SUSILUOLA

Kristiinankaupungin Susiluolakomiikkaa rahoitettiin 80 000 eurolla vuosittain. (7000 euroa v.2006) Tällä hetkellä luolasta on löytynyt tämän 9 vuoden jälkeen mm. kiviä, hiiltä ja luunsiru, joka oli liian pieni ajoittamista ajatellen. Ja toisaalta alueella tiedetään, että luolaan on menty luvatta. Murron jälkeen löytyivät soraan upotetut hiilen palat ja piikiven sirut.
(Miten se on sitten havaittu silmillä, en tiedä.) On perin todennäköistä, että tuo luunsiru on kenties jonkin metsäneläimen. Toisaalta, siellä missä on nuotio, on myös ruoantähteitä, sen olisin voinut minäkin todeta jo puolella hinnalla.

Myös eläkepäiviään viettänyt metsämyyrä on saattanut ajan saatossa kömpiä luolaan suden tai verokarhun pelossa. Ruotsinvallan aikaisissa sodissa kuoli 100 000 suomalaista, todennäköisimmin kaikki eivät olleet halukkaita lähtemään kruunun kahakoihin vapaaehtoisesti. Silloin jokin piilo on erittäin käytännöllinen.
Esim.Vantaan Keimolassa miehiä vetäytyi asumaan tervahautaan kapinatalvena 1918.

Kiviä, joita luolasta on löytynyt, pidetään pomminvarmoina kivityökaluina. Kritiikkiäkin on esitetty ja kenties ihan aiheesta, sillä luolan katosta on romahtanut tonneittain kiviainesta.

Tämänkaltaiset romahdukset tuottavat tuhansia kivensiruja ja paloja. Eikä hiekkakivilöydössäkään ole mitään kovin taianomaista, sillä Karijoen eteläisempi maakunta on maakuntakiveltään juurikin hiekkakivi.



Hiekkakiven päämineraalit:

Koostumus vaihtelee, riippuu hiekkakiven muodostaneen hiekan sisältämistä mineraaleista, kvartsia -> kvartsihiekkakivi, kvartsia ja maasälpää -> arkoosihiekkakivi. Hiekkajyvästen välissä on iskosta, joka koostuu tavallisesti kvartsista tai kalsiitista.
Kvartsikiteitä löytyy kallioiden raoista sieltä täältä.

Sinällään kivityökaluissa ei ole mitään ihmeellistä tai muinaista. Köyhiä ihmisiä on ollut aina, ja silloin, kun ei ole mahdollista hankkia metallityökaluja, on kivi sopivin vaikkapa saaliin lihojen erotteluun. Ajatellaan vaikka Isonvihan aikaisia maakuoppia Helsingin liepeillä, jossa monikin asui ja söi mitä sai henkensä pitimiksi. Olivatko he muinaisia luolamiehiä vai yleisen poliittisen tilanteen uhreja?

Mineralogi Kari A. Kinnunen kirjoitti Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 1/2005, että Susiluolan artefaktit olisivat luonnon prosessien tuotteita eli geofakteja. Yksi hänen pääargumenttinsa on Susiluolan esineiden muoto. Hän viittaa Kaitasen ja Strömin tutkimukseen (1978) hiekkakivilohkareiden muodon kehityksestä jäätikkökuljetuksessa ja kirjoittaa, että ”Susiluolan hiekkakivikappaleet voi selittää yksinkertaisimmin näiksi Kaitasen ja Strömin luonnonkivien muototyypeiksi.”

Niin tai näin, ihminen on historiansa aikana aina hakenut suojaa luonnonvoimia ja politiikkaa vastaan.

Esim. Helsingin Sanomien vihjaukset neandertaleihin (2) Susiluolan yhteydessä ovat perin tyhjän päällä, sillä kivityökalujen työstössä noudatetaan aina samoja periaatteita. "Siitä lohkaistaan, missä on luonnollisen murtuman alk." Näin kiven funktio teräaseena säilyy tekijästä riippumatta.
Toisekseen neandertalien kivettymätöntä luuta ja sekventointikelpoista DNA:ta on sen verran, että kukaan suht vakavasti otettava tutkija ei vakavalla naamalla esitä heidän hävinneen maapallolta 30 tuhatta vuotta sitten.

