TEEMUN EVOLUUTIOKRIITTINEN SIVUSTO
PÄIVITETTY 2015/12/17
ETUSIVU


ETUSIVU

EVOLUUTIOVÄÄRENNÖKSET
  • Johdanto
  • Ernst Haeckel
  • Propaganda
  • Vertailua
  • Ihmisen evoluutio
  • Tuoreet

    DAWKINSIN LUENTO

    MAKROEVOLUUTIOTEORIAN RISTIRIITOJA

    AAMUNKOITON LOHIKÄÄRMEET

    EVOLUUTIOKAISLIKOSSA PUHISEE

    GEOLOGIA

    NOOA

    GEENI

    ELÄMÄN RESEPTI

    NEANDERTALILAISET

    JÄÄKAUSI

    MAMMUTIT

    SURKASTUMAT

    AVARUUS

    LUONNONVAKIOISTA

    BIG BANG

    KUINKA VANHA MAA ON?

    SUKLAAN EVOLUUTIO

    TUNTEEKO HISTORIA JEESUKSEN?

    VIIKUNAPUUN MERKKI

    KLAUKKALAN OHITUSTIE

    FOSSIILIT

    DA VINCI -KOODI

    JUUDAKSEN EVANKELIUMI

    ISÄNPÄIVÄ

    LUCYN LAPSI?

    KOLMANNES EI USKO KEHITYSOPPIIN

    RADIOMETRINEN AJOITUS?

    PELON EVOLUUTIO

    HIIDENKIRNUT

    SUSILUOLA

    SILMÄYS NÄKÖAISTIIN

    PEDON MERKKI ?

    JEESUKSEN LUUT OVAT LÖYTYNEET?

    PÄIHTEET

    J. R. R. TOLKIEN

    SUOMEN HISTORIAA

    J. A. M.

    ELOKUVAT

    TV-SARJAT
  • Postimies Pate

    TV-7

    KUKA MINÄ OLEN?

    BODOM

    AUTOT

    KRONOLOGIA

    KOIRAELÄIMET

    KARTANONKOSKI KUVINA

    VANTAA KUVINA

    HOUSE

    ARKKITEHTUURI

    EGYPTIN KRONOLOGIAT ?

    KIRJAT

    RADIO 3 v. 1987-1996

    TYYSTIN SEKALAISET KUVAT

    TIEDE-LEHDEN ID ARTIKKELISTA...

    TIETEELLINEN KREATIONISMI RY

    ILMOITUSTAULU

    EVOLUUTIOON KRIITTISESTI SUHTAUTUVIA TIEDEMIEHIÄ

    PALAUTE

    LINNOJA

    TURKUA KUVINA

    PRISMA TV1 1.10.2007

    ILPPA

    VIHTIÄ KUVINA

    KATSAUS ATEISMIN HISTORIAAN

    HELSINKI MOTOR SHOW 2007

    MIELIPITEITÄ EVOLUUTIOFILOSOFIASTA

    LINKIT

    RHODOPUISTO

    JEESUS-MARSSI 2008

    TUUSULA KUVINA

    NURMIJÄRVEÄ KUVINA

    JULKILAUSUMA EVOLUUTIOSTA

    ESPOOTA KUVINA

    MAA KOLMANNESMITTAAN

    KOTIMAAN MITTAUSTA 375 VUOTTA

    JAAKKO JUTEINI 1781-1855

    DARWIN 200 RIEMUVUOSI

    ZEITGEIST ELOKUVA

    HAROLD LLOYD

    REKRY 09

    EI GAP-TEORIOILLE

    VANTAA KUVINA II

    UUSI ASELAKI PUHUTTAA

    KARKKILA KUVINA

    JÄRVENPÄÄ KUVINA

    NISSAN NOTEN AJOVALON VAIHTO

    WIKILEAKS

    Hikka Pemasen blogi

  • 

    MIELIPITEITÄ

    EVOLUUTIOFILOSOFIASTA



    Eri ihmisten ajatuksia kehitysopin ympärillä leijuvasta filosofiasta



    Evoluutioteorian itsensä kannalta on surullista, jos siitä tulee pelkkää statis-
    tiikkaa, ilman että se konkretisoituisi millään tavoin
    olemaassaolevassa luonnossa.
    Evoluutio ikäänkuin alkaa elää omaa elämäänsä sen tutkijoiden virtuaalitodellisuudessa, ja luonnosta itsestään tulee pelkkä viitekehys, josta valikoidaan tähän virtuaaliseen todellisuuteen sopivimmat todisteet. Jotta niinkin joustavaa ja mukautuvaa teoriaa kuin evoluutioteoriaa voisi jotenkin kritisoida, täytyy se myös tuntea.
    Jotain koko homman epämääräisyydestä kertoo se, että teoriaa sorvataan ja sorvataan eikä valmista tule.
    Synteettinen evoluutioteoria paikkasi darwinismin ilmiselviä virheitä (Darwinille lajien muuttuminen oli vähän sitä, että poikanen muuttaa emoaan ja emo poikastaan).
    Empiirinen todellisuuden tulkinta oman viitekehyksen läpi aiheuttaa kyllä sen, että mitä kauemmas joudutaan selitettävän kohteen reaaliteeteista, sen akateemisemmaksi selitykset menevät ja ne toimivat enää vain kuvitteellisessa maailmassa.

    Heikki Patronen

    (Marraskuu 2006)


    NATURALISMISTA



    Nisäkkäiden silmän aistinsolujen valosta poispäin suuntautumista erehtyivät Kenneth Miller ja Richard Dawkins pitämään esimerkkinä suunnittelun mahdottomuudesta, mutta eivät huomanneet sitä, että ko. sijoittuminen on ainoa mahdollisuus ”verijäähdytyksen” järjestämiseksi UV-säteiden silmänpohjaan kohdistuvia haittavaikutuksia vastaan. Miller totesi silmän ”suunnittelijan” olevan niin huono, että tämä saisi potkut kameratehtaalta.

    (Julkaistu Lapin Kansassa huhtikuussa 2007)

    Juoppo etsi avaimiaan katulampun valaisemalla kadun osalla. Perusteluna hän piti sitä, että muualta ei voinut etsiä, koska siellä oli pimeää.. Alvin Plantingan mukaan väite, että suunnittelijan on löydyttävä siltä todellisuuden alueelta, mitä nykyisin luonnontieteellisin menetelmin voidaan tutkia, ei ole yhtään perustellumpi.
    Suunnittelun idea on yksi naturalismia kritisoivista ajatusmalleista. Siihen, että elämän ja maailmankaikkeuden synnyssä todennettaisiin suunnittelua, suhtaudutaan jo etukäteen torjuvasti joko kerettiläiseksi leimaamisen tai tiedeyhteisöstä sulkemisen pelosta. Ajatuspoliisin pelko luo turvallisuutta, ja toisinajattelijoita sensuroiva media toimii mallioppilaana.
    Maailmaan mahtuu yksi totuus kerrallaan. Tällä hetkellä tuo totuus on naturalistinen tieteisusko. Kaiken on selityttävä luonnollisten syiden pohjalta. Naturalismiin pohjaava tutkimusmenetelmä on yksi, yhtenäinen, paras ja ainoa.
    Erityisen julkeaa on etsiä älykkyyden merkkejä luonnontieteellisin metodein, joiden pohjalta Ilkka Niiniluodon mukaan luojan (suunnittelijan) olemassaolo on todistettava, ennen kuin ko. olemassaoloon on mahdollista uskoa. Entä, jos suunnittelu osoittautuisi kokeellisesti havaittavien ilmiöiden parhaaksi selitykseksi?
    Miksi älykkyyteen vihjaavaa suunnittelua ei saa löytyä?
    Jos matemaattisten tai informaatioteorian antamien analyyttisten menetelmien pohjalta päädyttäisiin suunnitteluun jonkin luonnonilmiön todennäköisimpänä aiheuttajana, on joko syytä vaihtaa metodeja tai salata tulokset.
    Tiede-elämää suitsivalta Kulttuurirahastolta oli odotettua palkita natsistisen rotuhygieniaopin esitaistelijan Yrjö Reenpään palkinnolla naturalismin kellokas Richard Dawkins. Hänen mukaansa luonnon prosesseissa ei saa löytyä älykkyyttä, koska maailmaa ohjaavat prosessit ovat sokeita. Asian vakuudeksi: naturalismin pohjalla olevaa vain sokean sattuman ohjaavaa evoluutiota kritisoivat ovat tietämättömiä, typeriä, mielisairaita tai pahoja. Maailmankaikkeus ei ole suunniteltu, sillä ei ole tarkoitusta, ei pahuutta, ei hyvyyttä, vain sokea, säälimätön välinpitämättömyys. Esikuvansa mukaisesti oikeaoppiset kieltäytyvät keskustelemasta ”Myähempien Päivien Kreationistien ” kanssa, koska vihollisille ei saa antaa hyväksyttävyyden happea Absurdiksi tilanteen tekee se, että samoin metodein kuin kielletään etsimästä suunnittelua, etsitään älykkyyden merkkejä avaruudesta SETI – projektin puitteissa.
    Mitä yhteistä on Älykkään Suunnittelun ja Ison Pamauksen vastustamisessa
    Yhtä kiihkeästi kuin suunnittelun teoriaa vastustettiin Big Bang - teoriaa maailmansynnyssä. Sanamuodotkin olivat yhteneviä. Geoffrey Burbidge ivasi Cobe- satelliitin löydösten tulevan suoraan ”Big Bangin Ensimmäisestä Kristuksen Kirkosta”. Universumilla ei saanut olla alkua, koska tällöin tulee esiin mahdollisuus suunnittelusta ja materialla oli aineeton alkuperä. Toisaalta luonnolla on täytynyt olla rajaton aika kehittyä. Kambrikaudella 570-540 miljoonaa vuotta sitten tapahtunut geneettisen informaation yhtäkkinen lisääntyminen suljetussa järjestelmässä sotii informaation säilymisen lakia vastaan - siis laki on väärässä?
    Miksi toisinajattelijat vaiennetaan parhaaseen Orwell-tyyliin?
    Jos joku uskalikko esittää, että jotkut fysikaalisen maailmankaikkeuden piirteet ja biologiset rakenteet voisivat olla parhaiten selitettävissä älyllisillä syillä, hänet niputetaan ”nuoren maan kreationistiksi”. Näin myös ohjatun evoluution kannattaja Michael Behe ja 15.7 miljardin vuoden takana seisova Gerald Schroeder on leimattu vaarattomiksi. Harmillisena faktana pysyy, että täsmennetyn monimutkaisen informaation (kuten jo ensimmäisen solun sisältämä DNA) tai monimutkaisten molekyylikoneistojen syntyä ei ole voitu perustella nykyisin tiedossa olevien ohjaamattomien prosessien seurauksena. Maailman tunnetuimpia tähtitieteilijöitä oleva Fred Hoyle piti kyseistä ajatusta ”hölynpölynä”. Maailmankuulu biologi Vladimir L. Voeikov`in mukaan: biologian kaikenkattavana tietoteoreettisena perusteena myydään fundamentalista uusdarvinismia, mikä muodostaa vakavan esteen tieteen kehittymiselle ja piilottaa kentän todelliset ongelmat.
    Mistä kiistelyn verisyys johtuu?
    Jos olisi kyse vain siitä, että (luonnon)tieteisiin ei saa sotkea mitään nykymetodein todentamattomissa olevaa, sivistynyt keskustelupohja olisi olemassa- riippumatta siitä, onko suunnittelun idea työhypoteesina oikea.
    Suunnittelulla on kaksi kilpailijaa: fysikaalinen välttämättömyys, joka perustuu
    toistaiseksi tuntemattomaan lainalaisuuksien joukkoon ”Kaiken teorian” pohjaksi.
    Toinen ”vahva” kilpailija on sattuma, johon on uskottava, koska – hupsis – emmehän
    muuten olisi täällä. Vaihtoehtoisen tai täydentävän teorian etsiminen ei ole hyväksyttyä. Eikö tieteen edistyminen vaatisi jokaisen mahdollisen ajatusmallin vertailua?
    Suunnittelutteluhypoteesin hedelmällisyydestä
    Biotieteilijät pyrkivät kilpaa selvittämään elämän alkusynnyssä tarpeellisten RNA:n katalyyttien, ribotsyymien, synnyn ongelmaa ja Behen esittämää palautumattomasti monimutkaisten järjestelmien paradoksia. Roska- DNA:n paljastuminen luultuakin tärkeämmäksi ihmisyydenkin osaksi oli ennustettavaa ko. hypoteesin pohjalta.
    Onko naturalismin kritisointi suunnitteluhypoteesilla filosofiaa vai luonnontiedettä?
    Suunnittelun tutkimuksellinen pohja on toistaiseksi kapea luonnontieteen
    opetusta ajatellen. Naturalismin kannattajien mielestä sen käsitteleminen on kielletty myös filosofiselta ja uskonnolliselta kannalta - vaikka ensimmäisenkin solun aikaansaaminen kokeellisesti on vielä toiveunissa. Luonnontieteeksi sen matka on vielä pitkä, mutta se esittää testattavia ja mahdollisesti vääräksikin osoitettavia ennusteita.
    Naturalismin kannattajien mielestä luonnontieteen kentän ulkopuolista tekijää ei saa hyväksyä. Toisaalta: kuinka tieteellistä on väittää mutaatioiden ja luonnonvalinnan olevan ohjaamatonta? Miksi tutkimukset osoittavat luonnonvalinnan nimenomaan vakauttavan lajeja?
    Groteskia kyllä, äänekäs ja vaikutusvaltainen joukko on sitoutunut filosofiseen naturalismiin ja naamioinut sen tieteeksi siinä erinomaisesti onnistuen (kuten Dawkinsin Suomen triumfi ja piispa John S. Spong`in lähetysmatkat osoittavat). Uskontona se pyrkii selittämään kaiken alkuperän.
    Onko filosofian/ uskonnon sitouduttava naturalismiin?
    Kyseessä on kaksi kilpailevaa ajatusmallia, joista toinen ottaa älykkäiden syiden mahdollisuuden huomioon maailmankaikkeuden ja elämän synnyssä ja toinen ehdottoman yksiselitteisesti rajaa ne pois jo tutkimusohjelmassa. Tiedemies ei saa kuitenkaan olla niin oman ideologiansa vanki, että sokaistuu tieteellisen informaation ”kielletyiltä” tulkinnoilta. Abraham Lincoln sanoi: ”Joitakin ihmisiä voidaan huiputtaa koko ajan, kaikkia jonkin aikaa, mutta ei kaikkia ihmisiä koko aikaa”. Ateismin esitaistelija Antony Flew totesi suunnittelun olevan todennäköisin vaihtoehto ensimmäisen solun synnylle ja kosmoksen hienosäädölle sekä ainoan varteenotettavan kilpailijan naturalismille. Hän moitti Dawkinsin johtaneen häntä harhaan elämän synnyn osalta päätyen teistiksi.Flew`n mielestä esitetyt alkuliemireaktiot muistuttavat jo Louis Pasteurin `kumoamaa alkusyntyä. Charles Darwin itse huomautti päättelynsä lähtevän liikkeelle jo valmiiksi lisääntymiskykyisestä eliöstä. Darvinismi ei ole silta kuolleesta materiasta elävään eikä selitä soluun tarvittavaa informaatiota. Hänen aikanaan solu tunnettiin alkulimamöykkynä…

    Onko naturalismin lopputulos, ahneus ja kiinnijäämisen moraali- yhteiskunnalle hyväksi?

