J. R. R. TOLKIEN

( Taustaa: http://kontu.merri.net/wiki/J.R._R._Tolkien )



”Kolme sormusta haltiakuninkaille alla auringon,
seitsemän kääpiöruhtinaille kivisaleissaan,
yhdeksän ihmisille, jotka vie tuoni armoton,
yksi Mustalle Ruhtinaalle valtaistuimellaan
maassa Mordorin, joka varjojen saartama on.
Yksi sormus löytää heidät, se yksi heitä hallitsee,
se yksi heidät yöhön syöksee ja pimeyteen kahlitsee
maassa Mordorin, joka varjojen saartama on.”


Maailmoja kansien välissä

Professori John Ronald Reuel Tolkien kirjoitti mielestäni maailmanhistorian parhaan trilogian Taru Sormusten Herrasta. On tietenkin hyllymetreittäin hyviä kirjoja olemassa, mutta TSH oli ”se kirja”, jonka tulen muistamaan täältä ikuisuuteen.

Monet pätevätkin kirjallisuus asiantuntijat ovat ehkä pohdiskelleet erinäisiä poliittisia allegorioita, joita teokseen sisältyi tai oli sisältymättä. Itse pidin kuitenkin kaikkein mielenkiintoisempana teoksen kokonaisvaltaista suhtautumista siihen mitä me itse kukin olemme tilanteessa jossa olosuhteet takkuavat vastaan koko voimallaan ja pimeys tuntuisi nielaisevan lähes kaiken. Entä mitä teemme kun palaamme takaisin ja näemme miten kaikki on turmeltu?

Sananjalkoja ja soita

Tolkienin terve kunnioitus luontoa ja luonnon tuhansia yksityiskohtia kohtaan oli myös seikka, joka ainakin minut ihastutti.

Henkilöhahmoista teki suuren vaikutuksen pienestä koostaan huolimatta tietenkin Merri ja Pippin! Kaksi hobittia sutkauttelivat toisilleen huumorin kyllästämiä asioita vaikka välillä tilanne oli erittäin epätoivoinen. Tarinassa oli suurta tematiikkaa pienten sitä kantaessa.

Ehkä suurimman vaikutuksen (1997) teki kuitenkin tilanteen kuin tilanteen haltuunottava Gandalf.

Suuri Gandalf ei ylenkatsonut pientä ja vähäpätöistä hobittikansaa. Gandalf piti pienen puolta suurenkin uhalla. Gandalf oli tietenkin tavattoman mielenkiintoinen ”persoona”, sillä hänen yksi arkipäivänsä vastasi tapahtumarikkaudeltaan yhtä hobittisukupolvea.

Gandalf matkusti erämaissa, metsissä, vuoristoissa. Gandalf valvoi kun muut nukkuivat tylsämielen unta. Gandalf vastusti hyvyyden vastakohtaa oikeamielisyydellä, totuudella, sekä luottavalla mielellä.

Toisin teki valkoisen neuvoston musta lammas Saruman. Saruman ei koskaan tyytynyt asemaansa vaan halusi olla palvelijan sijasta palvottava.

Sauron, alias Musta Ruhtinas oli vallantavoittelussaan kaikkia muita mahteja askeleen edellä. Tuo armoton Mordorin synkeä herra oli saannut tietonsa viisailta ja neuvonsa pimeydeltä.

Vaikka Tolkien maalaa valtakuntia vuorien takaa hän ei unohtanut piirtää kuvaa myöskään ystävyydestä tai empatiasta.


Samastuin Tolkienin käsitykseen teollistumisen vaaroihin ja haittoihin. Jokainen neljö teollisuutta tarkoittaa tuhannen neljön tuhoa maaperään ja luontoon. Ensimmäinen ja toinen teollinen vallankumous aloitti oikeastaan pitkän alamäen, josta ihmikunta ei omin avuin selvine.
Siinä missä tekniikan tuli palvella ihmistä, siinä ihminen palvoo tekniikkaa.

Bilbo Reppuli oli oikeastaan hobitti suurella H:lla. Bilbo oli aina siellä missä tapahtui. Se oli melko tavatonta olenolle, jonka kansanperinteet olisivat normaalisti naulanneet keinutuoliin loppuiäkseen.

Vaikka TSH filmatisointi unohti Tom Bombadilin niin sanottakoon, että Tom oli aika vekkuli ollakseen vanhin. Tom tunsi maan ja vuoret, vedet ja lehdot. Tom Bombadil kunnioitti vaimoaan ja totuutta.

Historiikin havinaa

Tolkien tunsi historian. Tolkien kuunteli ja havainnoi ei pelkästään historiaa akateemisesti tulkitsevia vaan myös historian pienempiä ja poliittisesti vähäpätöisempiä seikkoja. Voisin jopa veikata, että monella luonnontieteilijällä olisi Tolkienista opittavaa.

Metsää puilta

Tolkien piti paitsi luonnosta niin myös puista. Puut olivat kauniita, monimutkaisia, jylhiä joskus jopa itsepäisiä. Puiden turhasta kaatamisesta ei seurannut koskaan mitään hyvää.
Ainoastaan pahansuovat raakalaismaiset hahmot saattoivat kaataa puita huvikseen.