löydettiin 13 metrin syvyydestä. Silti on hyvä muistaa, että sopivien olosuhteiden sattuessa, kuten sateiden / vulkaanisen toiminnan aiheuttaman paikallisen eroosion runnellessa maan kamaraa, saattavat 50 metrin korkuiset maamassat vaihtaa etanapostiosoitetta puolessa päivässä.



    Kyseinen herra Rhodesia.





    Vuonna 1995 arkeologi Ivan Turk löysi Mousterien kerroksesta Sloveniasta tämän karhun luusta valmistetun huilun kappaleen. Musiikkitieteilijä Bob Finkin mukaan tällaisella instrumentilla kyettiin tuottamaan 4 ääntä diatoonisella nuottiasteikolla (johon kuuluvat myös puoliäänet). Tämä neandertalien käyttämä instrumentin osa on tällä hetkellä Slovakian tiedeakatemian arkeologisessa kokoelmassa Ljubljanassa. Vanhemmat sapiens heimon tekemät huilut olivat paljon pelkistetympiä kuin tämä karhun luusta valmistettu huilu.


    Neandertalien käyttämä neula.

    Apinaeläimet eivät ole ainoita eläimiä, joista evolutionistit ovat ottaneet ns. "varaosia" ihmisen keksityn "evoluution" tueksi. Mukaan mahtuu myös aasi ja delfiini.

    Orce Man: Found in the southern Spanish town of Orce in 1982, and hailed as the oldest fossilized human remains ever found in Europe. One year later officials admitted the skull fragment was not human, but probably came from a 4-month old donkey. Scientists had said the skull belonged to a 17 year old man who lived 900,000 to 1.6 million years ago, and even had very detail drawings done to represent what he would have looked like. ("Skull fragment may not be human",
    *Knoxville News-Sentinel, 1983) *also: Dayly Telegraph May 14, 1984

    A dolphin´s rib had been labeled "human collarbone" and promoted as evidence for evolution. Tim White exposed the hoax. *New Scientist, April 28, 1983, p. 199


    Dmanisi fossiili 2013



    Dmanisi early «Homo» cranium in situ; Picture: Georgian National Museum. October 17, 2013

    "Unique skull find rebuts theories on species diversity in early humans"

    "This is the best-preserved fossil find yet from the early era of our genus. The particularly interesting aspect is that it displays a combination of features that were unknown to us before the find. The skull, found in Dmanisi by anthropologists from the University of Zurich as part of a collaboration with colleagues in Georgia funded by the Swiss National Science Foundation, has the largest face, the most massively built jaw and teeth and the smallest brain within the Dmanisi group."


    Dmanisi skull5; Picture: Guram Bumbiashvili, Georgian National Museum 2013

    Aivojen arvioitu tilavuus 546cc, kuten esim. gorilloilla. Leuan voimakas rakenne on myös apinaeläimelle varsin tyypillinen. Evoluutioväärennöksen "ehdot" täyttyy paitsi 1,77 miljoonan ateistivuoden ikämäärityksen, myös "homo" -luokituksen puolesta, josta tutkijat ovat vastuussa.


    Lucyn pseudofossiiliin lainattu palikoita mm. paviaanin jäänteistä. (New Scientist 4/2015)








    Homo Nalendi 2015

    Schwartz, Jeffrey H. 2015. Why the Homo Naledi Discovery May Not Be Quite What it Seems. Newsweek (10 September).




