TEEMUN EVOLUUTIOKRIITTINEN SIVUSTO
PÄIVITETTY 2015/12/17
ETUSIVU


ETUSIVU

EVOLUUTIOVÄÄRENNÖKSET
  • Johdanto
  • Ernst Haeckel
  • Propaganda
  • Vertailua
  • Ihmisen evoluutio
  • Tuoreet

    DAWKINSIN LUENTO

    MAKROEVOLUUTIOTEORIAN RISTIRIITOJA

    AAMUNKOITON LOHIKÄÄRMEET

    EVOLUUTIOKAISLIKOSSA PUHISEE

    GEOLOGIA

    NOOA

    GEENI

    ELÄMÄN RESEPTI

    NEANDERTALILAISET

    JÄÄKAUSI

    MAMMUTIT

    SURKASTUMAT

    AVARUUS

    LUONNONVAKIOISTA

    BIG BANG

    KUINKA VANHA MAA ON?

    SUKLAAN EVOLUUTIO

    TUNTEEKO HISTORIA JEESUKSEN?

    VIIKUNAPUUN MERKKI

    KLAUKKALAN OHITUSTIE

    FOSSIILIT

    DA VINCI -KOODI

    JUUDAKSEN EVANKELIUMI

    ISÄNPÄIVÄ

    LUCYN LAPSI?

    KOLMANNES EI USKO KEHITYSOPPIIN

    RADIOMETRINEN AJOITUS?

    PELON EVOLUUTIO

    HIIDENKIRNUT

    SUSILUOLA

    SILMÄYS NÄKÖAISTIIN

    PEDON MERKKI ?

    JEESUKSEN LUUT OVAT LÖYTYNEET?

    PÄIHTEET

    J. R. R. TOLKIEN

    SUOMEN HISTORIAA

    J. A. M.

    ELOKUVAT

    TV-SARJAT
  • Postimies Pate

    TV-7

    KUKA MINÄ OLEN?

    BODOM

    AUTOT

    KRONOLOGIA

    KOIRAELÄIMET

    KARTANONKOSKI KUVINA

    VANTAA KUVINA

    HOUSE

    ARKKITEHTUURI

    EGYPTIN KRONOLOGIAT ?

    KIRJAT

    RADIO 3 v. 1987-1996

    TYYSTIN SEKALAISET KUVAT

    TIEDE-LEHDEN ID ARTIKKELISTA...