    Ihminen on viehtynyt moraaliseen subjektivismiin ja haluaa itse päättää, mikä on oikein ja väärin. Samalla hän vapautuu vastuusta ja vihatusta, ahdistavasta syyllisyydestä. Naturalismiin, nykypäivän tieteelliseen materialismiin, pohjautuvan edistysuskon seurauksena on objektiivisten moraaliarvojen mahdollisuuden, lopulta ihmisarvon kieltäminen. Nietzchen ennustus on toteutumassa: moraalikoodien pohjaa rapautettaessa yhteiskuntaa ylläpitävät arvot romahtavat. Dostojevskin Ivan Karamazovia mukaillen: naturalismin perillisille kaikki on sallittua. Raiskaus on vain omien geenien levitysyritystä. Kansanmurhat ovat rodunjalostusta. Rahvasta kyykyttävät ”optiohamsterit”, luonnonriistäjät ja sarjamurhaajat ”tietävät” olevansa vastuussa vain itselleen. Heidänkin sisäistämäänsä yksilön itsemääräämisoikeudesta ja itseriittoisuudesta kiinnipitävään maailmankuvaan sopii naturalismi. Nuorille annetaan erinomaiset eväät: rikos kannattaa, jos ei jää kiinni ja aina tilaisuuden tullen on oikein vetää välistä. Metodologisen naturalismin kyseenalaistaminen ainoana oikeana tiedon hankkimisen välineenä horjuttaa tieteitä kuristusotteessaan pitävän naturalismin kulisseja.


    Pekka Salminen
    Toisinaan ajattelija, Pello
    pk.salminen@pp.inet.fi



    Suunnittelun harjoittamisen periaatteista

    Olen mielenkiinnolla lukenut yleisönkirjoituksia tieteestä ja suunnittelusta.
    Taustani on materiaali- ja konetekniikka. Olen kohta 40 v toiminut insinöörialalla. Olen konetekniikan alan professori emeritus ja hoidan omaa tutkimuksellista osakeyhtiötäni.
    Tekniikka on tieteen tulosten soveltamista käytäntöön hyödyttämään, tai sitten ei, ihmistä. Tekniikan ulkopuolella, monet uskovat darwinismin tuottaneen kaiken jopa jumalatkin. Keino “jollakin agentilla ” on kuulemma ollut sattumanvaraiset mutaatiot ja valinnat. Kuulostaa tunaroinnilta.
    Toiset taas esittävät edellisen tilalle “Intelligent Design (ID) idea” eli “Älykkään Suunnittelun ajatuksen”. Koska älykäs suunnittelu ilman Älykästä Suunnittelijaa on älyvapaa ajatus, niin jotkut esittävät että tämä persoona on Luoja, Yli-insinööri ja Yli-Arkkitehti. Ajassa taaksepäin tämä logiikka vie meidät ikuisuuden alkurannalle, jossa on Kolmiyhteisen Jumalan Insinööritoimisto, jossa on kolme Yli-Insinööriä, Isä, Poika ja Pyhä Henki eikä ketään muuta eikä mitään muuta.
    Tämän perusteeksi Raamattu sanoo, että Jumala on Luoja ja että kaikki on luotu Pojan kautta ja Pyhässä Hengessä ymmärrämme miten maailma on Jumalan Sanalla luotu , suunniteltu ja valmistettu. Jeesuksen ammatti ei sattumalta ollut rakennusalan insinööri. Jokaisen insinööritoimiston johtajaksi on siis Jeesus pätevin.
    Mikä sitten olisi ideaali insinööri, jonka palkkaisin suunnittelemaan luonnon olentoja matkivia koneita? Kun katsoo superteknistä torakan jalkaa niin sanon :“Ha, näytä minulle insinööri, joka osaa suunnitella paremman jalan kuin torakalla”. Ideaali insinööri osaa ottaa lähtökohdakseen käyttöönsä kaiken oppimansa “suunnittelevan älyn”, insinööritieteet ja matematiikan ja niitä käyttäen mallintaa “älykkäästi suunniteltuja koneita”. Insinöörin strategiana pitää olla, ettei tietoa ja ideoita etsitä vain aikaisemman tiedon valaisemalta teiltä vaan uusilta alueilta noudattaen Luojan suunnittelukeinoa : Luodaan idea, suunnitellaan ja valmistetaan se optimaalisesti.
    Ei ole tullut vastaan yhtään työmoraaliltaan ja ammattitaidoltaan huipputason insinööriä, joka työssään soveltaisi darwinismin mukaista tunarointia. En ottaisi töihin. Markkinatalouden valintamekanismit karsivat ne mutantit nopeasti pois. Jäljelle jäävät vain älykkään suunnittelun idean sisäistäneet insinöörit tekemään luovaa innovatiivisen suunnittelun työtään suurella palkalla.
    Kantilaisessa hengessä oleva ihminen kuvittelee olevansa kaikkein ylin olento ja kaiken päämäärä. Kantilaisen darwinismin kehitysopin mukaan voimakkaammat ja fiksummat voivat ilman omaatuntoa alistaa heikommat välineikseen. Tulos on maanpäällinen helvetti.
    Raamatullisessa hengessä on lähtökohta, että Jumala on luonut ihmiset oman päämääränsä mukaisesti palvelemaan ja kunnioittamaan häntä. Ihmisen tehtäväksi hän käski viljellä ja varjella maata ja rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmästä kuin itseään. Historian mukaan missä on tätä edes vähän sovellettu niin tulos on taivaallinen. Sinne muuttaisin asumaan töihin. Moniko lähtisi Bagdadiin töihin perheensä kanssa? Siellä olisi darwinistien iloksi uraanimutaatioita ja luonnonvalintaa kyllin ja pääsisi turvaan ID kristillisyydeltä.

    Heikki Martikka, emeritus professori
    Joutseno

    Julkaistu: Lapin Kansa 25.4.2007



    Tahallinen harhautusko?

    Esse (26.4.2007) kertoo etusivulla, että ”Luominen ja evoluutio eivät sulje toisiaan pois”. Kirjoituksessa viitataan Helsingissä järjestettyyn keskustelutilaisuuteen mainiten evoluution puolestapuhujat, mutta jättäen tarkoitushakuisesti mainitsematta, että LL Pekka Reinikainen osallistui myös keskusteluun tuoden siihen kriittisen näkökulman.

    Tieteen ihanne on totuuden etsiminen. Elämän alkuperää koskeviin kysymyksiin saadut vastaukset ovat tulkintojen ja maailmankatsomusten läpi suodattuneita. Voimme oikeutetusti kysyä, selittyykö biologian äärimmäinen kompleksisuus aineen ominaisuuksilla vai tarvitsemmeko älykkäitä syitä. Sadat tutkijat ovat esittäneet tämän kysymyksen viime aikoina (ks. www.dissentfromdarwin.com) puhtaasti tieteellisistä lähtökohdista.

    Kysymys on vieras materialistiselle todellisuuskäsitykselle. Sen mukaan jonkin darvinismin kaltaisen prosessin on täytynyt luoda meidät, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Näin materialistinen tiedekäsitys hylkää tieteen ihanteen totuuden etsinnästä ja pakottaa tieteen pakkopaitaan, jota se ei tarvitse.

    Harvardin yliopiston evoluutiobiologi Richard Lewontinin mukaan ”tiede on ennalta sitoutunut materialismiin”. On paradoksaalista, että tämä käsitys ovat luonteeltaan uskonnollinen. On hyvin arveluttavaa, että kristillinen kirkko ja sen äänenkannattaja alistuu materialistisen tieteen tulkintoihin ja harhauttaa lukijoita yksipuolisella tiedottamisella.

    Matti Leisola
    Professori

    Maallikoiden huojaamista

    Mikko Nummelin (Esse 3.5.) kirjoittaa: ” Biologiassa on viisasta nojautua todistusaineiston hyvin tukemaan näkemykseen, jonka mukaan elämä on syntynyt orgaanisista yhdisteistä tunnettujen kemiallisten prosessien kautta…”. Hän johtaa tietoisesti harhaan maallikkoja, jotka eivät kykene tällaisen väittämän totuusarvoa mitenkään arvioimaan.

    Olen toiminut kemian ja biokemian tutkijana Suomessa ja ulkomailla yli 30 vuotta, mutta en ole vielä kertaakaan tavannut ketään, joka olisi tiennyt miten elämä on syntynyt. Viime syksynä tapasin tieteellisessä kokouksessa Japanissa erään maailman johtavista elämän syntyä tutkivista NASAn tutkijoista, joka melkein anteeksi pyydelleen esitteli työtään, joka ei antanut mitään vastauksia ongelmaan. Vieressäni ollut belgialainen professori kuiskasi minulle ihmetellen mitä esitetyillä mielikuvitustarinoilla on tieteen kanssa tekemistä. Tiede tutkii millä lainalaisuuksilla luonto toimii. Jos elämä syntyisi Nummelinin esittämien ”tunnettujen kemiallisten prosessien kautta”, olisi asia hyvin helppo osoittaa laboratoriossa antamalla tunnettujen kemiallisten prosessien synnyttää elämää. Valitettavasti emme edes älykkäästi suunnitellen kykene rakentamaan elävää solua.

    Aivan yhtä kyseenalainen on Nummelinin väite, että elämän älykkäästä suunnittelusta puhuttaessa jätetään suunnittelijan olemus tarkoituksella hämäräksi. Jos sanon, että autoni on suunniteltu, mutta en tiedä kuka sen on suunnitellut, en suinkaan tarkoituksella harhauta ketään. Ei älykkään suunnittelun idean kannattaja yritäkään sanoa muuta kuin, että kykenemme erottamaan suunnitellut kohteet luonnollisista tapahtumista tieteellisin menetelmin. Olen kristitty ja uskon, että kristinuskon Jumala on elämän suunnitellut, mutta tätä en voi luonnontieteen menetelmin perustella. Näen ainoastaan suunnittelun jäljet Paavalin tavoin (Roomalaiskirje 1:19,20).

    .

    Matti Leisola
    professori

    LL Pekka Reinikainen ja evoluutio?

    http://www.pekkareinikainen.info/fi/index.php?option=com_content&task=view&id=25&Itemid=27
    linkki


    Aamulehti 02.07.07

    ÄLYKKÄÄN SUUNNITELMAN IDEA

    Ei ole aivan yhdentekevää onko ihminen pohjimmiltaan aineen, ajan ja sattuman synnyttämä vai älykkään suunnittelun tulos. Pohdinnan johtopäätökset ovat merkittäviä ja koskettavat koko inhimillistä toimintaa.

    Kuuma peruna
    Tällä hetkellä mikään muu biologisia tieteitä koskettava aihe ei herätä yhtä paljon kiinnostusta ja intohimoja kuin ajatus älykkäästä suunnittelusta (ID; intelligent design). Aiheesta keskustellaan Yhdysvaltain lisäksi esimerkiksi Hollannissa, Iso-Britanniassa, Italiassa ja Ranskassa. Äskettäin Saksan suurin viikkolehti Stern haastatteli kahta ID-liikkeen edustajaa.

    Jotkut perinteisen darvinismin kannattajat taistelevat näkemyksensä puolesta hyvinkin aggressiivisin ja propagandistisin keinoin. Richard Dawkins esimerkiksi nimittelee evoluutioon kriittisesti suhtautuvia “tietämättömiksi, tyhmiksi tai hulluiksi (tai pahoiksi)”. Toinen esimerkki darvinistisesta hysteriasta on Richard von Sternbergin joutuminen valtavan painostuksen ja valehtelukampanjan kohteeksi työpaikallaan Smithsonian instituutissa, kun hän lehden toimittajana hyväksyi älykästä suunnittelua tukevan artikkelin tiedelehteen. Tapaus johti viralliseen tutkintaan. Asiasta voi lukea tarkemmin hänen nettisivuiltaan (http://www.rsternberg.net/).

    Asiallinen keskustelu ID-liikkeen esille nostamista tieteellisistä kysymyksistä leviää kuitenkin tutkijoiden, opiskelijoiden ja median keskuudessa. Perinteisiä elämän synty- ja kehitysteorioita epäillään paljon yleisemmin kuin yleensä luullaan. Siitä kertovat sadat vuosikymmenien aikana käymäni keskustelut eri maiden tutkijoiden kanssa. Olin viime syksynä Japanissa tieteellisessä kokouksessa, johon osallistui Yhdysvaltain avaruustutkimuskeskus NASAn elämänsynnyn tutkija. Hän esitteli kemiallisia kokeitaan ja niiden tuloksena syntyneitä kemikaaliryppäitä todisteena mahdollisesta elämän syntymekanismista. Vierelläni istuva belgialainen professori kuiskasi minulle: ”Mitähän tuollakin on tieteen kanssa tekemistä.” Omassa esitelmässäni kritisoin darvinistisia mekanismeja uusien proteiinirakenteiden synnyttäjänä ja sain esityksestä paljon myönteistä palautetta.

    Darvinistisen sattuma-valinta-mekanismin kritiikki on jo niin laajaa, että lähes 700 tohtorintutkinnon suorittanutta luonnontieteilijää on allekirjoittanut seuraavan lausunnon: ”Suhtaudumme skeptisesti väitteisiin, joiden mukaan sattumanvaraiset mutaatiot ja luonnonvalinta selittävät elämän kompleksisuuden. Darwinin teorian todisteiden huolellista arviointia tulisi rohkaista.” Allekirjoittaneiden listaan voi tutustua osoitteessa http://www.dissentfromdarwin.org/. Nobel-palkittu fyysikko Robert B. Laughlin määritteli darvinismin jopa antiteoriaksi.


    Mistä ID-ajattelussa on kyse?
    Darwinin evoluutioajatus perustuu lähinnä kahteen pääperiaatteeseen: sattumanvaraisiin mutaatioihin ja olemassaolon taistelun aiheuttamaan valintaan. Malliesimerkki tästä periaatteesta löytyy kaikista koulukirjoista. Tarina etenee suurin piirtein seuraavalla tavalla: Koivumittari on vaalea perhonen, jota lintujen on vaikea havaita vaaleilta koivunrungoilta. Teollistumisen myötä ilma saastui ja koivunrungot tummenivat. Vaaleat perhoset erottuivat selvästi tummuneilla puunrungoilla. Sattumanvaraisen mutaation kautta koivumittari sai tumman värin. Ne koivumittarit, jotka olivat saaneet uuden suojavärin, säilyivät hengissä eloonjäämistaistelussa, koska linnut eivät niitä havainneet. Muista tuli lintujen lounas, koska niiltä puuttui tämä sattumalta hankittu suojaväri.

    Sillä, että koivumittaritarina on lähinnä mielikuvitusta eikä perustu tosiasioihin, ei tässä yhteydessä ole merkitystä. Eikä silläkään, että sekä vaaleita että tummia koivumittareita on aina ollut olemassa; eikä edes sillä että värimuunnos ei ehkä ole sattumanvaraisen mutaation aiheuttama. Esimerkki kertoo meille periaatteen: mutaatiot voivat aiheuttaa vain minimuutoksia, pieniä askelia. Monta pientä askelta peräkkäin johtaa darvinismin mukaan suuriin muutoksiin. Siksi suuret muutokset tarvitsevat miljoonia vuosia. Näin meille on opetettu ja opetetaan.

    Juuri tässä kohtaa herää epäilys evoluutiouskoa kohtaan. Voivatko pienet muutokset johtaa suuriin muutoksiin? Voiko elävä solu syntyä kuolleesta aineesta pienin askelin? Voiko DNA:n informaatiojärjestelmä syntyä kemikaalien liikkeestä?

    Professori Michael Behe käytti kirjassaan Darwin’s Black Box (Darwinin musta laatikko) esimerkkinä yksinkertaista hiirenloukkua laitteesta, joka ei voi toimia jos joku osa puuttuu. Hiirenloukusta on hyötyä hiiren vangitsemisessa vain silloin kun se on täydellinen eli kaikki osat ovat paikallaan. Toisin sanoen hiirenloukku ei ole voinut syntyä pienin vähittäisin askelin.

    Hiirenloukkuesimerkistä Behe siirtyi käsittelemään biologisia ”hiirenloukkuja” kuten bakteerin sähkömoottoria, silmän kemiallisia näköprosesseja ja veren hyytymisjärjestelmää, jotka eivät myöskään voi toimia elleivät kaikki osat ole yhtä aikaa olemassa. Bakteerin sähkömoottori on todellinen nanoteknologian ihme. Se on läpimitaltaan vain 0,00005 millimetriä. Se voi pyöriä lähes 100 000 kierrosta minuutissa kahteen eri suuntaan ja ohjata bakteeria herkän sensorijärjestelmän avulla kohti edullisia olosuhteita. Keskeneräisestä moottorista ei olisi mitään hyötyä bakteerille joten valinta karsisi sen pois. On vaikea kuvitella miten sähkömoottori ohjausjärjestelmineen olisi voinut syntyä pienin askelin mutaatioiden ja valinnan kautta.