    Homo nalendi


    Vuonna 2009 järjestettiin Helsingin yliopistossa Tieteen (apina) päivät, niiden teemana oli ”evoluutio”. Tapahtuman aikana ei pidetty yhtä ainutta evoluutiokriittistä puhetta tai esitelmää. Tieteen aatehistoriallisesti evoluutio ei ole teoriana muuta kuin vain uudelleen kasattu kyhäelmä antiikin ajan jälleensyntymisoppia ja ”alkukantaista” animalismia.
    Monesti tiedepalkittu ja esim. yksi paleogenetiikan perustajista ja mm. Max Planck -instituutin genetiikan osaston johtaja sekä useiden yliopistojen kunniatohtori plus kahdeksan tiedeakatemian jäsen Svante Pääbo on todennut, että ihmisen ja simpanssin väitetyssä vähäisessä perinnöllisessä erossa on ollut kysymys poliittisesta, yhteiskunnallisesta ja kulttuurisesta asiasta. (*Science 2007 Vol. 316 no: 5833)
    Ihmisen ja simpanssin 1%:n geneettisen -akateemisen eron- lähtökohta on Allan Wilson v. 1975. Wilson vertaili geenejä rinnakkain ja lanseerasi oppikirjoihin vuosikymmeniksi jääneen surullisen kuuluisan prosentin. Ihmisen ja simpanssin vertailuun valittiin DNA-jaksoja, jotka muistuttavat mahdollisimman paljon toisiaan. Ihmisellä on kuitenkin 10-20% orpogeenejä, joita ei muilla tutkituilla nisäkkäillä /väitetyillä esi-isillä ole. Jo tämä yksin estäisi kaikissa muissa kuin kehitysopillisessa dogmassa puhumisen yhteisestä esi-isästä. Samalla systeemillä vaikkapa banaani on puoliksi ihminen. Simpanssin genomi on ylipäätään 8% isompi, kuin ihmisen. Tätä kivuliasta yksityiskohtaa evolutionistit lanseerasivat alkemiaa kovasti paljon muistuttavan fuusio-ilmiön ihmisen ja simpanssin tyystin kuvitteellisessa menneisyydessä, josta ei termin lanseerausaikana ollut pätkän vertaa ainakaan tieteellistä todistetta. Huom. simpanssin ja ihmisen pelkän Y-kromosomin ero on 30%. Ihmisen ja esim. koiran geneettinen ero evolutionistien käyttämällä metodilla on 5%.
    *Science 29.6.2007 ”Kun simpanssin genomia verrataan ihmisen vastaavaan, ne eroavat toisistaan mm. seuravilla tavoilla: puuttuvat DNA:n jaksot, ylimääräiset geenit, erilainen kromosomien määrä ja rakenne, erilaiset toiminnot ja geenien kiinnittyminen geenien kopiointimäärät.
    Roska-DNA idea lähti puolestaan Human Genome -projektista. Projektin johtaja Collins totesi, että roska-DNA:han on tallennettu ihmisen evoluution historiankirjoitus niin se säilyy siellä koska roska-DNA ei häiritse geenien toimintaa. (*Tiede 2/2003) Termi ”roska” oli ideologinen idea, sillä tämä ateistien nimeämä osa säätelee geenien toimintaa. Ilman säätelyä, geeni ei tiedä koska olla aktiivinen. Jos esim. sikiöstä tuhoasi ”roska DNA:n, se kuolisi heti. Ihminen – simpanssi vertailuissa otetaan aina esille vain teoreettisesti samankaltaisempia genomin osia. (Kromosomi 2 vrt. 12 – 13, 2A 2B on uudelleen nimetty). Surkeaksi lisäksi 50% ihmisen tilke DNA:sta poikkeaa muiden nisäkkäiden tilke DNA:sta.

    Evolutionistit lanseerasivat ihmisen ja simpansin kromosomifuusion aikoinaan tökeröllä tekniikalla, jossa simpanssin kromosomi 12 ja 13 värjättiin ja liitettiin väkivalloin yhteen. Oppikirjat kautta maailman tarvitsivat jotain ns. konkreettista ja tökerö värjäys ajoi asian. Väärennöksellä saatiin aikaan kromosomi, jonka raidat ja koko muistuttivat riittävästi ihmisen kromosomi kakkosta ja selitti 48:n vähentymisen 46:een. Jeffrey Tomkins osoitti tieteellisesti vuonna 2011, että kromosomi kakkonen ei ole -sama kuin- simpanssin kromosomit 12 + 13. Kromosomissa pitäisi olla kaksi sentromeeriä, mutta vain yksi väärässä paikassa oleva on löytynyt. Löytymättä on myös 10K emäsparin pituiset telomeerisekvenssit. Pseudofuusion kohdalla onkin RNA-helikaasi.