    TIETEELLINEN KREATIONISMI RY

    ILMOITUSTAULU

    EVOLUUTIOON KRIITTISESTI SUHTAUTUVIA TIEDEMIEHIÄ

    PALAUTE

    LINNOJA

    TURKUA KUVINA

    PRISMA TV1 1.10.2007

    ILPPA

    VIHTIÄ KUVINA

    KATSAUS ATEISMIN HISTORIAAN

    HELSINKI MOTOR SHOW 2007

    MIELIPITEITÄ EVOLUUTIOFILOSOFIASTA

    LINKIT

    RHODOPUISTO

    JEESUS-MARSSI 2008

    TUUSULA KUVINA

    NURMIJÄRVEÄ KUVINA

    JULKILAUSUMA EVOLUUTIOSTA

    ESPOOTA KUVINA

    MAA KOLMANNESMITTAAN

    KOTIMAAN MITTAUSTA 375 VUOTTA

    JAAKKO JUTEINI 1781-1855

    DARWIN 200 RIEMUVUOSI

    ZEITGEIST ELOKUVA

    HAROLD LLOYD

    REKRY 09

    EI GAP-TEORIOILLE

    VANTAA KUVINA II

    UUSI ASELAKI PUHUTTAA

    KARKKILA KUVINA

    JÄRVENPÄÄ KUVINA

    NISSAN NOTEN AJOVALON VAIHTO

    WIKILEAKS

    Hikka Pemasen blogi

  • 

    SILMÄYS NÄKÖAISTIIN





    Suomessa ja miksei maailmallakin vaikuttavat kehitysopilliset auktoriteetit ovat kymmeniä vuosia viitanneet evoluutiokintaalla silmän ja ylipäätään näköaistin problematiikkaa. Skepsiksen sivustolla asiaan otetaan kantaa seuraavasti:
    ”Kreationistit usein käyttävät ihmisen silmää esimerkkinä täydellisestä rakenteesta, jota darvinismi ei pysty selittämään. He väittävät, ettei luonnonvalinta ole voinut tuottaa niin monimutkaista elintä. Mutta eläinkunnan historiassa silmiä on kehittynyt monessa eri ajassa, todennäköisesti valonherkästä materiaalista ja kasvaen elimiksi asteittain ja sukupolvien ajan. Eikä ihmisen silmä ole millään muotoa täydellinen. Kaikilla selkärankaisilla silmän jokaisesta kolmesta miljoonasta valoherkästä verkkokalvon solusta lähtevät ”johdot” kulkevat verkkokalvon poikki ja pakkautuvat näköhermoon synnyttäen sokean pisteen. Suunnittelija ehdottaisi täysin päinvastaista, johtoja jotka kulkevat valoherkkien solujen takaosasta eikä silmän valoisalta puolelta (Dawkins 1987) Dawkins, R. 1987. The Blind Watchmaker. New York, New York: W.W. Norton.. Toisaalta mustekaloilla ja muilla pääjalkaisilla samaiset johdot lähtevät eri lailla kehittyneiden silmien takaosasta. Miksi suunnittelija on ollut mustekaloille myötämielisempi kuin ihmisille?”
    Silmä /evoluutio asioissa ei voi ohittaa sellaisia evoluutiota puolustavia nimiä kuten Richard Dawkins, Stephen Jay Gould, Carl Sagan, Juha Valste, Paavo Kinnunen ja Kari Enqvist. Silmän evoluution eräs kohtalaisen kookas ongelma on mm. se, että jos alkuräjähdysteoria olisi edes jollain ihmiskunnalle tuntemattomalla tavalla totta, niin täällä ”maailmassa” ei olisi kuin gammasäteilyä. =10 ~104 fm. (Vrt. röntgen= 10 ~ 104 pm, Uv= 4 ~ 400 nm, näkyvä valo= 400 ~ 700 nm, infrapunasäteily 700 nm ~ 1 mm, radioaallot 1 m ~ 100 km. (Energian muuttuessa materiaksi, se katoaa tyystin).
    Brittiläinen Isaac Newton (1642-1727) tunnetaan mm. uraa uurtavista valokokeistaan. Mies tutki mm. valon luonnetta suhteessa olemassa oleviin väreihin. Newton mm. kuvaa kokeissaan valkoisen valon hajotusta prismassa väreiksi, sen kokoamista linsseillä ja hajoittamista jälleen spektriksi kankaalle. Tämän tyyppisellä kokeella hän osoitti valkoisen valon sisältävän kaikki värit. (Sateenkaari). Raamatussa sateenkaarella on laaja symbolinen merkitys Jumalan ja ihmiskunnan välisestä liitosta.
    (Kasvit tarvitsevat valon koko spektrin lisääntyäkseen.)