    Entä sitten bakteerien antibioottiresistenssin kaltaiset muutokset, jotka usein tulkitaan meneillään olevaksi evoluutioksi? Kun antibioottiresistenssin syitä tutkitaan tarkemmin käy ilmeiseksi, että muutos on mikroevolutiivinen. Resistenssi syntyy joko siten, että bakteeri ”lainaa” antibiootin hajottamiseen tarvittavat työkalut toiselta bakteerilta tai solussa tapahtuu virhemutaatio, joka vähentää spesifistä informaatiota ja estää antibiootin sitoutumisen. Informaatiomäärä ei lisäänny ja uusia rakenteita ei synny.

    Nämä esimerkit osoittavat, että darvinismin keskeiset periaatteet, mutaatio ja valinta, ovat parhaimmillaankin vain säilyttäviä mekanismeja. Ne eivät lisää biologista informaatiota tai tuota uusia biologisia makrorakenteita.

    Onko edessämme kopernikaaninen vallankumous?
    Luonnontiede on toistaiseksi keskittynyt tutkimaan luonnon rakennuspalikoita ja toimintamekanismeja. Suurien asiayhteyksien käsittely on tapahtunut aivan toisesta näkökulmasta eli naturalistisesta filosofiasta käsin. ID-liike ohjaa näkökulmamme monimutkaisiin kokonaisuuksiin, jotka yllättäen eivät olekaan selitettävissä miljoonien vuosien pienten mikroaskelten avulla. Solubiologian professori Franklin Harold myöntää kirjassaan The Way of the Cell, että ”tällä hetkellä ei ole olemassa yhtään yksityiskohtaista darvinistista selitystä minkään biokemiallisen tai solusysteemin evoluutiolle; on vain joukko toiveajattelua”. Modernin tieteen naturalististen osien perusteet ovat osoittautuneet huteriksi.


    Matti Leisola
    Bioprosessitekniikan professori
    Teknillinen korkeakoulu

    (Julkaistu Aamulehdessä 02.07.07 )

    Lapin Kansa 07.08.07


    Tieteellisiä uskomuksia ei saa pitää tieteellisinä tosiasioina

    Kesämökkiläisenä olen seurannut suurella mielenkiinolla aika ajoin Puheenaihe-palstoilla käytyä keskustelua geeneistä, meemeistä, elämän tarkoituksesta ja siitä, johtaako maailmaa älykäs suunnittelija vaiko sattuma vai onko kysymyksessä pelkkä sopeutuminen muuttuviin ulkonaisiin olosuhteisiin eli niin sanuttu evoluutio. (Darwin).
    Koska en ole seurannut käytyä keskustelua kiinteästi, on kirjoittelun käsitteiden määrittely, joka on aina keskinäisten sopimusten alaista, jäännyt minulle hämäräksi. Mitä Pekka Salminen tarkoittanee käsitteillä ”luonnolliset ja suunnitellut maailman ilmiöt”? Luonnollisina hän pitänee omaehtoisiin luonnonlakeihin pohjautuvia ilmiöitä js suunniteltuina niitä, jotka eivät niihin pohjaudu? Tässä yhteydessä tulee mieleen ns. deismi, joka tunnustaa älykkään suunnittelijan vaikutuksen maailmaan. Oliko kyseinen fyysikko sitten nimeltään Enquist tai joku muu, joka teoksessaan Olemisen rajoilla selittää ihmisen siinä määrin naturalisistiseksi, ettei ihminen loppujen lopuksi ole mitään muuta kuin ”kemiallisten alkuaineiden tussahtelua”? Esitettyäni hänelle kysymyksen (HS), mistä ne painovoima ja sähkömagnetismi niihin alkuaineisiin tulivat, oli vastauksena mykkä hiljaisuus. Tieteellä tarkoitetaan joukkoa uskomuksia, jotka ovat totta ja hyvin perusteltuja (professori Linnaluoto.) Kirjoituksessaan (LK 1.8) Pekka Salminen kertoo, että evolutiivisten algoritmien tutkijat eivät ole löytäneet mekanismeja, jotka tuottaisivat tietynlaista informaatiota (DNA). Algoritmeilla tarkoitetaan ”järjettömiä” toimintoja, jotka tuottavat halutun tuloksen. Hyvänä esimerkkinä algoritmeista todettakoon, että kun esimerkiksi kännykälläsi tai tietokoneellasi suorita ohjeiden mukaisia ”järjettömiä” toimintoja, saat haluamasi tuloksen. Et ymmärrä mitään, mutta saat oikean tuloksen. Antaako oikea tulos tieteelle uuden ja hyväksyttävän lähtökohdan, kuten Salminen kirjoituksensa otsikossa sanoo? Onko se tiedettä lainkaan? Tulos on totta, mutta onko se tieteellinne tosiasia? Maailmassa lienee paljonkin asioita ja uskomuksia, jotka ovat totta, mutta eivät täytä tieteen vaatimusten mittoja eli eivät ole tieteellisiä tosiasioita. On todennäköistä, ettemme milloinkaan pääse käsiksi ihmisen tajunnasta riippumattomaan objektiiviseen todellisuuteen (prof. Joyd). Omien uskomusteni mukaan esimerkiksi Theodosius Dobzhanskyn esittämä käsitys ns. evoluution transsendensseista, jotka tarkottavat evoluution jaksoittaista purkautumista korkeammalle tasolle, viittaavat ennakkosuunnitteluun.


    Pentti Hannula, Rovaniemi, Tapionkylä



    Lapin Kansa (elokuu 2007)

    ALUSSA OLI INFORMAATIO

    Fyysikko Robert B. Laughlin totesi Nobel-palkintopuheessaan maailman olevan suuren mullistuksen äärellä: kaikki ei ole pelkistettävissä osasiinsa, siis kokonaisuus ei ole sittenkään osasten summa vaan paljon enemmän kuin osaset voivat edes ”kuvitella”. Kvarkkien värähtely Kari Enkvistin malliin ei siis riitä maailmanselitykseksi. Nobel-kemisti (kiniinin, kolesterolin, klorofyllin synteesin keksijä) Robert B. Woodward totesi, että elämän alkusynnyssä avainasemassa olevan RNA:n synty tunnettujen luonnollisten syiden kautta on paljon epätodennäköisempää kuin se, että golfpallo kulkeutuisi luonnonvoimien (maanjäristykset, myrskyt, tulvat) johdattamana oikeassa järjestyksessä reikä yhdestä reikä 18:een. Tällöin on uskottava, että elottomalla maailmalaa, materialla, on ”sisäinen palo” synnyttää RNA:ta. Teoreettisen fysiikan professori J. A. Wheeler kuvailee kaikkea olemassa olevaa idean, informaation, logoksen ilmentymäksi. Vasta bit (binary digit) synnyttää it`in (aineen). On siis jotain, millä Darwinkin vaatisi omaa teoriaansa täydentämään. Myös jotain, millä ns. teistinen (luojan alkuun panema) evoluutioteoria saattaa pysyä elossa ja evoluutioteoria tarvitsee. Selittyvätkö kaikki luonnossa olevat kohteet toistaiseksi tunnetuilla luonnollisilla syillä vai onko suunnitteluhypoteesi otettava mukaan?
    Pohdin seuraavassa 3.8 vastineissa ja yleesäkin ID:stä (älykäs suunnittelu) esitetyt oleellisimmat sekaannukset:

    1) ID ei vaadi yliluonnollista selitystä. Kvanttimekaniikka on rikkonut materialistisen filosofian vankilan (”Mitä et voi nähdä tai koskettaa sitä ei ole”).
    Vaikka reaktion yleinen polku on tiedossa, on olemassa vapaan tahdon fysiikka. Toisin sanoen reaktion tarkkaa reittiä ei voi sanoa. On olemassa mahdollinen poikkeama (spread), joka yhdistää syyn seuraukseen. Tätä oivallusta pidetään merkittävämpänä kuin sen tunnustamista, että maailmankaikkeudella on alku. Nykyisinkään tunnettuja luonnon lakeja ei siis tarvitse ID:n puitteissa rikkoa.
    2) ID kuitenkin ”sallii” yliluonnollisen luomisen (kuten teistinen evoluutiokin, esim. Kenneth Miller), vaikka ei sitä vaadikkaan. Jos ID:n kannattaja ei ole agnostikko, ”hän ei ole luotettava”. Jos taas tiedemies on teistisen evoluution kannattaja, uskonnollisuus ei häiritse, vaikka hän on Dawkinsin mukaan hyväuskoinen hölmä, josta on ohjaamattoman evoluution kannatukselle hyötyä (”Hän ei uskalla kohdata elämän tarkoituksettomuutta”).
    3) Osiinsa pelkistymätön monimutkaisuus on positiivinen todistusaineistoa suunnittelulle (vaikka ei sitä vahvistakkaan) ja negatiivinen ohjaamattomalle evoluutiolle.
    4) Mahdollisesti vääräksi osoittautuva hypoteesi ei ole aina epätieteellinen, eihän Newtoninkaan fysiikkaa ole Einstein tehnyt epätieteelliseksi, vaikka on sitä monilta osin kumonnut ja syrjäyttänyt.
    5) Monet muutkin kuin ID:tä tukevat ovat arvostelleet uusdarwinismia, erimielisyys ei ole sama kuin yhteisön täydellinen torjunta. ID:tä vastustava biokemisti Franklin Harold myöntää monen biokemiallisen selityksen olevan parhaimmillaan ”toiveikkaita arvailuja”. Kaikkea tutkimustyötä edeltää paradigman pohjalta oletus, jota pyritään osoittamaan tutkimuksella oikeaksi. Eivät ID:n ”alkuoletus tai lopputulema” ole mitään mystiikkaa. Taitaa uusdarwinismin Prokrustes`n vuodenkin olla ”aikainen haitari”. Jos meillä on käsissämme vain materialistisista vaihtoehdoista paras. Innformaatio on pohja, mistä kaikki energia muodostuu ja kaikki materia rakentuu. Jokainen hiukkanen, fotonia myöden, on informaation viisauden ilmausta. Hänen, joka uskoo materian ”sisäiseen paloon” synnyttää ja jalostaa materiaa, on oltava uskossaan kadehtittavan vahva. Tulisieluisille Dawkinsin jihad-sotureille lainaan kvanttifyysikko Freeman Dysonia:
    ”Useimmat ihmiset uskovat älykkääseen suunnitteluun järkevänä selityksenä. Tämä usko on täysin yhteensopiva tieteen kanssa. Enemmän pitäisi taistella opettajien vapauden puolesta opettaa tiedettä, niin kuin he sen näkevät, riippumattomana valtaapitävien valvonnasta. Taistelu pitäisi käydä opetuksen vapauden puolesta, eikä tieteen tulisi taistella uskontoa vastaa.”



    Pekka Salminen



    ID kriittinen artikkeli: http://www.aamulehti.fi/sunnuntai/teema/asiat_avaus/5400837.shtml
    (Olli Sulopuisto)linkki




    Informaation synty on ongelma naturalistiselle maailmankuvalle

    Tieteisuskovan mielestä kaiken on selityttävä luonnollisten syiden pohjalta. Tässä mielessä on ymmärrettävää, että Ilkka Niiniluoto on oikeassa oman rajoitteensa ( = naturalismin, jota tieteellisenä maailmankuvana kaupataan) puitteissa. Toisaalta tämä on osoitus naturalistisen tieteisuskon läpäisevyydestä ja pihtiotteesta myös filosofiaan. Hänen mielestään suunnittelijan olemassaoloon voi uskoa vasta silloin, kun (aineeton) suunnittelija on (luonnon)tieteellisesti todistettu. Kiusallisen paljon nobelisteja on ”nojatuolimiesten” joukossa, ovatpa jotkut äityneet saamaan unessa oivalluksensa.

    Mainitsin (1.8.2007 LK) algoritmeista. MESA:n tiedemiehet ovat päätyneet (ks. www.iscid.org) siihen, että reduktionistinen lähtökohta ei enää toimi. Kyseinen menetelmä jakaa biologiset järjestelmät osasiinsa ja on ollut tehokas tapa selittää monien elämänprosessien kemiallista pohjaa. Monet biologit ymmärtävät tämän lähestymistavan saavuttaneen rajansa. ”Biologiset järjestelmät ovat äärettömän monimutkaisia ja niillä on ominaisuuksia, joita ei voi selittää tai edes ennustaa (tässä ID tulee apuun) tutkimalla niiden yksittäisiä osasia. Kuvattu lähestymistapa aliarvioi tätä monimutkaisuutta ja siksi sen vaikutus on äärimmäisen tuhoisa monilla biolääketieteellisen tutkimuksen alueilla, kuten lääkkeiden keksimisessä ja rokotteiden kehittämisessä”(European Molecular Biology Organization). Tieteellä on nyt käytössä työkalut, joilla voimme ymmärtää biologista monimutkaisuutta ja voittaa reduktionismin rajoitteet.

    Nobelisti Laughlinin mukaan tärkeimmät tulevaisuuden ongelmat fysiikassa ilmenevät luonnossa. Erityisesti rakenteen kokonaisuus on suurempi, kuin ”osaset voivat ymmärtää”. Kokonaisuus poikkeaa myös laadullisesti osasistaan. Templeton - palkinnon saaja Freeman Dyson`kaan ei älyä pidättäytyä oikeassa naturalistisessa uskossa, kvarkkien ja neuronien värähtelyissä, todetessaan, että ”Luoja alkaa siitä, mihin ihmismieli päätyy, kun se yltää ymmärryksemme rajalle”. Ajatelmaa lienee vaikea yhdistää neurotieteiden fysikalismiin. Perimän ”atomisoiminen” yksittäisiin geeneihin johti harhaan: nyt tiedetään osan geeneistä olevan limittäin ja rajatun geenialueen tuottavan kymmeniätuhansia valkuaisaineita. Ei-valkuaisaineita koodaavat roska-geeneiksi tuomitut säätelyalueet muokkaavat aivojamme, kuten Sir Fred Hoyle 30 v sitten oletti. Myös DNA: ta voidaan lukea kolmessa eri suunnassa.

    Onko professori J.A.Wheeler väärässä, kun hän totesi kaiken olemassaolevan takana olevan idean, informaatiobitin (the binary digit), joka antaa synnyn it` lle, materialle? Wheeler`in mukaan kaikki mitä näemme, on tihentyneen informaation ilmaisua.

    Informaation käsitettä ja alkuperää on selvitellyt professori Werner Gitt. Hän on päätynyt informaation (myös elämän koodin, DNA:n) osalta viiteen tasoon: statistiikkaan (tilastollisuus), syntaksiin (rakenne ja koodi), semantiikkaan (merkkijonon merkitys), pragmatiikkaan (informaation toteutus) ja apobetiikkaan (tarkoitus ja päämäärä). Richard Dawkins sovelsi lähinnä Claude E. Shannon`in statistiikkaan perustuvaa informaatiomääritelmää yrittäessään uskotella DNA: n voivan syntyä luonnonvalinnalla, sattumalla ja kahdentumalla. Kun ei tässä onnistunut, hän siirtyi todistelemaan kidemaailman sattumanvaraisia ryhmittymisiä. Erityisesti täsmennetty monimutkainen biologinen informaatio sisältää kuitenkin kaikki viisi tasoa. Yritykset tuottaa informaatiota ilman älyllistä toimintaa ovat edelleenkin epäonnistuneet. Informaatioteoria horjuttaa pahasti naturalismiuskontoa.

    Kirjoituksessani 15.4.07 mainitsin myös nobelisti Peter Medawarìn (In the Limits of Science) esittämän informaation säilymisen lain. Lain mukaan informaation määrä pysyy ymmärryksemme tavoitettavissa olevassa suljetussa järjestelmässä vakiona. Miten ko. lain puitteissa selittyy kambrikaudella (570-540 miljoonaa vuotta sitten) tapahtunut eläinkunnan informaatioräjähdys, yhtäkkinen kaikkien nykyisten pääjaksojen sekä viiden erityyppisen silmärakenteen synty?