Etenkin kun he valmistivat vähän muutakin kuin kivikirveitä ja nyky-luonnonkansojen asumuksia. (Veneitä, koristeita, neuloja, soittimia, pitkän matkan aseita jne. (3)

http://www.susiluola.fi/
http://www.hs.fi/arkisto/suojatut/hakutulos?free=Susiluola&hae=Hae&date=&frDate=&toDate=&depa=
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0804/rydman.pdf
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0505/saarnisto.pdf
http://www.csc.fi/arctinet/kivikaus/m1/1_2_1.htm

”Susiluolasta oikeaa tietoa oppikirjoihin” (*4) (HS 16.12.2006)


”>Arvostettu ja kansainvälisesti tunnettu Helsingin yliopiston geologian ja paleontologian emeritusprofessori Joakim Donner toteaa Tieteessä tapahtuu –lehdessä (8/2006), ettei Karijoen Susiluolan kivissä ole nähtävissä ihmisen työstö- eikä käyttöjälkiä. HS kertoi asiasta Tiede & Luonto –sivuillaan 12.12. Myös monet muut tutkijat ovat sitä mieltä, että kivet ovat geofakteja eli luonnonmuovaamia, eivät neandertalin ihmisen tekemiä artefakteja. Kuitenkin tämä ihmisen varhainen oleilu luolassa on päässyt oppikirjoihin asti varmana tietona ja sitä on kysytty koulussa kokeissakin. Nyt tämä tieto tulisi uudelleen muokata kirjoihin, eikä kouluissa saa opettaa asiaa varmana. Luolaan ja sen tapahtumiin liittyy muutakin epäselvää ja suorastaan outoa. Tänä vuonna uutisoitiin, että luolaan olisi murtauduttu vuonna 2004 ja että luolan kerroksiin olisi laitettu hiiltä ja piikiveä. Rikospoliisi tutkii asiaa.........”


(Satu Hietala, Keuruu)

(1) http://www.tieteessatapahtuu.fi/0205/schulz.pdf
(Sculz kritisoi kritiikkiä)

(2) HS 7.8.2005 Kotimaa A14

(3) D. Johanson, B. Edgar From Lucy to Language, p. 99),93

(4) HS 16.12.2006/C13

-A. J. Kelso, Physical Anthropology, 1.b., 1970, pp. 221; M. D. Leakey, Olduvai Gorge, Vol 3,

*Kivet: http://www.gsf.fi/info/sglo/suomen_kivet/suomen_kivet.html

http://www.kiviopas.fi/opetus/mineraal/kvartsi.htm

Mielenkiintoista yleismatskua: http://kotisivu.mtv3.fi/geoarc/susiluola.htm

En trampad golvyta och stenredskap som är 120 000 är gamla. Allt detta vittnar om att det funnits liv på Vargberget innan istiden täckte marken för tusentals år framöver. Varggrottan är en unik sevärdhet bär spår av istiden och själva grottan är den äldsta kända boplatsen i Finland. Varggrottan med omkringliggande natur berättar sin tusentals år gamla historia.
Tallattu lattiapinta ja kivityökaluja 120 000 vuoden takaa. Kaikki ne todistavat elämästä Susivuorella ennen kuin jääkausi peitti maan alleen tuhansiksi vuosiksi. Susiluola on ainutlaatuinen nähtävyys, sillä sen kaltaista ei ole muualla Pohjoismaissa. Susiluolaa ympäröivä maasto on täynnä merkkejä jääkaudelta, ja itse luola on vanhin tunnettu asuinpaikka Suomesta. Susiluola ja sitä ympäröivä luonto kertovat tarinaansa tuhansien vuosien takaa.