    Tämä on mielenkiintoista, sillä juuri valkoinen valo sisältää kaikki värit. Raamatussa valkeus edustaa totuutta, rakkautta, kaikkivaltiutta, jumalisuutta, hyvää. Newtonin tähdätessä prisman valonsäteen kohdalle hän havaitsi sen jakautuvan väreiksi punaisesta sinipunaiseen aivan sateenkaaren tapaan. Musiikin seitsemää perussäveltä (a-g) vastaavasti miekkonen määritti seitsemän väriä. Värit ovat valoa eri aallonpituuksilla alkaen juuri ja juuri näkyvän punaisen valon 700nm:stä aina sinipunaisen rajan 400nM:iin. Säteilemättömien kappaleiden värit riippuvat niistä heijastuvan, eikä niihin absorboituvan, valon aallonpituudesta. Valkoinen kappale on täydellinen heijastaja, joka heijastaa kaikkia värejä. Musta kappale on puolestaan täydellinen absorbaattori, joka ei heijasta lainkaan valoa. (->Liekö allegoria pahuuden mustuudelle.) Red, Green ja Blue eli RGB-värejä kutsutaan valon pääväreiksi, koska uusia (pääväreistä poikkeavia) värejä syntyy punaisen, vihreän ja sinisen valon sekoittuessa toisiinsa. RGB-väreillä voidaan kolmen eri värikomponentin avulla toistaa n. 16,7 miljoonaa erilaista yhdistelmää. Ihmisen silmä pystyy esim. näkemään enemmän värejä kuin parhaallekaan diafilmille /digikameran kortille voidaan tallentaa. Kun RGB- ja CMY-värit asetetaan rinnatusten väripareittain, huomataan, että värit muodostavat ns. väriympyrän, jonka osista syntynyt tähti muodostaa sectio aurean (kultaisen suhteen/leikkauksen).
    Valon arveltiin aina vuoteen 1665 asti muodostuvan hiukkasvirrasta. Ajateltiin, että ehkä valon lähteet emittoivat näitä hiukkasvirran hiukkasia. Newton kuitenkin havaitsi, että valolla on aaltomaisia ominaisuuksia. Havaittiin, että aaltomainen luonne ei ehkä täysin kuvaa kaikkia valon ominaisuuksia, sillä emissio ja absortio eivät sopineet aaltoteoriaan. Tutkijat huomasivat, että valoaaltojen kuljettama energia on kvantittunut, joten valokvantti, fotoni, on olemassa. Heinrich Hertz johdolla osoitettiin (1800-luvun lopulla), että valo on sähkömagneettista aaltoliikettä, mutta muita havaintoja oli vaikeahkoa liittää sinällään Maxwellin teoriaan siitä, että esim. jotkut valonlähteet säteilivät vain tietyn aallonpituuden valoa. Harmaita hiuksia aiheutti myös se, että jatkuvaa valoa lähettävät valonlähteet tuli olla selitettävissä, miten intensiteetti vaihtelee aallonpituuden mukaan. Erinäisten vaikeuksien jälkeen Max Planck kehitti kvanttiteoriansa parantaakseen olemassa ollutta teoriaa ns. valon emissiosta. Nyt ajatellaan, että aaltohiukkasdualismi ratkaisisi osan valon olemuksesta havaittavsita ominaisuuksista.



    LL. Pekka Reinikainen kuvaa / referoi näköaistin vaatimustasoja seuraavanlaisesti.


    ”Valo tulee silmään läpinäkyvän sarveiskalvon kautta, joka on silmän ikkuna ja toimii voimakkaan linssin tavoin (kalvo 3 yläkuva). Pupillin läpi kuljettuaan valo taittuu edelleen silmän mykiössä (kalvo 4). Kuva tarkentuu verkkokalvolle (retina), joka muuntaa valon fotonit sähköisiksi signaaleiksi (kalvo 5 ja 6). Rhodopsiini-molekyyli muodostuu valkuaisaine opsiinista ja 11-cisretinaalista. Kun valon fotoni osuu rhodopsiinimolekyyliin, törmäyksessä absorboitu energia muuttaa cis-11-retinaalin kolmiulotteista rakennetta all-trans muotoon. Tapahtumaa kutsutaan myös isomerisaatioksi. Molekyylin muodonmuutos saa aikaan monimutkaisen tapahtumaketjun, joka johtaa aistinsolun sähköisen latauksen muuttumiseen, ja tästä alkaa tapahtumasarja, joka mahdollistaa sen, että voimme nähdä. Näkeminen riippuu täysin siitä, että cis-11-retinaali muuttaa muotoaan. Jokainen yksittäinen fotoni (niitä tulee sekunnissa 1000 miljoonaa), joka osuu fotoreseptoriin pystyy muuttamaan yhden cis-11-retinaalimolekyylin kolmiulotteista rakennetta. Retinaalit täytyy alituiseen palauttaa cis-11 muotoon, jotta näkeminen voi jatkua. Tämän työn tekee RPE, jonka solut keräävät käytetyn trans-retinaalin ja käyttäen A-vitamiinia valmistavat jälleen cis-retinaalia, jonka ne siirtävät takaisin aistinsolujen fotoreseptoreihin.
    Verkkokalvon alla on suonikalvo (kalvo 3 alakuva), jossa on pigmenttiä ja runsas verisuonitus. Verkkokalvossa on kymmenen kerrosta, joista alin, retinan pigmenttiepiteeli (RPE) lepää suonikalvon päällä. RPE on valoa läpäisemätön sisältämänsä melaniini-pigmentin vuoksi. RPE:n soluilla on pienet ohuet ulokkeet, jotka ympäröivät valoa aistivien solujen päitä. Jokainen valoa aistiva solu, oli kyseessä tappi tai sauva, muodostuu sisäisestä ja ulkoisesta segmentistä. Edellisessä on solunsisäisiä organelleja, jotka valmistavat jälkimmäisessä olevan visuaalisen pigmentin. Tappi- ja sauvakerros sekä kaikki sen edessä olevat kahdeksan kerrosta muodostavat läpinäkyvän ja valoa aistivan verkkokalvon, jossa monimutkaisten tapahtumaketjujen kautta valon aikaansaamat sähköiset signaalit kulkevat näköhermoon. Monilla lajeilla joille hämäränäkö on tärkeä, on valoa heijastava aine, tapetum lucidum RPE:ssä tai suonikalvossa aiheuttamassa ns. kissansilmä-ilmiön joutuessaan yöllä valokeilaan. Silmässä on toki paljon erilaisia muita toimintoja, muun muassa kokonainen järjestelmä sen kostuttamiseksi (kalvo 7) ja jopa tuskan helpottamiseksi (kyynelnesteen endorfiinit), vierasesineiden poistamista varten (ns. vilkkuluomi) ja silmän liikuttamiseksi (kalvo 8). Silmässä on myös useita lihastoimintoja, muun muassa jatkuva liike, joka takaa tauottoman kuvan vastaanoton. Niskalihasten ja silmien liikkeet on myös synkronoitu.