    William Lane Craigin mukaan tiede on filosofian orja. On paljon asioita, joita tiede ei voi selittää, mutta voimme ne silti järkiperäisesti hyväksyä:
    1. matematiikkaa ja logiikkaa ei voida todistaa, koska tiede olettaa ne,
    2. metafyysiset totuudet, kuten: on muita mieliä kuin omani,
    3.eettiset arvioinnit, tiede ei voi todistaa pahuutta, koska moraali ei ole tieteellisen metodin subjekti,
    4. esteettiset arviot, kauneus ja hyvyys eivät ole tieteellisesti todistettavissa ja ironista kyllä,
    5. tiede itse uskoo, että tieteellinen menetelmä löytää totuuden, tätä ei voi todistaa tieteellisellä metodilla itsellään.
    Jos siis tiede sanoo, että tiede on ainoa objektiivinen totuuden lähde, se ei ole tieteellinen totuus, sitä ei voida todistaa - ajatus näin ollen kumoaa itsensä.

    Tieteen teon taustalla on aina filosofinen kokonaisnäkemys todellisuuden luonteesta. Tätä näkemystä ei voi tieteellisesti todistaa.
    1. Tiedettä ei voi tehdä ilman taustalla olevaa filosofiaa. Järjen ja tieteellisen metodin oletetaan antavan oikean ymmärryksen. Tämä näkemys on vain oletettava, jotta voi tehdä kokeen.
    2. Filosofiset oletukset vaikuttavat kohtalokkaasti tieteellisiin päätelmiin. Lähtökohta määrää lopputuloksen. Ei voida löytää muita kuin naturalistisia tuloksia, jos muunlaisia ei ole lupa hakea.
    3. Tiede ei itsessään sano mitään, tiedemiehet kylläkin. Ideologia ratkaisee havaintojen pohjalta päätelmät, jotka ovat usein filosofisia esioletuksia uskoteltuina tieteellisiksi tosiasioiksi.

    Nobelisti Woodwardia mukaillen, kun Kulttuurirahaston kansan valistamisesta palkitsema Dawkins uskoo, että alkuaineet ovat päättäneet tehdä ensimmäisen solun aikaansaamiseen tarvittavan RNA:n, kadehdittavaa on hänen uskonsa. Silloin hän (entä palkitsija?) uskoo myös sen, että seuraus on suurempi kuin syy ja sen, että mieli sekä tietoisuus ovat syntyneet kuolleesta materiasta. Edes filosofiselta pohjalta luonnossa esiintyvän suunnittelun (lue: viisauden) takana ei saa olettaa ei - fysikaalista olentoa (entity), mieltä, joka ei koostu osasista ja jonka keskeiset ominaisuudet, kuten tietoisuus, järki ja tahto ovat sille olennaisia. Darwin näki selittäessään elämän ihmetä tarpeen lisätä haamu järjestelmään (ghost in the system). Hänen seuraajansa ovat darvinistisempia kuin hän itse. Parhaiten tätä haamua kuvaa viisaus, informaatio, idea, kreikaksi logos.
    PS. Rossimaisuudet eivät kuulu tapoihini.

    Pekka Salminen




    Lapin Kansa 20.08.2007

    (ID-kriittinen)

    Tieteen suhde kouluopetukseen

    On varmasti niin kuin Pentti Hannula kirjoituksessaan (LK, 12.8) antaa ymmärtää, että pelkästään nojatuolimietiskelyllä elämän mysteeri ei ratkea ja voi olla niinkin, että nojatuolia voisi ainakin näillä muuttotappio alueilla käyttää hyödyllisemmin, vaikkapa elämän synnyttämiseen. En tiedä harrastiko Darwin kumpaakaan, toteaahan hän omaelämäkerrassaan: ”Työskentelin täysin Baconin periaatteiden mukaan ja kokosin massoittain tosiseikkoja ilman mitään edeltäpäin tehtyä teoriaa.”
    Kehitysajatus ja sitä myöten evoluutioteoria pohjautuu kuitenkin Darwinin tutkimuksiin ja on tiedemaailmassa yleisesti hyväksytty ja siksi se soveltuu hyvin kouluopetuksen perustaksi. Se antaa myös mahdollisuuden sellaisiin uusiin kysymyksenasetteluihin, joihin Hannula molemmissa kirjoituksissaan (LK, 7.8. ja 12.8.) viittaa ja jotka nousevat esiin itse tieteen tutkimuskäytännössä. Itse en kuitenkaan rajaisi tiedettä koskemaan vain matemaattisesti ilmaistavissa olebaa ja ongelmalliselta tuntuu kyllä sekin, miten esimerkiksi neuroteologian avulla pystytään löytämään puhdas tiedonjyvänen. Olisiko neurohistoria mahdollinen?
    Joka tapauksessa on niin, että puheena olevan ID-teorian lähtökohdat eivätkä johtopäätökset nouse aidosti tieteen tutkimuskäytännössä, vaan kyseisessä teorialla on yhteys nimensä mukaisesti (”Älykäs suunnittelija”) yliluonnolliseen ja sen oikeuttamiseen, vaikka Pekka Salminen kirjoituksessaan Alussa oli informaatio (LK, 8.8.) tämän yrittää kumotakkin. Eikö Älytön suunnittelija kuvaisi paremmin maailman kokonaisuutta vai sotisiko se teorian uskonnollista perustaa vastaan?
    ID-teoriaa voi syystä pitää tieteen loisena, joka saa ravintonsa tieteen avonaisista kysymyksistä ja on teoriana täysin hyödytön ja verrattavissa astrologiaan. Toisaalta, jos Salmisen edellä mainittu viimeisin kirjoitus oli ilmianto minun materialismi-käsityksistäni, niin Marxia mukaillen voin todeta: ”Minä en ainakaan ole materialisti.”
    Kirjassaan Tiede, filosofia ja maailmankatsomus prof. Ilkka Niiniluoto toteaa seuraavsti ja siitä käy hyvin ilmi se, miksi rajankäynti esimerkiksi ID-teoriaan on välttämätön niin tieteen kuin kouluopetuksenkin näkökulmasta:
    ”Suomessa on voimassa uskonnonvapauslaki, joka antaa –pienin rajoituksin- jokaiselle kansalaiselle oikeuden olla uskomuksissaan niin irrationaalinen kuin haluaa. Kuitenkin vain tieteen metodi perustuu sellaiseen julkiseen kontrolliin, että sen avulla saavutetuille tuloksille voidaan vaatia erikoisasemaa demokraattisen yhteisön tiedonvälityksessä. Samasta syystä esimerkiksi modernin evoluutioteorian ja luomiskertomuksen opettaminen kouluissa rinnakkain, ikäänkuin ne olisivat tiedolliselta asemaltaan asemaltaan toisiinsa rinnastettavissa, olisi karkeata koululaisten harhaanjohtamista. Koulujen ja yliopistojen tehtävä on mahdollisuuksien mukaan opettaa ajan tasalla olevaa tieteellistä maailmankuvaa.”
    Lopuksi haluan korostaa, että henkilökohtaisesti ja opettajana en halua kieltää uskonnon merkitystä ja uskoa ylipäätään yksityiselle ihmiselle, en myöskään kirjoituksillani ole pyrkinyt rajoittamaan uskonnonopettajakollegoitteni oikeuksia enkä loukkaamaan heidän tunteitaan vaativassa tehtävässään.

    Helge Niva

    (Kirjoittaja on sallalainen opettaja ja valtuutettu).






    ÄLYTTÖMÄSTÄ JA ÄLYLLISESTÄ SUUNNITTELUSTA

    Lapin Kansa 09.09.07

    Kun lehtori Helge Niva vertasi älyllisen suunnittelun ajatusta uskomiseksi joulupukkiin (LK 03.08.07), niin hän samalla puolustaa sitä käsitystä, että hän samalla puolustaa sitä käsitystä, että tieteen pitää olla uskomatta paitsi joulupukkiin myös kaikenlaisiin älyllisiin tekijöihin luonnon taustalla. Tosi tiede on harhoista vapaa, kun perustuu älyttömään, tarkoituksettomaan ja satunnaiseen. Evoluution olemus on siis kaikinpuolinen järjettömyys ja tästä syntyvät elollisen rakenteet, toiminnot ja merkitykset. Kun tätä ajatusta sovelletaan vaikkapa kemialliseen evoluutioon, niin siinä aineen antropia tuottaa toiminnallisia kokonaisuuksia, joilla ei ole kylläkään mitään tarkoitusta, mutta joilla on silti merkitystä nimenomaan elämän toiminnalle. Luonnonvalinta valitsee parhaimmat rakenteet ja toiminnot, jotta semmoinenkin voi jäädä eloon, joka ei koskaam ole elossa ollutkaan. Tämän kemiallisen evoluution taustalla ei suinkaan ole tutkijoiden ajattelu ja spekulaation, vaan itse evoluutio, jonka täytyy siten olla materian entrooppisuuden ylä- tai ulkopuolella, eikä epäjärjestykseen liikkuvassa aineessa. Eikä sellainen ole mikään joulupukki, vaan pikemminkin ihmisen itsensä luoma uskomusjärjestelmä, tiedettä puhtaimmillaan. Mikäpä tiedettä tekee, jos eivät ihmiset itse? Tieteelliset käsitykset ja teoriat eivät ole mitään ihmisyyden ulkopuolisia voimia, vaan inhimillisen älyn itselleen luomia selityksiä, jotka noudattavat tiettyjä metodeja ja kaavoja. Kokeet ovat tärkeä osa tieteelle, joten myös evoluutiota pitäisi voida kokeellisesti testata. Mikäli oletuksella kemiallisesta evoluutiosta olisi empiirisessä todellisuudessa jotain näyttöä, niin kuitenkaan edes sitä ei olisi todennavissa ilman inhimillisen älyn läsnäoloa. Koska kemiallisesta evoluutiosta ei kuitenkaan ole millään muulla tasolla näyttöä kuin ihmisen mielikuvituksen, tälläisem evoluution totuusarvo on aivan sama kuin joulupukkiparadigman. Tiede kuitenkin rakentaa omat järjestelmänsä materialististen uskomusten varaan, joten se nojaa älyllisyyden sijaan älyttömään ja trakoituksettomaan, joten kaikki se mikä vaatii lopultakin niin paljon tutkimusta ja järjen käyttöä on vain täydellisen järjettömän sokeuden tuotetta. Tämä on myös käänteistä teologiaa, jonka mukaan kuolemasta syntyy elävää ja materiasta henki. Tällaisella teologialla on kirkkonsa ja pappinsa, jotka vain itse ovat oikeutetut tutkimaan oppiensa oikeellisuutta ja katsomusten puhtautta. Sitten nämä samat tieteen teologit paheksuvat kallista inkvisitiota.
    Lehtori Niva otsikoi kirjoituksensa Karl Marxin oivalluksella, että käytäntö on teorian paras kriteeri, joka varmasti pitää ainakin osittain paikkansa, mitä varsinkin Marxin omiin teorioihin tulee. Marxihan tosin totesi, että ettei ole mikään marxilainen, eikä edes materialisti. Sitä hän ei tosin kiistämään, ettei ole hegeliläinen, mutta ehkä Georg Wilhelm Freidrich Hegel itse teki sen Marxin puolesta. Dialektiikka onkin metodi, jolla pystyy pettämään ainakin itsensä, jos ei muita. Sitä ei kuitenkaan voi kiistää, etteikö dialektiikkaan nojautuvat olisi tuottaneet arvokasta tietoa yhteiskunnan olemuksesta ja ihmisyydestä.
    Materialismiin nojautuva tiede etenee tarkoituksettomuudesta ja älyttömyydestä kohti korkeinta järkeään, joka ilmenee loogisena operaatioina, numeroina. Ateistifilosofi David Humehan kehoitti hävittämään kaiken kirjallisuuden, joissa ei ole numeroita, jotta ihmissivistyksen hävitessä myös metafysiikka katoaisi.
    Keskenään operoivat taskulaskimet ovat tässä ihmisyyden ideaali ja järjestelmällisyyden mitta. Ulkopuolelta henkeä ja hengentuotteista löytyy ihmisen olemus. Tosin siitä mistä numerot alkavat loppuu ajattelu, sillä symbolit ovat symboleita vasta asiasta riippumattomia ja loogiset operaatiot ajattelun keinoja eivät itse ajattelua. Ajattelu toimii ideoiden varassa eikä tiedon eikä tieto synnytä ideoita. Jo tilastojen tulkitseminen ja johtopäätösten teko on aivan eri asia kuin numeroiden ja lukujen luetteloiminen, ja ilman näitä päätelmiä, on tilasto aika lailla arvoton.
    On aivan varma, että tiede tipahtaa itse kaivamaansa sudenkuoppaan, jos se ei kykene vastaamaan esitettyyn kritiikkiin asiallisella tavalla, vaan se tuomitsee kritiikin ”vääränä uskomuksena” tai vääränä perusolettamuksena”.
    En pidä itsekkään ID:tä minään täydellisenä selityksenä, sillä siihen liittyy kelloseppämäisiä piirteitä, mutta se on kuitenkin täysin ylivoimainen selitys sen rinnalla mitä virallinen tiede tarjoaa. Mieluummin järki ja äly kuin niiden vastakohdat ja ennemmin subjekti ja objekti kuin pelkkä objekti itsensä tekijänä.



    Heikki Patronen, toisinajattelija Oulusta.





    Lapin Kansa 26.09.2007

    ID:n näytöt ja Dawkinsin eettinen perintö


    ”On mieletöntä vaatia hyveitä ihmisiltä, joille on opetettu, että hyveitä ei ole” (C.S. Lewis)

    Älykäs Suunnittelu on Antony Flew`n mukaan ainoa varteenotettava haastaja USA:ssa vuoden humanistiksi v.1996 valitun Richard Dawkins`in johtamalle OHJAAMATTOMAAN evoluutioon tukeutuvalle tieteisuskolle, jota Helge Niva puolustaa. Informaation synnyn ongelmaan en saanut vastausta. Muilta osin viittaan 170907 Vesa Palosen vastineeseen.
    ID ei esitä mitään väitteitä suunnittelun alkuperästä, vaan esittää matemaattisia keinoja mahdollisen suunnittelun havaitsemiseksi. ID antaa näyttönsä myös luonnontieteissä, kuten on käynyt mm. roska - DNA: lle. Suuren osan ihmisen perimästä (genomi) väitettiin olevan roska - DNA:ta tuhlailevan evoluution jäljiltä. ID - ajatteluun pohjaavat tiedemiehet havaitsivat (Science News 08.09.07), että geenejä on paljon vähemmän kuin aiemmin oletettiin (noin 20.000 eli saman verran kuin sukkulamadolla), että proteiinien koodaus tapahtuu DNA:n eri osissa, jopa eri kromosomeissa ja sen, ja että geneettinen informaatio toimii kuin tietokoneverkko eikä kuten luettava kirjasto. ”Roska – DNA”: n (yhteensä 98,5 % DNA:sta!) suorittama geenisäätely on tärkeämpää kuin itse geenit. Reduktionistisen tieteen keinoin tätä havaintoa ei olisi koskaan tehty. Geenin määritelmää on jo nyt jouduttu tarkistamaan..

    Aloitin Lapin Kansan kirjoitussarjan 15.04.07 kaikenselittäväksi uskonnoksi kohotetun naturalistisen tieteisuskon kriittisestä arvioinnista. Monet luomiseen uskovat (kuten Juha Pihkala) katsovat ohjatun evoluution jatkuvan nykyisinkin. Teistisenkin evoluution tulee ottaa huomioon suunnitteluparadigma elämän monimutkaisuuden paljastuttua ”pelättyä” paljon suuremmaksi, esimerkiksi ensimmäisen solun synnyn ja redusoimattomasti monimutkaisten rakenteiden sekä molekyylikoneiden tapauksessa. Ohjaamaton evoluutio taas tarvitsee totista uskoa ”Luonnon Lakiin”: oleta evoluutio, persoonallista Luonto ja anna taikasauvan heilua miljardeja vuosia. Myös Hitler persoonallisti luonnon: ”Luonto ei halua, että ylempi rotu sekoittuu alempaan, koska tällöin kaikki Hänen satatuhatvuotiset pyrkimyksensä kehittää evolutiivisesti korkeampi olemisen taso valuisivat hukkaan”(Mein Kampf).