    Mitokondriaalinen tutkimus 90-luvulla piti luoda akateeminen peruskivi evoluutiouskon epäjumalalle. Mitokondrio-Eeva sai ensin iäkseen 6500 vuotta. Evolutionisteille tämä oli liian kova shokki. Mukaan sekoitettiin pika-pikaa simpanssisolukoneiston tutkimusaineistoa ja luotettavaksi mitokondrio-Eevan iäksi saatiin pomminvarma luku 108 000 vuotta. (2009) Tutkimustulokset julkaistiin kymmenissä suuremmissa luonnontieteellisissä julkaisuissa. Kolme vuotta myöhemmin tulos pyyhittiin vähin äänin pois ja tilalle saatiin 250-300 000 vuotta. Vuotta myöhemmin se pyyhittiin pois ja tilalle laitettiin 157 000 vuotta. Asia oli kiusallinen. Kehitysoppiin kriittisesti suhtautuvat tahot pyrittiin kuitenkin pian lyömään ällikällä ja pöytään lyötiin kovan huipputieteen luku molekyylikellojen avulla. Eräs luku kuitenkin herätti jopa kaikkein tahriintuneimmat evolutionistit, sillä se näytti maapalloa edeltänyttä aikaa nisäkkäiden osalta. Tämä oli vasta jäävuoren huipulla oleva hiutale, ongelmien meressä sillä ihmisen perimän mutaationopeus joka tapauksessa sitä luokkaa, että ihmiskunnan iästä puhuttaessa emme pääse mitenkään yli muutamaa tuhatta vuotta. Joka vuosi ihmisen perimään ilmestyy yli 10 tuhatta sairauksille altistavaa mutaatiota. (solujen jakautumisessa tapahtuvat kopiointivirheet: ihmisessä on 37,2 biljoonaa solua ja 200 solutyyppiä.) Y-kromosomin tuhannesta geenistä on jäljellä enää 78 toimivaa geeniä. ENCODE-projektin (2010-luku) suurimpana löytönä sekulaarigenetiikan (makroevoluution uskovien) tutkimuskentällä oli, että perimä sisälsi paljon aktiivisia elementtejä luullun roska-DNA:n sijaan. Evolutionistien vuosikymmeniä julistamalla roska-DNA alueella oli mm. 8 miljoonan kytkimen ohjaus- ja säätötoimintoalue (epigeneettinen tietojärjestelmä) joka poikkeaa täysin suurten kädellisten vastaavasta alueesta.
    Länsimaalainen evoluutiohypoteesi on korviaan myöten ongelmissa kaikkien muiden ongelmien lisäksi, sillä evoluutioapostolien mukaan eliöitä rakentava toimeenpaneva geneettinen koodi on tähtipölyn ja tyhmien atomien synnyttämä. Evoluutioteorian ankkuripultti on juurikin siinä, että eliöt polveutuu yhdestä alkusolusta (jotta teoria olisi uskollinen edes itselleen), jonka teoreettistakaan syntyä ja kopioitumista ei ole voitu milloinkaan empiirisesti todistamaan. DNA:n ”kierretikapuiden” puolapuut rakentuvat aina kahdesta emäsmolekyylistä A-T tai C-G, eli adeniini, tymiini, guaniini ja sytosiini-puriiniemäksistä. Emäkset kantavat geneettisen tiedon. Jos kaikki maailmassa julkaistu data laitettaisiin DNA:han, niin siihen riittäisi alle kilo. Kolmen emäksen yhdistelmät toimivat tiedon varastona. Näiden niin sanottujen tikapuiden molempia runkoja kopioidaan polymeraasi-nimisten molekyylikoneiden toimesta. Tästä saatu datanauha siirretään spliseomi-laitteen avulla eteenpäin. Tietoa yhdistellään kuin palikoita ja siitä muodostetaan kolmikirjaimisia sanoja. Tietoa käsitellään ja kopioidaan kumpaankin suuntaan ja sama ns. puolapuu osallistuu nykytiedon mukaan 10-12 eri tuotteen valmistukseen tai erityiseen säätelymekanismiin, josta emme tiedä edes kovin paljoa. Eri tuotteiden valmistus riippuu aloituskohdasta ja lukusuunnasta. DNA:ssa on alusta pitäen ollut erityinen korjausmekanismi, joka poistaa DNA-ketjusta viallisen emäksen ja korjaa sen ehjällä. Korjaussuhde on 999/1000. Yhden virheen korjaamatta jättäminen aiheuttaa mm. sen, että maailmassa reilut 100 000 ihmistä päivässä kuolee vanhuuden aiheuttamiin komplikaatioihin.