    RETINAN PIGMENTTIEPITEELI
    Jotta voisimme ymmärtää, miksi aistinsolut ovat kääntyneet valosta poispäin, meidän on oivallettava RPE:n keskeinen rooli. Monet sen tärkeistä tehtävistä tunnetaan nykyään. Jokainen RPE:n solu on välittömässä kosketuksessa noin kahdenkymmenen aistinsolun (aistinsoluja on noin 120 miljoonaa) ulkosegmentin kanssa. Ilman RPE:tä aistinsolut ja muu valoa aistiva verkkokalvo ei voisi toimia normaalisti ja surkastuisi vähitellen. Niinpä jos tämä verkkokalvon osa irtoaisi RPE:stä, kyseisen alueen näkökyky huononisi ja menetettäisiin kokonaan jonkin ajan kuluttua. Valoa aistivan solun ulkosegmentti muodostuu pinosta levyjä, joissa on valoherkkää pigmenttiä. Aistinsolun sisempi segmentti muodostaa jatkuvasti uusia levyjä ja vanhat siirtyvät ulkosegmenteistä kohti RPE:tä, joka phagosytoi ne (kreikk. phago, syödä) ja näin kierrättää niiden kemialliset rakenneosat. Levyt pitää uusia päivittäin kulumisen takia. RPE varastoi A-vitamiinia, joka on näköpigmenttien esiaste ja osallistuu näin niiden uusimiseen. Eri näköpigmenttejä on neljä, ja ne muuttuvat kaikki valon vaikutuksesta. Hämäränäköä varten on omansa ja värinäköä varten kolma. Hapen lisäksi RPE kuljettaa valikoiden ravinteita suonikalvosta ja poistaa aineenvaihduntatuotteet. RPE toimii veri- aivoesteenä estäen haitallisten aineiden pääsyä verkkokalvolle (Subutex ja retinan vauriot!) ja ylläpitäen tasapainoista ja optimaalista toimintaympäristöä.

    RPE:llä on lisäksi monimutkaisia aineenvaihduntatehtäviä, jotka suojaavat verkkokalvoa ns. vapaiden radikaalien, joita valo muodostaa, haittavaikutuksilta.