    Immanuel Kantia arvostavat oivaltavat, että etiikan pohjautuessa Dawkins`in nerouteen
    olemassaolon taistelussa vahvimpien kuuluukin selviytyä. Dawkins`in uskonsoturi filosofi James Rachels (1941-2003) ehdotti kehitysvammaisten käyttämistä laboratoriokokeisiin tai ruokana(!) (Created from Animals: Moral Implications of Darwinism, 1990). Australian ”vuoden humanisti” Peter Singer(1946-) ehdottaa, että vanhemmilla on oikeus tappaa alle 28 kk ikäisen lapsensa halutessaan, koska porsaan elämä on arvokkaampaa(Should the Baby live?, 1994). Randy Thornhillin ja Craig Palmerin mukaan (Natural History of Rape, 2001) raiskaus on luonnollinen ihmisen evolutiiviseen perimään kuuluva ilmiö ( myös naturalistisesti ajattelevia tuomareita on…). Hitlerin ja Pol Potin suorittama rodunjalostus ja kansanmurhat ovat ihmiskunnan perimään tulleen pahan karsimista darvinistisen mallin mukaan. Mitään Kantin esittämää objektiivista moraalilakia tai kategorista imperatiivia ei voikaan olla maailmassa, missä kemikaalit ja itsekkäät geenit hallitsevat. Taitaisivatpa Kotamäen mainitsemat, usein siteeraamani metsänhoitaja Rolf Arnkill ja Pikku Prinssin kirjoittaja Antoine de Saint-Exuperry idealismeineen pysytellä kaukana yllämainituista ”vuoden humanisteista!”

    Kun Aleksander Friedmann (k.1925) esitti vuonna 1925 laskelmansa, jotka olivat alkuräjähdysteorian pohjana yhdessä Georges Lemaitren vuonna 1927 esittämän version kanssa, hän nostatti melkoisen älämölön. Vihjaustakaan siihen suuntaan, että maailmankaikkeudella on ollut alku, ei saanut Neuvostoliitossa esittää. Alku näet vihjaa alkajaan, ja materia oli vallitsevan tieteellisen materialismin mukaan ikuista ja kaiken selittäjä.
    Stephen Hawkins`in mukaan kaikkien aikojen tieteellisen löydön tehnyt nobelisti George Smoot (s.1945) kutsui Cobe - satelliitin avaruudesta havaitsemaa Alkuräjähdyksestä lähtöisin olevaa väreilyä universumin luomisen työstömerkeiksi ja luojan sormenjäljiksi. Maailman kuuluisimmaksi elossa olevaksi tiedekirjailijaksikin nimetty astronomi Robert Jastrow (s.1925) totesi tämän havainnon järkyttäneen darvinistien perimmäisten syiden selittämisen ehdotonta monopolia: ”Tiedemiehelle, joka on elänyt ikänsä uskoen järjen mahtiin, tämä on kuin pahaa unta. Hän on kiivennyt tietämättömyyden vuorille; hän on valloittamaisillaan korkeinta huippua ja juuri, kun hän kiskoo itseään viimeisen lohkareen päälle, hän kohtaa teologien joukon, joka on istunut siellä vuosisatoja.”

    Kaikki luonnontieteelliset teoriat ovat väliaikaisia. Ne esittävät parhaan selityksen niille kokeellisille havainnoille, jotka tällä hetkellä ovat saatavilla. Michael Polanyi`n mukaan luonnontieteilijöiden on uskottava myös sellaisia asioita, joista he jo valmiiksi tietävät, että ne tullaan osoittamaan vääriksi. Yhteiskunnan terveen ja ihmisarvoisen kehityksen kannalta on arveluttavaa pitää Dawkins`in kaltaisiin naturalistisiin uskomuksiin perustuvaa uskontoa mielekkäänä ja samanaikaisesti päivitellä ihmiskunnan arvottomuutta, kun objektiivisten hyveiden olemassaolo on kielletty?



    Pekka Salminen






    Lapin Kansa 22.09.2007

    Suunnittelu ja elämän synty

    Helge Niva kirjoitti (LK 12.09.07), että moitin tässä lehdessä (3.9.07) koulujen biologian oppikirjoja heikkotasoisiksi. Tämä ei ollut ensisijainen tarkoitukseni. Aikaisemmat kirjoittajat olivat väittäneet, että evoluutioteorian puolesta on paljon todisteita, mutta eivät yhtään esimerkkiä. Koska koulukirjat voisivat olla esimerkkien lähteenä, käsittelin niiden tyypillisesti esittämiä tietoja asiasta. Suomalaisten koulukirjojen sisältö vastaa tässä suhteessa pääpiirteittäin näkemiäni ulkomaisia oppikirjoja, ja samoja väitteitä on esitetty yliopistoille tarkoitetuissa kirjoissakin. Oleellista asiassa ei ole oppikirjojen taso, vaan se, että evoluutioteorian puolesta ei ole vakuuttavia todisteita. Oppikirjojen tekijöitä voi lähinnä moittia kriittisen asenteen puuttumisesta käytettyä lähdeaineistoa kohtaan. En kirjoittanut, että oppikirjat tulisi ”täyttää ID-teorian tuloksilla”. Tasapuolisuuden vuoksi kirjoissa tulisi sentään mainita ID-teorian olemassaolo, etenkin kun evoluutioteorian todisteet ovat heikolla pohjalla. Tällöin opiskelija saa mahdollisuuden muodostaa mielipiteensä sen sijaan, että tarjonnan totalitarismille tyypilliseen tapaan valmis ”totuus”. Nivan kuvaama suuri kivenjärkäle on voinnut joutua paikoilleen jääkauden aikaisten luonnonvoimien vaikutuksesta, mutta miten se voi todistaa ID-teoriaa vastaan?
    Kukaan keskusteluun osallistunut ei ole väittänyt, että kaikkien prosessien takana olisi älykäs suunnittelija; päinvastoin moni tapahtuma voidaan selittää luonnollisin syin. Esimerkiksi, jos piha on syksllä täyttynyt puiden lehdistä, on kyseessä luonnollinen prosessi. Lehtien kokoaminen kasaan vaatii jo yksinkertaista suunnittelua, ja ilmiöiden tutkija voisi todeta, että näistä prosesseista vain jälkimmäisen taustalla on älykkyyttä. Avaruussukkulan tai auton valmistus on vaatinut selvästi monimutkaisempaa suunnittelua. Yksisoluisenkin eliön rakenne on vielä monimutkaisempi, joten on loogista ajatella myös solujen ja organismien olemassaolon vaatinen suunnittelua. Helge Niva kysyy, tupsahtiko ihminen mielestäni taivaasta. DNA:n rakenteen toinen keksijä, nobelisti Francis Crick turhautui 70-luvulla tiedemiesten toistuvasti epäonnistuneisiin yrityksiin selvittää elämän syntymekanismi luonnollisin syin. Hän esitti teorian, jonka mukaan elämä olisi tuotu maapallolle avaruudesta, synnyttyään jollakin muulla planeetalla, jossa olisi edullisemmat olosuhteet. Valmiiden lajien tuominen selittäisi hänen mukaansa esi-isien ja välimuotojen puuttumisen. Crickin elämäkertatietojen mukaan hän ei ollut uskonnollinen, vaan skeptikko tai ateisti. En kannata hänen ajatustaan, jonka puolesta ei ole mitään todisteita, ja joka vain siirtää elämän synnyn ongelman maapallolta muualle. Mutta esimerkki osoittaa, että etevimmätkin tiedemiehet vopivat tunnustaa kehitysopin kokeellisten todisteiden suuret puutteet.

    Lasse Uotila




    Lapin Kansa 24.09.2007

    Ei mikään jokin syynä

    Erkki Raekallio puolusti sitä näkemystä, että tieteellisen maailmankatsomuksen on uskottava älyttömän ja tarkoituksettomaan olemassaolomme perustana (LK 15.9). Eikä Raekallio näine mielipiteineen ole missään huonossa seurassa, vaan tunnetut tiedemiehet (mm. fyysikko Weinberg, biologi Monod, biologi S. J. Gould jne.) uskovat, että universaali älyttömyys ja tarkoituksettomuus on kaiken takana. Suorastaan kilpaillaan sillä, kuka eniten osaa halveksia elämän ilmiöitä ja todellisuuden rakenteita. Raekallio väittää, ettei ole olemassa elämän ulkopuolista älyä, mutta ei sitä silloin voi löytää sisäpuoleltakaan, sillä tarkoituksettomuudessa ei ole mitään älyllisyyttä. Kun älytön, tarkoitukseton ja merkityksetön on olemassaolon perusta, niin tällaisessa universumissa kaikki se syntyy on yhtä tarkoituksetöntä. Siinä syntyvät Rna-rihmat ja Dna-kappaleet ovat yhtä merkitsemättömiä kuin rapautuva kivi tai räjähtävä tähti. Ei nimittäin ole sitä ulkopuolista älyä, joka voisi antaa älyllistä merkityksiä ja tarkoituksia olioille, joiden olemassa ololla on merkitystä ainoastaan älyllisyyden yhteydessä. Rna ja Dna:kin ovat muuta kuin pelkkiä nimiä, sillä niillä on merkitys ja tarkoitus sellaisen kokonaisuuden yhteydessä jota sanotaan eläväksi. Tällainen kokonaisuus ei voisi rakentua älyttömyyden hallitsemassa kosmoksessa, koska ei ole mitään, joka voisi antaa syntyville tai olemassa oleville olioille jotakin sellaista tarkoitusta, joka ylittää muiden tarkoituksettomuuden. Raekallion, Weinbergin ja Monodin kosmos on oman älyttömyytensä vanki, joka on myös ikuisesti sellainen. Fysikaalisten voimien hallitsema älyttömyys on tapahtumia täynnä, mutta niillä ei ole mitään merkitystä itselleen eikä toisilleen. Se on todellisuutta, joka on tiedostamisen saavuttamattomissa, kun se on omasta olemassaolostaan tietämätön. Siitä ei tosin voisi käyttää edes sanontaa älyttömyyden hallitsema, sillä inhimillisellä mielen suorittamaa älyllistä erottelua ei voida tuntea. Älytön ja tarkoitukseton on loppujen lopuksi ei mikään, jonka täytyy materialistien mukaan olla jonkin syynä, koska olemassaolossamme on sitä jotakin. Raekallion mielestä äly syntyy kulttuurisen ja geneettisen evoluution tuloksena, joten geenit ja evoluutio löytävät älyn jostakin. Evoluutiobiologi Richard Dawkinsille geeni oli kuitenkin pieni ilkiö, joka on levittää itsekkyyttä, mutta kaiketi se on samalla myös älykäs.
    Materialistinen skientismi sijoittaakin älyllisyyden ihmisen hengen ulkopuolelle aineeseen tai aatekonstruktioon, kuten aivoihin (joiden monimutkaistaminen kasvattaa älyä, miten muuten aine materiana tietää olevansa monimutkainen tai edes yksinkertainen), evoluutioon ja kulttuuriin. Tätä älyä sitten mittaillaan niillä mittapuilla, joita ihmishenki luonnut omia tarkoituksiaan ja tarpeitaan varten. Kuitenkaan ihmisen sotien ja vainojen täyttämää kulttuurievoluutiota ei voi sanoa vain älyllisyyden hallitsemaksi, sillä niin suuriin älyttömyyksiin on ihmiskunta syyllistynyt, ettei siihen ole mikään muu laji pystynyt. Taustalla lienee kuitenkin moraalinen vajavaisuus ja vapaa tahto, eikä yksinomaan älyn käyttö.
    Raekallio ei kuitenkaan kytke geenejä ja kulttuurievoluutiota toisiina ainakaan niin jyrkästi kuin Dawkins, mikä olisi suuri virhe, sillä mikään geenievoluutio ei ole muutamassa tuhannessa vuodessa kehittynyt samassa suhteessa kuin ihmiskunnan kulttuuri. Olemassaolomme peruskysymysten käsittely on todella tärkeä kestustelun aihe, joten Helge Nivan, Pekka Salmisen, Pauli Ojalan ja muiden keskustelijoiden kirjoituksilla on paljon kattavampi merkitys kuin tsasilistoilla (joilla ei taida olla paljon muille merkitystä kuin eräälle his.tohtorille), jotka rinnastuvat lähinnä erilaisten juorukalentereiden tirkistelymentaliteettiin. Mikäli nämä kaksi asiaa sitten tahdotaan yhdistää, paras lienee ottaa yhteyttä porkkanaryhmään (Hela, Kahilainen, Silvennoinen), joka varmasti linkittäisi nämäkin asiat omalla tavallaan.


    Heikki Patronen





    Rakasta lähimmäistäsi ja... tutki luontoa


    Luettuani Pekka Salmisen moraalisaarnaan ID:n näytöt ja Dawkinsin eettinen perintö (LK 26.9.) pohdin, onko Jeesuksen Vuorisaarnan ristiretkiaikainen tulkinta –lähimmäinen on vain toinen kristitty –karmeine seurauksineen edelleen vallitseva, ainakin joidenkin mielestä. Kirjoitus vakuutti minut kuitenkin korostamaan sitä, mistä jo keväällä Salmisen näkemyksiä kritisoin vedoten Immanuel Kantiin; moraalifilosofian ja luonnontieteen eroavuudesta ja molempien hyödyllisyydestä, mutta ei niitä keskenään sekoittaen, vaan niiden isenäistä merkitystä ihmiselämälle pohtien.
    Kommentoinkin Salmisen kirjoitusta asiallisilta kohdiltaan, mutta ennen kaikkea fyysikko Vesa Palosen ja dosentti Lasse Uotilan näkemyksiä (LK 17.9. ja 21.9.), joissa niin ikään molemmissa mielletään mielestäni tutkimuskäytäntö tavalla, joka avaa portin ID-teorian uskonnolliseen maailmaan. Tästä esimerkkinä seuraavat edellä mainituista kirjoituksista otetut lainaukset: ”Meillä alkaa olla aineistoa siitä, mitkä ovat evoluution rajat” (Vesa Palonen). ”...nobelisti Francis Crick turhautui tiedemiesten toistuvasti epäonnistuneisiin selvittää elämän syntymekanismi luonnollisin syin. ” (Lasse Uotila). Tiedemiehinä voitte kai yhtyä minuun, opettajaan, siinä, että tieteellä ei periaatteessa ole rajoja sen enempää tutkimuksellisesti kuin ajallisestikkaan. Tieteen historia mukaan lukien DNA:n yli satavuotinen tutkimus on täynnä esimerkkejä hitaasta, monipolvisesta yllättävistäkin käännekohdista virheineen ja onnistumisineen. Elämän synty kuten myös kuolema, ovat haasteita, joiden ratkaiseminen ei ole kirjoitettu eikä allakkaan merkitty, vaan kuuluu tutkivan ihmismielen luonteeseen samoin kuin se, että uusia ongelmia nousee alinomaaesille itse tutkimuskäytännössä. Tieteen totuus –toisin kuin uskon – on aina myös suhteellista. Näin sanoessamme meidän tulee tunnustaa tieteellisen tiedon pätevyys ja tuon pätevyyden edellytys so. perustelu ympärillämme olevan maailmamme hahmottamisessa. Mainitsemani kivenjärkäleen luonnolliset syyt ainakin Uotila ja Palonen hyväksyvät, mutta tieteen näkökulmasta tiedeyhteisön tehtävä on etsiä luonnollisia syitä kaikille tapahtumille. Tiedemiehenä te voitte kertoa, miten itse tutkimustanne teette ja miten tuloksenne perustelette. Onko siinä sijaa uskolle tutkimuksellisessa mielessä? Kehitysoppi nojaa luonnollisiin syihin ja sen asema perustuu yleistyksiin, jotka on johdettu biologian ja muidenkin tieteiden tuloksista ja joiden esittämiseen tässä ja nyt ei ole tarvetta.