    Ihmisyksilö munasolusta - aikuiseksi vaatii 30 000 miljardia solun jakautumista. Jos näiden (valmiin yksilön) 37,2 biljoonan solun sisältämän DNA nauhan avaisi, se ylettyisi 30 kertaa maapallolta aurinkoon ja takaisin. Täysin digitaalinen DNA-tietonauha, vaikka pelkkä talletusalusta onkin – vaatii tarkasti toimivat ohjelmat, ohjelmointisymbolit, ohjelmointikielen, kielenkääntämisjärjestelmää DNA:sta entsyymeiksi ja solun rakennusosiksi. Tietyt koneistot tarvitaan oikolukuun, kopiointiin, tuotteiden valmistukseen sekä kuljetukseen. Jos kaksoiskierrettä avaava helikaasi ja topoismeraasi systeemi jättää yhden toiminnon suorittamatta – koko homma tyssää alkuunsa. Columbian yliopiston genomikeskuksen tutkijoiden mukaan (3/2017- *9/2017 Tiede) yhteen grammaan DNA:ta voisi pakata 215 petatavua dataa. Yksi petatavu on miljoona gigatavua.
    Epigenetiikasta toivottiin kehitysopin suurta pelastajaa vielä 15 vuotta sitten, mutta lopulta kävi ilmi, että asia on päinvastoin. 1900-luvulla epigenetiikka termin toi tunnetuksi Cambridgen yliopiston embryologi Conrad Waddingtong, joka pohti tutkimuksissaan 1940-luvun alussa ympäristön merkitystä yksilönkehityksessä. 1983 huomattiin, että DNA:n hypometylaatio erottaa syöpäsolut terveistä soluista. DNA:n metylaatiotutkimus jatkui useampaan suuntaan, kunnes 1993 Harvardin yliopiston mikro-RNA lin-4 ja lin-7 tutkimus valmistui. Tällöin todettiin jo aikaisemmin otaksuttu ajatus, että ihmisen perimästä valtaosa koodautuu RNA:ksi ja vain pieni osa proteiineiksi. Tiedehistoriallisesti voidaan todeta, että epigeneettisen säätelyn eräs keskeinen mekanismi (histoniproteiinien ja kromatiinin rakenteen muokkaus) löydettiin 1990-luvulla. Asiaa viivästytti pitkään apurahallisissa biotieteissä vahva kehitysoppidogma, jonka mukaan vain proteiineja koodaava genomin osa on mielekästä tutkimusta. Viimevuosina on päästy tulokseen, jonka mukaan mytylaatioprofiilit käytännössä laukaisevat sekvenssimutaatioita. Epigenetiikka antaa eliölle ja sen jälkeläisille mahdollisuuden sopeutua ympäristön äkillisiinkin muutoksiin. Nyt epigenetiikan tutkimusala on yksi eniten nousussa olevista genetiikan aloista. Epigeneettisellä muutoksella tarkoitetaan geenin toiminnan tai ilmentymisen periytyvää muutosta, jossa DNA:n emäsjärjestys pysyy kuitenkin samana. Tunnettu käytännön esimerkki epigenetiikasta lienee aliravittujen (v. 1944) raskaana olleiden naisten tutkimus (Hollanti), jossa todettiin että heidän jälkeläisillään oli epigenomin muutoksia. Evolutionistien kromosomifuusio-usko on perin merkillisellä pohjalla, ei pelkästään siksi, että he ovat nimenneet kromosomeja uudelleen pöhköön filosofiaansa paremmin sopivaksi, kuten aikoinaan ihmisen ”häntäluugate” – vaan siksi, että tähän mennessä tapahtuneet geneettisestä rappeutumisesta johtuneet kromisomimuutokset ovat ilmentyneet yksilössä lähinnä vakavina sairauksina, lapsettomuutena ja populaatiotasolla kansantauteina.