    Valoa aistivat solut siis muodostavat jatkuvasti levyjä, joissa on tietyt näköpigmentit ja kierrättävät käytettyjen levyjen materiaalin, jonka RPE on purkanut. Tämä antaa aiheen kysyä, miksi näin monimutkainen tapahtumasarja? Vastaus lienee, että kyseessä on biokierrätyksen esimerkki, joka mahdollistaa sen, että solukko, joka jatkuvasti joutuu haitallisen uv-säteilyn, kemikaalien ja mekaanisen trauman kohteeksi (iho) yleensä, voi pysyä toimintakykyisenä. Ilman uusiutumista kudokset kuten iho, suoliston limakalvo, veren solut jne. nopeasti vaurioituisivat pahoin. Samaan tapaan aistinsolujen levyjen jatkuva uusiminen estää erityisesti uv- säteilyn tuhoisat vaikutukset.

    RPE soluissa on melaniini-nimistä pigmenttiä, joka imee itseensä liian valon ja myös häikäisevän valon ja näin parantaa näön tarkkuutta. Noin 25–33% silmään tulevasta valosta absorboituu näin RPE:n ja suonikalvon pigmentteihin. Melaniinin absorptiokyky on parhaimmillaan kaikkein haitallisimman lyhytaaltoisen uv-säteilyn kohdalla. Näin se suojelee aistinsoluja. Näin valtava aineenvaihdunnan aktiivisuus RPE:ssä vaatii hyvän verenkierron ja tämä saadaan sitä vasten sijaitsevasta suonikalvosta.



    SUONIKALVON JÄÄHDYTYSTOIMINTA

    Kuumuus vaurioittaa aistinsoluja. Vuonna 1980 havaittiin, että kuolleiden eläinten verkkokalvo vaurioitui paljon pienemmästä valoenergiasta kuin elävien. Kun suonikalvon verivirtausta vähennettiin, verkkokalvo altistui lämmön aiheuttamille vaurioille. Suonikalvon läpi virtaa 85 % koko silmän verivirrasta, eikä mikään muu elimistön kudos käytä näin suurta läpivirtausta, joka on peräti neljä kertaa munuaiskudostakin suurempi.
    Tutkijat huomasivat myös, että suonikalvon läpivirranneesta verestä poistui huomattavan vähän happea. Suonikalvon hiussuonet muodostavat runsaan verkoston, joka on välittömästi kiinni RPE:ssä. Kun RPE absorboi siihen tulevan liian valon, se samalla kuumenee ja liika lämpö täytyy poistaa, jotta sen aiheuttama herkän hermokoneiston vaurioituminen voidaan estää. Solujen järjestys verkkokalvolla on tärkeä ylikuumenemisen estämiseksi. Lisätutkimukset ovat osoittaneet, että aivot säätelevät jäähdytyksen tehoa valaistuksesta riippuen. Ihmisen verkkokalvon toiminnan kannalta sekä RPE että suonikalvo ovat välttämättömiä. Koska kyseessä ovat valoa läpäisemättömät kudokset, RPE sisältämänsä melaniinin takia ja suonikalvo sekä verivirtauksen että melaniinin vuoksi, niiden tulee sijaita aistinsolujen alla, joten selkärankaisten silmän rakenne on perusteltu. Tähän liittyen voidaan tarkastella lisäksi kahta rakenteen erityispiirrettä.

    FOVEA (KESKUSKUOPPA)

    Valolle herkkä verkkokalvo on käytännössä läpinäkyvä, mutta sen keskiosassa on lisäksi erityinen alue, makula, missä näön tarkkuus on parhaimmillaan ja missä aistinsolujen tiheys on suurin. Verkkokalvo on ohuempi ja erilainen tällä alueella ja palvelee erityisesti värien ja muotojen aistimista, kun muu verkkokalvo aistii pääasiassa valoa, liikettä ja on erikoistunut hämäränäköön. Silmän optinen järjestelmä ohjaa valon pääasiassa makulan alueelle. (Tätä seikkaa hyväksikäyttävät myös kiellettyjen laser-aseiden kehittäjät). Niinpä melaniinia on enemmän, koska RPE-solut korkeampia ja niitä on enemmän kuin muualla, mutta tämän lisäksi alueella on keltaista ksantofylli- pigmenttiä. Ksantofylli on kemiallisesti sukua A-vitamiinille, jonka absorptiospektri huipentuu 460 nm kohdalla ja huipentuu 480–390 nm välillä. Se auttaa suojelemaan valolle herkkää verkkokalvoa absorboimalla vaarallista lyhyen aallonpituuden näkyvää valoa eli sinistä ja violettia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että verkkokalvon herkkyys valon aiheuttamille vaurioille lisääntyy ekspotentiaalisesti aallonpituuden lyhentyessä ja verkkokalvo on kuusi kertaa herkempi uv-säteilylle kuin siniselle valolle. Sarveiskalvo ja mykiö kuitenkin pysäyttävät melkein kaiken alle 400 nm valon ja jäljelle jäävän vaarallisen sinisen valon, jonka aallonpituuden 420–450 nm ksantofylli eliminoi tehokkaasti.