    Mainittakoon tässä yksittäisenä esimerkkinä Tieteen Kuvalehden (14/2007) juttu, jonka mukaan Tyrannosaurus rexin reisiluusta pehmytkudoksen proteiinin kappaleet ja tehty proteiinianalyysi osoittavat, että linnut ovat kehittyneet hirmuliskoista. Tämäkin saattaa osoittautua epätodeksi, mutta olennaista ei ole se, vaan itse tutkimusprosessi ja sen tulos ja sitä seuraava johtopäätös. ID:n kohdalla tilanne on mutkikkaampi. Mikä on se ensimmäinen tulos, joka todistaa Älykkään suunnittelijan olemassaolon puolesta? Pekka Salmisen informaation synty kysymykseen on ampunut alas jo 20 vuotta sitten Helsingin yliopiston nykyinen rehtori Ilkka Niiniluoto kirjassaan Tiede, filosofia ja maailmankatsomus (1984), joten siitä ei sen enempää.
    Mitä taas tulee Pekka Salmisen kaipaamaan objektiivisiin hyveisiin, jotka kaiken lisäksi olisi johdettu ID-teoriasta, niin se on mielestäni fasistinen toive. On kyllä arvoja, jotka ovat muodostuneet sosiaalisessa kanssakäymisessä ihmisten kesken ja joiden sisällöstä voidaan käydä järkiperäistä keskustelua kaikkia hyödyttävällä tavalla, mutta vain siten, että kunnioitamme toistemme vakaumusta. Tällöin liikumme ”käytännöllisen filosofian” (Aristoteles) tai ”käytännöllisen järjen” (Kant) alueella, emme luonnontieteen alueella. Tämän vuoropuhelun hedelmällisyydestä itse vakuutuin kesällä istuttuani kirjaimmellisesti pitkän lounaan Pohjanhovissa opiskelija – ja korkeakoulutyön pastorin Pentti Tepsan kanssa. Lopuksi dosentti Uotilalle opetuksesta. Ei ID-teoria jää huomiotta ainakaan omalla kohdallani. Niin elämänkatsomustiedon kuin filosofian peruskurssilla käyn läpi tieteen, ei tieteen ja epätieteen kohdalla myös ID-teorian käsitellessäni katsomuksia, joiden perustana ovat jotkin muut kuin tieteen tutkimustulokset.

    Helge Niva






    (jonkun hupsun ateistin juttu, Lapin Kansa 30.09.2007)




    Luomisteoria ja EU


    On kummallista kuinka Lapin Kansa on alkanut sijoittaa uskonnollista tiedevääristelyä pääkirjoitussivulleen samaan aikaan, kun EU:ssa pyritään suojelemaan kouluopetusta erilaisilta uskonnollisilta suuntauksilta ja turvaamaan siten myös nuorille asianmukainen käsitys tieteen luonteesta ja sen riippumattomuudesta. (Kts. ”Euroopan Neuvosto pui luomisteorian opetusta” /Yle uutiset/Yle fi.) Jokaiselle ajattelevalle aikuisellekkin pitäisi olla selvää, että inteligenttu suunnittelija” on vain eufemismi, kiertoilmaisu, jumalasta. Päinvastaisista ja valheellista väitteistä huolimatta ID-teoreetikot eivät ole tuonneet mitään käyttökelpoista empriirisen tieteen käyttöön.
    Jos katsotaan po. teorian rikastuttavan filosofiaa tai teologiaa, sitä voidaan tietenkin opettaa siinä kuin muitakin ”henkitieteitä”. Toivoisin kuitenkin, että ID:n kannatuspuheenvuorotkin julkaistaisiin vain yleisönosastossa, ettei Lapin Kansan arvovalta murenisi turhan takia.
    Kun yritetään sitoa luojausko (ID) etiikkaan, olisi syytä muistaa filosofi David Humen (1711-1776) ”giljotiini”: ”Sitä miten asiat ovat, ei voi päätellä miten niiden tulisi olla”.
    Jos käytämme yhtä härskisti historian esimerkkejä kuin ID:n puolustajat, voisimme syyttää kaikkia sotia ja vääryyksiä ennen ja jälkeen Neuvostoliiton vain luojan tai älykkyyden suunnittelijoiden ilkeydestä tai tyhmyydestä johtuviksi.

    Junansuorittaja










    Mikä maailmanselitysoppi on tosin? Lapin Kansa 2.10.2007


    Nykyisessä globaalissa maailmassa se oppi tai teoria on kilpailijoitaan parempi jonka totuudesta ja hyödystä on parempi näyttö. Hyvällä teorialla voidaan ymmärtää mitä tapahtui ja suunnitella tulevat tapahtumat toteutuviksi. Tarkka ohjaus johtaa menestykseen ja satunnaisohjaus johtaa menestykseen ja satunnaisohjaus vie minne sattuu. Maailman ohjausopiksi on tarjolla kaksi kilpailijaa. Darwinismi, jota johtaa Sattuma ja perinteinen Kristinusko, jota johtaa Luoja. Taistelu on ihmisten mielipiteistä ja koko maailmasta. LK:ssa on ollut monia ispiroivia kirjoituksia.
    Viittaan kirjoitukseen Helge Niva, LK 12.9.2007. Aluksi siinä on HN:n uskovan ja keskustelu kiven alkuperästä vaaran rinteessä. Siinä HN eistti, että kiven historian ovat määränneet jääkauden aikaiset luonnonvoimat. Tämän tuo uskova empimättä hyväksyi. HN: ”Kummallekkaan ei tullut mieleenkään Älykäs suunnittelija – ei ihminen eikä muukaan kiven alkuperää pohtiessamme”.
    HN kirjoittaa ”Tapaamisemme kumosi samalla yhden perusväittämän, jonka varaan ID-teorian esittäjät ovat puolustuksensa rakentaneet tällä keskustelupalstalla: väitteen, jonka mukaan kaiken olevaisen takana tulee olla Älkykäs suunnittelija, kun sellainen on esimerkiksi avaruussukkulalla”.
    Tällä lauseella HN kytkee yhteen geologian ja teologian todistellessaan että kaiken takana on sattuma eikä muuta. Minulle tuli mieleen, että Joku suunnitteli sen kiven vaaran rinteeseen odottamaan HN:n tuloa ja osaksi tätä keskustelua. Näen että myös kivellä eikä vain sukkulalla on sunnittelijansa. Käyntini sukkulassa vahvisti uskoanim että Joku on suunnitellut ihmiset kykeniviksi suunnittelemaan senkin. Ihmiskunnan enemmistöusko on ollut jo 4000 v. pakanallinen kehitysoppi, jota Darwin plagioi. Kehitysopin apostoli Richard Dawkins itse tunnustaa tavoitteekseen käännyttää uskovat ateisteiksi kytkien tieteen ja uskon. Entä hyöty kehitysopista? Mihin on johtanut kehitysopin omaksuminen länsimaissa 150 v. aikana? Kehitysoppineiden mukaan ”kaikki vaikuttaa kaiken sattumalta ilman ohjausta”. Tämän on tuottanut fatalismia ja juhlintaa viimeisillä luonnonvaroilla ja siksi ei kannata tehdä eikä tukia eikä suunnitella mitään, koska olemme vain sielutonta biomassaa. Kehitysoppineiden järkeilyn mukaan ei ole mitään järkeä suojella luontoa tuhoisilta muutoksilta. Pikemminkin pitää jouduttaa heikkojen eläin- ja ihmislajien sukupuuttoon kuolemista parempien tieltä, joita tulee ehkä tai sitten ei. Tämä on darwinismin tulos. Jos halutaan pelastaa maailma on hylättävä nykyinen kehitysoppiuskonto ja valittava sen kilpailija, juutalais-kristillinen oppi, jonka mukaan luontoa pitää varjella. Mielestäni ID on eräs välivaihe tässä todisteluketjussa.
    HN: ”pitäkäämme ne (tiede ja usko) erossa toisistaan siellä, missä niiden yhteenkytkennällä aiheutetaan vain sotkua ja vahinkoa inhimilliselle kehitykselle”.
    Euroopassa on aito kristillinen usko synnyttänyt tieteen ja teknologian vallankumouksen ja on sen edistyksen voimana ja viisautena.
    Pakanallinen kehitysoppiuskonto 4000 v takaa on oikean uskon synnyttämän tieteen vihollinen. Siksi on syytä pitää kehitysoppiuskonto erossa tieteestä muuten niiden yhteenkytkennällä aiheutetaan todistetusti vain sotkua.


    emeritus profesori Heikki Martikka




    Lapin Kansa 4.10.2007


    Evoluutioteoria on luhistunut

    Helge Niva (LK 30.9) viittaa Tieteen Kuvalehden (14/2007) artikkeliin, jonka mukaan Tyrannosaurus rexin reisiluusta eristettyjen pehmydkudosten kollageeni-nimisten valkuaisaineiden analyysi osoittaisi, että linnut ovat kehittyneet liskoista.
    Sukulaisuutta ei voida valkuaisaineista kuitenkaan päätellä, vaan evoluutioteoreetikkojen pitäisi selittää, miten linnuille ominaisten läpivirtauskeuhkojen anatomia olisi voinnut kehittyä liskon paljekeuhkoista. Linnun hengitysjärjestelmässä ilma virtaa vain yhteen suuntaan toisin kuin liskoilla on asian laita. Tämä tekee lentämisen mahdolliseksi jopa 10 kilometrin korkeudessa. Evoluutioteorian mukaan tämä lintujen oletettu esi-isä olisi ollut maahan hautautuneena 68 miljoonaa vuotta. Miten näiden mädältä tuoksuneiden, dinosaurusten luiden ikä voitiin tietää?
    Koska evoluutioteorian mukaan näitä liskoja eli 68 miljoonaa vuotta sitten, tämä määrittää kyseisen maakerrostuman 68 miljoonan vuoden ikäiseksi. Kun sitten 68 miljoonaa vuotta vanhasta kerrostumasta löydetään dinosaurus, niin senhän täytyy myös olla 68 miljoonan vuoden ikäinen.
    Terve järki tosin sanoo, että maahan kaivettu pehmytkudos muuttuu mullaksi viimeistään muutamassa vuosituhannessa. Löydetty T. rexin luu ei ollut kivettynyt. Tälläinen kivettymätön luu on pehmydkudoksen, tässä tapauksessa kollageenivalkuaisaineen (sama aine, mikä on sitkeä osa pihviä purtaessa), muodostama verkko, jonka silmiin kalsiumfosfaatti asettuu ja sementoi näin luun lujaksi. Mitä T. rexin kivettymätön reisiluun sisältä sitten oikein löytyi?
    Venyviä kudoksia, verisuonia ja verisoluja verisuonten sisältä.
    Kuvat ovat nähtävissä osoitteessa http://www.smithsonianmagazine.com/issues/2006/may/dinosaur.php. Evoluutioteoreetikot eivät tietenkään anna löydön häiritä rauhaansa, kuten kuvien ohessa olevasta tekstistä selviää, vaan kehittelevät yhä uusia teorioita, jotka osoittaisivat miten maahan haudatut pehmytkudokset säilyisivät vuosimiljoonia. Meille ennakkoluulottomille ihmisille johtopäätös on kuitenkin selvä. Evoluutioteoria on luhistunut. Lisää kuvia ja tietoa muista ”yli 500 miljoonaa vuotta” erinomaisesti säilyneistä mikrofossiileista ja ihmisen oletetuista esi-isistä on kirjassa ”Evoluutio –kriittinen analyysi” ja Myytti apinaihmisistä – kiista fossiilien ajoituksesta”.

    Pekka Reinikainen





    Lapin Kansa 10.10.2007



    Matematiikkaa ja luokkataistelua

    Pentti Mäkinen toi ansiokkaasti esille sen vähemmistöryhmittelymän mielipiteet, joka sanoo puolustavansa yksinomaan työväenluokan luokkaetuja. Nämä luokkaedus vaativat ihmisiä pitämään totena sitä, mitä suuret auktoriteetit ovat pari vuosisataa sitten sanoneet. Se, että ihmisten tietämys on jonkin verran kasvanut Marxin ja Darwinin päivistä, ei näytä liikuttavan lainkaan näitä 1970-luvun juoksuhautoihin juuttuneita aatteen sotureita, joille nykypäivää ovat kymmeniä vuosia vanhat tiede ja edistyslehdet ja Leninin lausumat. Kas, kun ei ole esitelty ihmiskunnan suurimman neron, Stalinin perinnöllisyystiedettä ja kielifilosofiaa. Vanhoista Neuvostoliitto tänään –lehdistä voisi myös etsiä nykyajan suuntaviivoja kapitalismista sosialismiin siirryttäessä. Jos 0,7 prosenttia kansasta on samaa mieltä Mäkisen kanssa todistaa kyllä siitä, että luokkataistelun kiihtyessä joukot ovat ryhmittyneet jonkin muun voiman kuin Mäkisen aatteen taakse. Miksikö? Pitäisikö etsiä joskus syytä itsestäänkin, eikä piiloutua ideologisen valheen syövereihin, ja olettaa, että joukot eivät tunne omaa etuaan, mutta me, valitut aatteen soturit, tunnemme. Enkä kirjoita tätä minään antikommunistina, vaan edelleenkin vasemmistoa ymmärtävänä. Asetetaanpa Darwinkin todellisuuden mittapuihin. Lainasin kirjassani materialistibiologi Mayria, jonka mukaan: Darwinin suuren kirjan käsikirjoituksen 25 sivua lajeista ja lajinmuodostuksesta sisältää niin paljon ristiriitaisuuksia, että se on melkein noloa luettavaa.” Jos evoluutiobiologi Mayr ei luota Darwinin ”Kalleen”, niin minkä ihmeen takia sitten Mäkinen?
    Sitten toiseen auktoriteettiin Leniniin, jonka luokkataistelukiihotus tuotti kyllä paljon ruumiita ja sen, että taisteltiin kiivaasti välillä myös omiakin vastaan, mutta luokkapettureiden sitkeästä hävittämisestä huolimatta Venäjällä eletään tänään niin kuin eletään. Eikö miljoonista uhreista huolimatta luokkataistelu tuottanut tulosta?
    Olisko pitänyt siirtyä vielä järeämpiin toimiin? Tämän kaiken taustalla on se materialistinen filosofinen perusta, että taistelu on elämän a ja o. Sen takia Leninin julistaminen ei eroa perustaltaan vähääkään Hobbesin ja muiden materialistien julistuksista. Sota ja taistelu ovat hyvää ja rauha ja rakkaus pahaa. Siinä moraalinen perusta marxilaiselle arvovalinnalle.
    Vai onko Mäkinen sitä mieltä, etteikö Leninin uskonvastaisuus johtanut konkreettiseen pahaan?
    Luokkataistelu realisoitui vastakkaisen luoka eliminoimiseen: ihmisten tappamiseen. Oliko tämä Mäkisen mielestä oikein ja onko tässä jotain hyvää? Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja luokkataistelu ovat näin ollen toisensa poissulkevia käsitteitä, sillä taistelu tuhoaa, tappaa ja synnyttää vihaa, mutta oikeudenmukaisuus sulkee kaikki ihmiset piiriinsä, eikä tee ihmisiä toistensa vihollisiksi. Edelleen Mäkinen väitti matematiikan todistavan materialistisen evoluution puolesta, kertomatta kutenkaan miten se sen tekee. Auktoriteetiksi tässä ei nyt riitä pelkkä tiede ja edistys –lehti, kuten ei riitä informaation synnyn selittäjiksi Niiniluodon kirja. Olisi kohtuullista tuoda nämä formaalimallit ja selitykset lukijoiden ihmeteltäväksi, että Nobel-komiteakin voisi kiinnittää huomionsa näihin tieteellisiin suurlöytöihin.