    SOKEA PISTE (PAPILLI)

    Verkkokalvon rakenteesta johtuen kuvaa välittävät hermosäikeet sukeltavat verkkokalvon läpi näköhermoon papillista, josta aistinsolut näin ollen puuttuvat. Tämä aiheuttaa näkökenttään sokean pisteen, ja evoluution kannattajat ovat esittäneet, että tästä aiheutuisi huomattava haitta. Williams on todennut: ”Verkkokalvomme sokeat pisteet aiheuttavat harvoin ongelmia, mutta tämä ei tarkoita, etteikö ongelmia olisi. Kun peitän silmäni hetkeksi hätistääkseni hyönteisen pois, jokin tärkeä tapahtuma voi fokusoitua toisen silmän sokeaan pisteeseen.”

    Asiaa tulee kuitenkin tarkastella oikeassa mittakaavassa. Sokea piste sijaitsee 3,7 millimetrin etäisyydellä foveasta ja käsittää vain 0,25 % näkökentästä. Mitä kauempana verkkokalvon alue on foveasta, sitä heikompi näön tarkkuus ja herkkyys. Verkkokalvon alue, joka ympäröi näköhermon päätä (papilli) omaa vain 15 % fovean näöntarkkuudesta. Voidaankin varmuudella todeta, että yksisilmäisen sokean pisteen aiheuttama teoreettinen riski ei ole merkittävä. Koska silmien näkökentät menevät suurelta osin päällekkäin, toisen silmän sokean pisteen peittää toisen silmän näkökenttä. On totta, että silmän menettäminen on haitta, mutta se ei johdu sokeasta pisteestä. Haitta tulee vaikeudesta arvioida etäisyyksiä sekä pienentyneestä näkökentästä.

    IHMISTEN JA ELÄINTEN NÄKÖ

    Ihmissilmän näöntarkkuus, vaikkakin hyvä, ei ole yhtä tarkka kuin esimerkiksi eräillä linnuilla, joilla aistinsolut ovat samoin valosta poispäin kääntyneitä kuin ihmisillä. Suorituskyvyn erot johtuvat elintavoista johtuvista tarpeista. Ihmisen silmä ei pysty havaitsemaan liikettä yhtä tarkasti kuin kärpäsen silmä. Mikäli näin olisi, neonvalot ja televisio välkkyisivät jatkuvasti silmissämme. Emme näe yöllä yhtä hyvin kuin kissa, mutta joillakin alueilla olemme sitä parempia. Kissat eivät näe värejä. Ihminen on pystynyt laajentamaan näkökykyään kaukoputken, mikroskoopin ja hämäränäön alueelle ja ylittänyt kaikkien eliöiden mahdollisuudet.


    SELKÄRANGATTOMIEN VERKKOKALVO

    Eräät evoluution kannattajat väittävät, että esimerkiksi mustekalan verkkokalvo on tehokkaampi kuin selkärankaisten verkkokalvo. Tämä väite edellyttää, että jälkimmäinen olisi huono. Kuten edellä esitetystä ilmenee, evoluution kannattajat eivät ole onnistuneet osoittamaan, että selkärankaisten silmä olisi huonosti suunniteltu ja että se toimisi huonosti. Vaikuttaa siltä, että he eivät ole perillä rakenteen syistä. Evoluution kannattajat eivät myöskään ole osoittaneet, että mustekalat todella näkisivät paremmin. Asia on päinvastoin niin, että niiden silmät ainoastaan lähestyvät tehossa joidenkin alempien selkärankaisten silmiä ja ne ovat ilmeisesti värisokeita. Lisäksi mustekalojen silmä on todellisuudessa paljon yksinkertaisempi kuin selkärankaisten. Budelmann toteaa: ”Mustekalan silmän verkkokalvo on rakenteeltaan paljon yksinkertaisempi kuin selkärankaisten, siinä on vain kaksi varsinaisen hermokudoksen osaa, aistinsolut ja niiden hermoradat”.