    Tosin matemaattisella formuloinnilla voi periaatteessa todistaa kaikenlaista, kuten logiikalla senkin, että kuu on juustoa. Tietokoneillakin saadaan evoluutio uskottavaksi, aivan kuten Spielbergin filmeissä dinot eläviksi. Koska Mäkisellä ei ole Jumalaa, niin luojan virkaa tomittavat tieteelliset teoriat ja näiden keksijät. Ihminen on ihmiselle jumala, kuten Feurebach sanoi, ja tämä on materialisteille pyhä asia. Leninin sanominen moraalittomaksi hirviöksi tai Engelsin haukkuminen tieteelliseksi pelleksi, loukkaa varmuudella uskonnollisia tunteita, mutta työväenluokan pettämiseen sortuus se, joka haluaa totuuden kieltää.

    Heikki Patronen






    Lapin Kansa 15.10.2007



    Kultaisen säännön perusta

    ”Ihminen ei tiedä viivaa vääräksi, ellei hänellä ole ajatusta suorasta viivasta”.
    (C-S. Lewis)

    Jos perehtyy Hegelin ja Darwinin hengenheimolaisiin, Marxiin, Staliniin sekä Nietzcheen ja Hitleriin ja erityisesti heidän käytännön sovellutuksiinsa, ei voi kuin ounastella, millaisiin saavutuksiin Dawkinsin oppilaat vielä yltävätkään.
    ID teorian on peleteltu johtavan fundamentalismiin, jopa fasismiin (ruskeaan vai punaiseen?). Entä vastapuolen uskonto (=pyrkii selittämään kaiken alkuperän)
    :Dawkins on uhonnut käännyttävänsä kaikki ihmiset ateismin ohjaamattomaan evoluutioon pohjaavalla tieteisuskolla. Eikö tiede pitänyt pitää erillään uskonnosta?
    Lääketieteen (vaihtoehtoisest kemian ja vahva optio fysiikan vastaavaan) Nobel olisi saatu Suomeen, jos esim. biologisen informaation (kuten DNA) synnyn ongelma olisi selvitetty Niiniluodon 1984 ilmestyneessä kirjassa. Jos näin olisi päässyt käymään, myös elävän solun synteesi olisi mahdollinen ja Kaiken Teoria käden ulottuvilla.
    Väite Tyrannosaurus rexin lähisukulaisuudesta lintujen kanssa on mielenkiintoinen pyrkimys vahvistaa naturalisista uskoa. Vaikka olisi löytynyt lintujen DNA:n kanssa lähes identtistä DNA, löydös ei suoraan viittaa polveutumiseen, vaan yhtä hyvin voisi olla kyse suunnittelu-signaalista, samojen rekenteiden hyödyntämisestä. Eri lajien erilaisuus johtuu suurelta osin ei koodaavaan, ns. roska-DNA:n erilaisuudesta. Trakoitus pyhittää keinot ja päätelmät: tyrannosauruksen yhteyttä lintuihin esittävä tutkimus ”saattaa osoittautua epätodeksi, mutta olennaista on ... itse tulos ja johtopäätös” (siis vaikka tutkimus olisi 100% väärä, tulos ja toivottu johtopäätös on olennaisinta).
    Median asenteellisuus (esim. Yle Tv1 Prisma 011007) osoittaa naturalismin hännystelyä: kaikki uusdarvinismin selitysriittävyyttä ID pohjaltakin epäilevät esitettiin kummajaisina. (Nuoren maan) kreationismia vastustava arkkipiispa oli pakko eistellä, mainitsematta sitä, että katolilaiset ovat sanoutuneet irti ihmisen synnystä sattumanvaraisen prosessin tuloksena..Kirjassan ”Hidden Face of God” Gerald Schroeder jakaa 15,75 miljardia vuotta hyvin selkeiksi kuuden päivän jaksoiksi (8+4+2+1+0,5 miljardia ja 250.000 v.), minkä jälkeen moraalisen vastuunsa tunteva ihminen ilmanntui.
    Schroederin kuvailema molekyylibiologinen ja kosmologinen hienosäätö vakuutti ateisti Anthony Flew´n teismin kannattajaksi. Ohjatun evoluution kannattaja Michael Behe sai luopion maineen osoitettuaan palautumattomasti monimutkaisten toimintojen ainoaksi uskottvaksi selitykseksi suunnittelun. Nykyisen naturalismin oppi-isä oli David Hume (1711-1776). Hume uskoi empiirikkona, että kaikkien merkittävien ideoiden pitää olla joko määritelmällisesti totta tai niiden pitää pohjautua aistihavaintoihin. koska fyysisen todellisuuden ulkopuolella ei ole aistihavaintoja, minkä tahansa metafysiikkaan, kuten uskontoon, liittyvän asian on siksi oltava epäuskottava. Humen mielestä:1) Tosi totuus on abstraksi järkeily, kuten matemaattinen yhtälö tai määrittely, 2+2=4 tai ”kolmikulmalla on kolme kykeä”.2) Totuusväittämä voidaan osoittaa todeksi yhdellä tai useammalla aistilla. Muunlaiset perusoletukset ovat filosofisesti mahdottomia hyväksyä.
    Koska suunnittelua ei voida havaita koeputkessa (ID, kiusallista kyllä, kykene siihen!). sitä ei ole.
    Immanuel Kantin (1724-1804) mukaan ihminen ei voi tietää mitään todellisesta maailmasta, vaan vain kokemuksen ilmiöinä. Tällöin ihminen ei siis voi saada luetettavaa tietoa todellisesta maailmasta (?). Ihmisarvoa Kant tuki olettaessaan sielun ja Luojan olemassaolon ja hänen etiikkansa on kelvannut entisajan (ei naturalistisille) humanisteille arvopohjaiseksi. Kantin moraaliperusta on kaukana Dawkinsin perillisten tulkinnoista (LK 26.09.07). Naturalisen tieteisuskon perusteiden arviointiin voi käyttää Robert Jastrowia (muistettakoon, että hän on agnostikko): ”Tiedekkin on eräänlaista uskontoa, koska se vaatii, että jokaisella vaikutuksella täytyy olla syynsä, mutta Ensi Syytä ei saakkaa olla olemassa. Tätä uskonnollista uskoa loukkaa löytö, että maailmalla on suunnitteluun pohjaava alku, jossa mikään tunnettu fysiikan laki ei ollut voimassa, ja on voimia sekä olosuhteita, joita emme voi havainnoida. Kun tuollaista tapahtuu, tiedemies on menettänyt kontrollin. Jos hän todella perehtyy päätelmän seurauksiin, hänen mielensä voi järkkyä. Hän voi reagoida siten, että yrittää olla ajattelmatta seurauksia. Tieteessä tämä merkitsee sitä, että kieltäydytään pohtimasta ko. ajatusta (samoin myös filosofiassa kielletään ”miksi” –kysymykset sopimattomina, ak. huom.) tai arkipäiväistetään maailmankaikkeuden alku kutsumalla sitä Big Bangiksi, aivan kuin maailmankaikkeus olisi ”sähikäinen”. Historian ja psykologian opettajani totesi, että opettajan tärkein tehtävä on aukaista ovia, ei sulkea niitä edes omien ennakkoasenteiden pohjalta. Tee lähimmäiselle sitä, mitä toivot hänen sinulle tekevän, on kultaisen säännön yksi muoto. Kantilla tähän sääntöön oli Moraalilakiin pohjaava perusteensa. Hegel siirsi kaiken moraalisen vastuun yksilöltä maailmanhengen paremmin varustamalle perheelle ja yhteiskunnalle. Sitä Hegel ei äkännyt, mistä yhteisö objektiivisen arvomaailmansa tai edes hyvän ja pahan määrittelynsä löytää. Joukossa siis viisaus tiivistyy..., puhtaan dialektiikan ja maailmanhengen voimasta. Ilman objektiivista normia vastaväite pahuudelle on kuitenkin vain henkilökohtainen mielipide. Hegel-lähtöisiä ”helmiä” ovat Hitlerin, Stalinin ja Pol Potin yhteisön edun nimissä suorittamat evoluutiota nopeuttavat puhdistukset ja länsimaissa vallitseva talousliberaali optioitsekkyys.
    Dawkinsin itsekkäiden geenien hallitsemassa maailmassa jokainen yksilö laatii itselleen sopivat ja usein muulle yhteiskunnalle sopimattomat toimintamallit. Davkinsismin avarakatseisuutta osoittaa määritelmä vastustajistaan: ”tietämättömiä, typeriä. mielisairaita tai pahoja”. Kaikkien aatesuuntien ja uskontojen edustajat, jotka voivat sisäistää Kantin kultaiseen sääntöön pohjaavan etiikan, ovat tervetulleita torjumaan Dawkinsin tarjoamaa maailmanselitysoppia.



    Pekka Salminen










    *Aamulehti 22.10.2007





    Luomisteoria ja modernin tieteen vallankumous

    Vastoin yleistä oletusta moderni kokeellinen luonnontiede ei syntynyt maallistuneen naturalistisen tiedekäsityksen vaan kristillisen luomisteorian pohjalta. Tieteellisen vallankumouksen keskeiset toteuttajat 1500-1700 –luvuilla tekivät tieteellistä tutkimustaan sen uskon varassa, että äärettömän älykäs, kaikkitietävä ja kaikkivaltias Jumala on luonut koko maailmankaikkeuden, niin että on mielekästä etsiä maailmankaikkeudesta kokonaisvaltaista järjestystä. Koska Jumala on luonut ihmisen kuvakseen, on perusteita luottaa ihmisen älyllisten kykyjen kuten havainnon ja järjen luotettavuuteen. Vaikka kreikkalaiseen filosofiaan sisältyi ajatus älyllisestä alkuperästä ja siten myös tarkoituksenmukaisen toiminnan käsite, moderni luonnontiede ei päässyt kehittymään pelkän kreikkalaisen älyllisen perinnön varassa, vaan sitä varten tarvittiin joitakin perustavia olettamuksia juutalais-kristillisestä maailmankatsomuksesta.
    Margaret J. Oslerin mukaan useat modernit tieteen historioitsijat luovat 1500-1700 –luvuilla tapahtuneesta tieteellisestä vallankumouksesta väärän kuvan. He käyttävät historiallisten tutkimustensa pohjana sellaista tiedekäsitystä, joka oli vieras itse tieteellisen vallankumouksen toteuttaneille tieteentekijöille. Vasta kun tieteen historioitsijat ovat viime vuosikymmenien aikana olleet valmiit luopumaan omista tieteen luonnetta koskevista ennakkokäsityksistään, he ovat pystyneet tekemään paremmin oikeutta historialliselle dokumenttiaineistolle ja ymmärtämään tieteellistä vallankumousta sen toteuttajien omien näkemysten pohjalta.
    Usein esitetään kysymys, miksi moderni tiede syntyi nimenomaan Euroopassa ja juuri tiettynä aikana eikä jossakin muualla jonakin toisena aikakautena. Mikseivät esimerkiksi kreikkalaiset luoneet kokeellista luonnontiedettä muuta kuin satunnaisesti? Tieteellisen vallankumouksen kannalta olennaisen tiedon määrähän ei ratkaisevasti kasvanut Kreikan kukoistuskaudesta uuden ajan alkuun. Monet tutkijat ovat pohtineet sitä, miksei moderni luonnontiede syntynyt Kreikassa.
    Moderni tiede ei syntynyt siksi, että tiedon tasainen kasvu aikanaan johti laadulliseen muutokseen, tieteelliseen vallankumoukseen, vaan modernin tieteen synty edellytti ratkaisevia muutoksia tieteen perusoletuksissa. Kreikkalaisessa maailmankatsomuksessa oli tekijöitä, jotka tekivät kokeellisen luonnontieteen synnyn mahdottomaksi.
    On merkittävä tosiasia, että modernin tieteen räjähdysmäinen kehitys tapahtui kristillisessä Euroopassa myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa. Se ei tapahtunut esimerkiksi Rooman valtakunnassa, Kiinassa, Intiassa, Keski-Amerikassa tai islamilaisessa maailmanvallassa, jotka olivat paremmin organisoituja ja rikkaampia sekä aineellisesti että väestöltään. Monet historioitsijat ovat päätelleet, että kristillisen teismin vaikutus selittää tämän erikoisen tosiasian. (Osler & Barber (toim.) 1980; Osler (toim.) 2000.)
    Thomas F. Torrancen mukaan kristillisen ilmoituksen tieteelle tarjoamista lähtökohtaoletuksista tärkeimmät muodostivat seuraavan kolmen väitteen yhdistelmän: (1) Koska maailmankaikkeus on älykkään Persoonan luomusta, maailmankaikkeus on järjestynyt (mikä tekee mielekkääksi tutkia maailmankaikkeutta kokemusperäisesti ja induktiivisesti). (2) Koska maailmankaikkeus on vapaan äärettömän Persoonan luomusta, maailmankaikkeus on satunnainen (contingent), mikä tekee välttämättömäksi tutkia maailmankaikkeutta empiirisesti, kokemusperäisesti. (3) Maailmankaikkeuden rakenne on rationaalinen eli sellainen, että se avautuu ihmisjärjelle, koska ihminen on luotu Jumalan kuvaksi (mikä tekee mahdolliseksi järkiperäisesti ymmärtää ja selittää maailmankaikkeutta).
    Olennaista tässä näkemyksessä on ajatus järjestyneestä maailmankaikkeudesta, joka on kuitenkin satunnainen samalla kun se on avoin ihmisjärjen selityksille.
    Viimeaikaisessa keskustelussa on usein vedottu tieteenfilosofiseen rajanvetokriteeriin ja pyritty sen avulla määrittelemään luomisteorian varaan rakentuva tieteellinen tutkimus tieteen ulkopuolelle kuuluvaksi. On huomattava, että tässä muodossa kiista on historiallisesti melko nuori, koska perinteisesti luonnontieteellistä tutkimusta on harjoitettu avoimesti luomisteorian pohjalta. Philip Kitcher kiinnittää huomiota tähän tosiasiaan:

    Lukuisat merkittävät 1800-luvun tieteentekijät kannattivat luomisteorian muunnelmia. - - Nämä luomisteorian kannattajat uskoivat teorioidensa olevan oikein tulkittuina sopusoinnussa Raamatun kanssa. Tämä ei kuitenkaan vaikuta näiden teorioiden tieteellisyyteen. Edes ei-havaittavan Luojan olettamisen ei tarvitse olla yhtään epätieteellisempää kuin ei-havaittavien hiukkasten olettamisen. Ratkaisevaa on oletusten luonne ja se tapa, miten ne muotoillaan ja miten niitä puolustetaan. 1700- ja 1800-lukujen suuret tieteelliset luomisteoreetikot tarjosivat ongelmanratkaisustrategioita monille evoluutioteorian käsittelemille kysymyksille.

    Monet tieteen historian merkittävimmistä tieteentekijöistä kuten Francis Bacon, Johannes Kepler, Robert Boyle, James Clerk Maxwell, Michael Faraday ja Isaac Newton olivat luomisteorian kannattajia. He lähtivät tieteellisessä työssään liikkeelle siitä, että Jumala on luonut maailman ja että juuri siksi sitä on mielekästä tutkia tieteellisesti. Heille olisi ollut täysin vierasta ajatus, että luomisteorian varaan rakentuva tieteenharjoitus määriteltäisiin tieteen ulkopuolelle kuuluvaksi. He näkivät tieteellisen tutkimuksen saavan mielekkyytensä nimenomaan ajatuksesta, että Jumala on luonut maailman ja että hän on luonut ihmisen omaksi kuvakseen.
    Isaac Newton oli ehkä kaikkein merkittävin modernin luonnontieteen perustajista. Kuitenkin Newton sanoi tekevänsä tieteellistä tutkimustaan, koska hänen tarkoituksenaan oli puolustaa uskoa Jumalaan. Sanoisimmeko, että Newton ei tehnyt tieteellistä tutkimusta luodessaan tieteellisiä teorioitaan? Sanoisimmeko, etteivät Newtonin teoriat olleet tieteellisiä, koska hän perustautui uskoon, että Jumala on luonut maailmankaikkeuden? Tämä näyttäisi liian kapea-alaiselta tiedekäsitykseltä. Näyttäisi historiallisesti aika ongelmalliselta määritellä yhden modernin luonnontieteen perustajan tutkimustyö tieteen ulkopuolelle kuuluvaksi.
    Newtonin Jumala on Raamatun Jumala, joka hallitsee luontoa, joka säätää ja toteuttaa ne lait, jotka hallitsevat luotuja olioita. Koska Jumala ylläpitää koko luomakuntaa, Jumala on läsnä kaikkialla kaiken hallitsijana (pantokrator). Koska Jumala on aktuaalisesti läsnä ajassa ja paikassa, hän ”on kykenevä toimimaan kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa maailmankaikkeuden luojana ja hallitsijana”. Niinpä Jumala on kaiken kunnioituksen ja kiitoksen arvoinen, ja ihmisen tulisi rukoilla häntä.
    Betty Jo Teeter Dobbsin mukaan Newtonin perimmäisenä pyrkimyksenä oli osoittaa Jumalan keskeinen merkitys koko maailmankaikkeuden Luojana, hallitsijana ja ylläpitäjänä. Hänen tarkoituksenaan oli osoittaa ne lainalaisuudet, joiden mukaan Jumala toimii luonnossa. Näin hän samalla osoittaisi vastaansanomattomalla tavalla, että Jumala on olemassa ja että hän hallitsee ja ylläpitää luontoa. Tieteen historia on viimeisten vuosikymmenien aikana alkanut tehdä oikeutta Newtonin alkuperäiselle pyrkimykselle.

    Prof. Tapio Puolimatka

    *LK 16.12.2007



    Moraalin perusteista

    Lehtori Helge Niva todisteli varsin pisteliäästi Lutherin moraalittomuutta sekä Pekka Salmisen luterilaisuutta. (LK 4.12.) Kirjoitus oli varsin halpa hyökkäys, sillä siinä vastapuolen moraalittomuutta perusteltiin, ei suinkaan naturalismin tai materialismin mukaisesti, vaan idealistisen tai kristillisen moraalin vastainen kannanotto talonpoikien tappamisesta olisi esimerkiksi marxilaisen moraalikäsityksen ja luokkamoraalin pohjalta hyvin perusteltavissa historiallisella välttämättömyydellä. Nousevan porvariston oli kukistettava vastujansa, koska se on historian lainalaisuuksien toteuttamista. Ja se mikä on välttämätöntä on edistystä ja näin ollen hyvää. Siksi myös nuosevan työväenluokan piti eliminoida porvaristo ja vastustajat, ja tätä tappamista sekä elimonointia ovat monet marxilaiset pitäneet lokakuun vallankumouksen ja leninismin suurena saavutuksena. Ja silloin se on jotain hyvää, tarpeellista ja välttämätöntä. Marxilainen moraalikysymys ei siten voi olla Nivan moraalisen närkästyksen takana. Eikä siihen perusteita löydy materialistisista moraaliteoista. Kun ihminen on apinan veli ja se taas bakteerin jälkeläinen, emme voi löytää muita eettisiä ohjeita kuin mitä luonto on meihin ohjelmoinnut. Eloonjäämisen ja aisti nautintoon perustuvat moraalikoodit eivät kiellä tappamasta, vaan suorastaan suosivat kilpailijoiden eliminointia ja vahvempien eloonjäämistä. Itsekkäät geenit ja eliöegoismi eivät anna mitään arvoa Nivan moraaliselle arvomaailmalle, sillä se on perustaltaan idealistinen. Raamatun ”älä tapa”, jolla Niva Lutherin tuomitsee.
    Pekka Salminen on taas puolustanut kirjoituksiaan ihmisarvon merkityksellisyyttä ja lähimmäisen rakastamisen tärkeyttä näitä materialistisia ja naturalistisia oppeja vastaan, mutta lehtori Niva löytää tästä ainoastaan moraalittomuutta ja pahaa. Tässä pyritään istumaan kahdella tuolilla yhtäaikaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Ei voi puolustaa materialistisia arvoja kristillisin perustein, eikä Kantin moraaliteoriaa voi yhdistää naturalismiin, mutta tarkoitus näyttää pyhittävän keinot.
    Juuri materialismi, eikä Salminen, tekee ihmisestä luontokappaleen, joka menettää oman ainutlaatuisen arvonsa ja sitä kautta moraalisen ulottuvuutensa, sillä se palautuu niihin toimintoihin, jotka, pitävät elämää yllä. Kun Jumalan kuvasta tulee apinan kuva, niin minkä erityisarvon voi tällä perusteella sitten ihmisyydelle antaa ja mikä sen antaa?
    Naturalismin ja materialismin tarkoituksena on mekanisoida ja materialisoida todellisuus ja hävittää henki, kun se on korkeintaan aivoaineen liiketilaa. Rakkaudesta tulee evoluution tuottamaa hajujen ja feromonien vaihdantaa, kuten tähtitieteilijä Valtaoja esitti, jolloin Raamatun kehotuksessa rakastaa lähimmäistään kun itseään jonkinlainen toisiinsa reagoivien aineiden fyysinen todellisuus. Tässä maailmassa pahuuus ja hyvyys menettävät merkityksensä ja moraali olemuksensa sekä ihmisyys ainutlaatuisuutensa. Kaikki tapahtuu tavalla, johon tiede löytää aineelliset syyt, jotka eivät eettisiä arvoja tarvitse. Se moraalinen vastuu toisistamme ja tekemistämme, jota lehtori Niva aivan oikeutetusti perää, ei kyllä toteudu niissä oloissa, joihin tieteellinen materialismi on ihmisiä ja ihmiskuntaa viemässä.

    (LK 29.12.2007 )
    Heikki Patronen
    (Oulu)







    Perimän sietämätön monimuotoisuus

    Perinteiseen tapaansa tiedejulkaisu Science valitsi ennen vuodenvaihdetta menneen vuoden tieteellisen läpimurron. Ykköseksi nousi perimän eli dna:n tutkimus, tarkemmin sanottuna lukaisat vuoden 2007 kuluessa julkistetut tutkimukset, joissa selvitettiin perimän vaihtelua ihmisyksilöiden välillä. Sen jälkeen, kun ihmisen perimän alustava luenta julkaistiin vuosituhannen vaihteessa, on puhuttu paljon siitä, kuinka samanlaisia me ihmiset olemme keskenämme tai lähisulaistemme eli ihmisapinoiden kanssa. Science haluaa valinnallaan tuoda hulki ison muutoksen ajattelussa: mitä tarkemmin perimää pengotaan, sitä isompia eroja paljastuu. Enää ei puhuta vain tautigeeneistä. Nyt ollaan ensimmäisen kerran saamassa haju siitä, mikä dna:n tasolla erottaa ihmisen muista eläimistä: mikä tekee ihmisestä ihmisen, miten perimä muokkaa ihmisestä yksilöä, miksi minsta tuli minä ja sinusta sinä.

    Perimän monimutkaisuus on vasta alkanut hahmottua. Emäspareja on kolme miljardia ja geenejä noin 20 000, mutta tämä on vain pieni osa dna:n kirjaileman elämän kirjan tarinasta.
    Geeni voi puuttua kokonaan tai siitä voi olla osa kadoksissa, geenistä voi tulla useita kopioita, se voi esiintyä eri yksilöillä eri muodossa, geenit voivat olla liittyneinä toisiinsa, jotkut geenit voivat olla perimässä jopa takaperin.

    Kaiken kukkuraksi suurin osa emäspareista tekee jotakin muuta kuin rakentaa geenejä: valtaosa ihmisen kolmesta miljardista emäsparista sijaitsee geenien ulkopuolella. Sinulla emäspareja voi olla jopa yhdeksän miljoonaa enemmän kuin minulla, tai päinvastoin.

    Mitä isompi suurennos perimästä otetaan, sitä isompia eroja eri yksilöiden välillä paljastuu.
    Pienimmät erot löytyvät yksittäisten emäsparien eli snippien tasolla. Yhden emäsparin poikkeuksia perimässä on noin 15 miljoonaa. Niistä kolmen miljoonan paikka on selvitetty. Snippeihin liittyy yksi viimevuoden merkittävimmistä löydöistä. Snippehin liittyy yksi viimevuoden merkittävimmistä löydöistä. Snippimme paljastavat, että me ihmiset emme lajina olekkaan niin samanlaisia kun on tähän asti luultu.


    Amerikkalaistutkijoiden tekemässä vertailussa kävi ilmi, että maapallon eri alueilla asuvat ihmispopulaatiot ovat yksittäisten emäsparien tasolla hyvin erilaisia. Merkittävää on, että nämä erot lisääntyvät koko ajan: ihmiskunta ei olekkaan muuttumassa yhtenäisemmäksi, kuten on luultu, vaan erilaisemmaksi. Ilmi kävi myös, että ihmislajin evoluutiokehityksen nopeus on viimeksi kuluneiden 40 000 vuoden aikana kiihtynyt rajusti. Taustalla ovat väestönkasvu ja muutokset elinympäristössä, elintavoissa ja ravintotottumuksissa.
    Ihminen ei muokkaa ainoastaan ympäristöään ja ravintoaan, vaan sitä kautta myös itseään ja geenejään. Eikä aina parempaan suuntaan.

    Vesa Vanhakkala
    (Aamulehti 30.01.2008)






    Mikä evoluutiossa pelottaa?


    Tiedelehti Science julkaisi elokuussa laajan kyselytutkimuksen, jossa kartoitettiin
    eri maiden kansalaisten suhtautumista evoluutioteoriaan. Kansainvälinen
    lehdistö takertui ymmärrettävästi yhdysvaltalaisten nurjaan
    asennoitumiseen. Suomessa sen sijaan hätkähdytti kotimaan vastaajien suhtautuminen:
    peräti kolmasosa ei hyväksynyt väitettä, jonka mukaan ihminenkin
    polveutuu alun perin muista eläinlajeista. Asiasta virisi vilkas keskustelu mm.
    Helsingin Sanomien nettisivuilla, ja moni keskustelija perusti väitteensä moraalisille
    kannanotoille: keskustelun luonnetta kärjistäen kuvaillen, "jos me ollaan
    apinoita, ei millään ole silloin mitään väliä".
    Erikoista tekstiä tällä vuosituhannella. Jo David Hume esitti 1700-luvulla
    kuulun giljotiininsa, jonka mukaan siitä, mitä on, ei voi loogisesti johtaa sitä,
    miten asian tulisi olla. Olipa siis vaikkapa nisäkäsnaaraille kehittynyt sopeuma,
    joka abortoi epäkelvot sikiöt, tai olipa homoseksuaalisuus "luonnollista"
    tai ei, asian ei tule vaikuttaa siihen, minkälaisia käyttäytymismalleja pidämme
    nyky-yhteiskunnassa toivottavina. Evoluutio tuottaa kauneutta ja julmuutta,
    tarkoituksenmukaisuutta ja joskus hölmöjä umpikujiakin; moraaliseksi ohjenuoraksi
    sitä ei tule ottaa. Mutta jos jotakin meillä evoluution tuloksena on,
    niin aivot, joiden avulla voimme visualisoida sekä sitä, minkälaisessa maailmassa
    haluaisimme elää, että sitä, kuinka lähimmäisiämme tulisi kohdella, jotta
    niitä mieluisampia yhteiskuntavaihtoehtoja kohti voisi pyrkiä. Eipä siis ihme,
    etteivät evoluutiobiologian tutkijat maailmassa ajakaan raakaa kapitalismia
    sen kummemmin kuin jonkin epämääräisen populaatiotason hyväksi toimivaa
    sosiaalidarvinismiakaan. Toisaalta evoluutiotutkijoiden poliittiset mielipiteet
    tuskin ovat satunnaisotos maailmanlaajuisesta keskiarvostakaan. Tilastotietoa
    asiasta ei liene olemassa, mutta olen vuosien varrella saanut mutu-tuntumaa
    asiaan keskustelemalla mm. lukuisten yhdysvaltalaisten tutkijoiden kanssa.
    Sikäläistä nykykonservatismia kannattavat mielipiteet tuntuvat olevan perin
    harvinaisia luonnonarvoja ymmärtävien tutkijoiden joukossa. Kovat arvot eivät
    ole kovassa kurssissa.
    Tästä huolimatta kadunmiehen mielessä tuntuvat kummittelevan pelottavat
    yhteiskuntajärjestysvisiot ihmiskuvan sortumisineen, kun evoluutiosta tulee
    puhe. Moni tutkija kaihtaa aihetta, kun kerran uhkakuvilta putoaa todellisuuspohja
    evoluutiobiologian oikein ymmärtämisen jälkeen. Mutta jos tutkijan ja
    kadunmiehen välillä on näin suuri ajattelun juopa, olemmeko liian hiljaa? Viimeisimmän
    evoluutionvastaisen villityksen, ns. "älykkään suunnittelun" (intelligent
    design) vetovoima tuskin perustuu siihen, että tämä hypoteesi selittäisi
    tieteen pelisääntöjen mukaisesti yhdenkään mikrobiorganellin olemassaoloa
    evoluutiobiologiaa paremmin. Näinhän ei ole: älykkään suunnittelun koulukunta
    ei ole pystynyt muodostamaan yhtäkään kokeellisesti tutkittavissa olevaa
    ennustetta, määritteleepähän vain oman kyvyttömyytensä selittää mitään
    omaksi voitokseen. Ajatuksen kannattajat tuskin todellisuudessa viettävätkään
    unettomia öitä mikrobiorganellien mysteerien takia. Heidän huolenaiheensa
    kumpuaa lähes yksinomaan evoluutiobiologian oletetusta moraalisesta vastenmielisyydestä.
    Olisiko tutkijoiden siis aika ryhdistäytyä kertomaan, ettei ihmisarvoa
    todellakaan tarvitse mitata ennustetun geenivirran termein?
    Asiassa on toinenkin puoli. Oma tutkimusalani käsittelee muun muassa
    eläinten parinvalinnan evoluutiota. Olen useammin kuin kerran joutunut huokaisemaan
    epätoivosta, kun asiasta kiinnostunut toimittaja penää vastausta kysymykseen,
    eikö tässä kuitenkin lopulta yritetä ymmärtää ihmistä. Evoluutiobiologinen
    tutkimus tuottaa jatkuvalla syötöllä valtaisan kiinnostavia tarinoita
    luonnosta ja eliömaailman ihmeellisyyksistä, samaan aikaan kun lajiston monimuotoisuus
    on yhä hälyttävämmin uhattuna. Jos murto-osakin luonnon jännittävimmistä
    tarinoista päätyisi kahvipöytien keskusteluaiheiksi, löytyisikö
    meiltä myös paremmin tahtoa sitoutua niihin kompromisseihin, joita luonnon
    monimuotoisuuden säilyttäminen meiltä kaikilta vaatii?

    Hanna Kokko, evoluutioekologian professori.



    Vanamo 4/2006




    HS 22.10.2012 C5

    Mutaatio vie eteenpäin vain pari askelta

    Reijo Luhtala totesi (HS Mielipide 5.10.), että luonnonvalinta muuttaa lajia. Valinta vastaa todellisuudessa vain lajin vakaudesta. Evoluutiossa toisiaan seuraavien mutaatioiden pitäisi luoda uutta. Tämä on mahdollista vain silloin, kun jokaisesta yksittäisestä mutaatioaskeleesta olisi valinnan kannalta etua. Valinnan seurauksena geenivarasto muuttuu olosuhteisiin nähden optimaaliseksi. Tästä seuraa, että täysin uusien anatomisfyseologisten rakenteiden kehittyminen estyy. Hyvä esimerkki luonnonvalinnasta on gepardi, joka on nopea, mutta sitä uhkaa sukupuutto geenivaraston köyhtymisen takia. Laboratoriossa voidaan osoittaa, että mutaatioiden ja valinnan suorituskyky ulottuu vain 1-2 mutaatioaskeleen päähän. E. coli bakteeri ei saa mutaatioiden ja valinnan avulla takaisin menettämäänsä kykyä ottaa maitosokeria solun sisään ja hajottaa sitä ravinnokseen. Koeasetelmassa kaksi mutaatioaskelta riittäisi. Mutaatio/ valinta-mekanismi ei selitä alkusolusta Aatamiksi-evoluutiota.

    Pekka Reinikainen, lääkäri
    Helsinki



    Julk. Pohjalainen, 30.10.2012