    Lopuksi on todettava, että luonnollisessa ympäristössään mustekaloihin kohdistuu merkittävästi vähäisempi valon voimakkuus ja ne yleensä elävät vain joitakin vuosia. Jättiläismustekakan elinikää ei tiedetä, mutta se elää suurissa syvyyksissä, joissa on hyvin vähän valoa. Niinpä mustekalat eivät tarvitse samaa suojausta valon tuhovaikutuksilta. Mustekalan silmä on suunniteltu sen elinympäristöön sopivaksi ja aistinsolujen järjestys on tarkoituksenmukainen.



    YHTEENVETO

    Ensi silmäyksellä selkärankaisten silmä vaikuttaisi huonosti suunnitellulta. Tarkempi tarkastelu osoittaa kuitenkin, että väitteet huonosta suunnittelusta eivät ole perusteltuja. Jopa evoluution kannattajatkin myöntävät, että selkärankaisen silmä toimii ja jopa tarjoaa niille ylivertaisen näöntarkkuuden. Yhteenvetona voidaan todeta, että:

    ***erilaisia aallonpituuksia sisältävä valo voi aiheuttaa vakavia vaurioita biologisille järjestelmille.

    ***verkkokalvo, joka on äärimmäisen hieno kuvan käsittelijä, on selvästi suunniteltu torjumaan valon ja sen aiheuttaman kuumenemisen tuhovaikutukset.

    ***silmä on hyvin varustettu suojelemaan verkkokalvoamme säteilyltä, jota normaalisti kohtaamme päivittäin.

    ***sarveiskalvo ja mykiö pystyvät yhdessä poistamaan miltei kaiken uv-säteilyn, ja tämän lisäksi verkkokalvolla on mekanismit vaurioiden torjuntaan.

    ***retinan pigmenttiepiteeli (RPE) tuottaa aineita, jotka torjuvat säteilyn aikaansaamia vaurioittavia kemikaaleja. RPE:llä on tärkeä tehtävä aistinsolujen huollossa. Tähän liittyy niiden aineenvaihduntatuotteiden kierrätys, joka mahdollistaa niiden jatkuvan uusiutumisen jatkuvasta valon aiheuttamasta kulumisesta huolimatta.

    ***verkkokalvon keskiosaa suojaa ksantofylli-pigmentti, joka suodattaa ja absorboi lyhytaaltoista näkyvää valoa.

    Aistinsolujen tulee näin ollen olla lähikosketuksessa valoa läpäisemättömän RPE:n kanssa (häikäisyn poisto, näkösolujen huolto). RPE:n puolestaan tulee olla lähikosketuksessa suonikalvon kanssa (myös valoa läpäisemätön), jotta sen aineenvaihdunnan tarpeet tulevat tyydytetyiksi ja jotta fokusoidun valon aiheuttama kudosten kuumeneminen voidaan estää. Jos ihmisen verkkokalvo olisi rakenteeltaan toisenlainen (kuten mustekalalla) kuten evoluution kannattajat esittävät (parempi vaihtoehto heidän mielestään), nämä kaksi valoa läpäisemätöntä kerrosta (RPE ja suonikalvo) tulisivat valon tielle ja aistinsolut jäisivät pimeyteen.

    Tarve suojata silmä valon aiheuttamilta vaurioilta, mihin mustekalan silmä ei selkärankaisten elinympäristössä kykenisi yhtä hyvin, on tärkeä ellei tärkein syy siihen, miksi ihmisen verkkokalvo on suunniteltu siten, että aistinsolut ovat valosta poispäin kääntyneitä

    *(Silmälääkäri Peter W.V.Gurney).”

    Viitteet


    http://www.cc.jyu.fi/~mamina/valo/aaltohiu.htm

    http://www.kp-art.fi/taustaa/taustaa2/24.htm