RADIO 3 v.1987-1996

Elettiin rakennusbuumin aikaa, elokuun kolmatta vuonna 1987 keskisellä Uudellamaalla, päivä oli maanantai.
Päivä oli ollut Klaukkalassa iltaa kohti pilvistyvä. Itse olin saavuttanut tuolloin korkean kuuden ja puolen vuoden iän.
Se ei ollut suinkaan ainoa historiallisesti merkittävä seikka tuona ajankohtana, sillä tuolloin aloitti toimintansa Radio 3 102,8 MZh. (Teho oli 100W ja polarisaatio V). Lauri ”Late” Karhuvaara aloitti ensimmäisen ohjelman sanoilla: "Eräällä miehellä oli unelma, unelma omasta radioasemasta”.
Puhe oli tietenkin monitoimimiehestä, radioamatööri Seppo Sisätöstä.

5.8.1987 Nurmijärven Sanomat

”Klaukkalassa toimiva maamme tuorein paikallisradio, Radio Kolme käynnistyi maanantaina kello 15 Pauli Räsänen esittämällä Kotkan Ruusun. Puolen tunnin mittainen koekuuntelu paljasti, että uudella radioasemalla riittää vielä hiomista tekniikkapuolellaan. Alku oli hienoista, jota toimitusjohtaja Seppo Sisättö tosin osasi jo aikaisemmin ennakoida.

Pauli Räsäsen ja Matti Salmisen musiikkiesitysten jälkeen ohjelman juontaja, Lauri Karhuvaara perusteli, miksi Radio Kolme yleensä perustettiin. Hän totesi, että he katsovat pääkaupunkiseudulle mahtuvan hyvinkin kolme, neljä tai viisikin paikallisradiota. Radio Kolmen tehtäväksi Karhuvaara sanoi sen, että asema tulee tavallisen ihmisen luokse.

Vennamo toivotti menestystä

Aivan ensimmäiseksi Radio Kolme vieraili kuitenkin liikenneministeri Pekka Vennamon luona. Paikallisradiot kuuluvat näet Vennamon työnsarkaan. Ministeri Vennamo totesi pitävänsä tärkeänä sitä, että paikallisradiot lähettävät sellaista ohjelmaa, jota ihmiset haluavat kuulla.

Erittäin tärkeää Vennamon mielestä on se, että paikallisradiot pystyvät liikkumaan nopeasti ajassa. Ne kertovat niistä asioista, joista muut tiedotusvälineet eivät kerro. Vennamo piti edelleen tärkeänä sitä, että paikallisradioiden ohjelmien tulee olla sellaisia, joiden parissa kuuntelijat viihtyvät. Ohjelmissa pitää olla sopivassa suhteessa lomittain asiaa ja viihdettä. Radio Kolmelle ministeri Vennamo toivotti menestystä. Hän uskoi, että se auttaa omalla tavallaan laajentamaan ja täydentämään tiedotusvälineiden kenttää.

Identitettiä alueelle

Whitney Houstonin lurautuksen jälkeen lähetys siirtyi erään helsinkiläisen hotellin baariin, jossa oli meneillään uuden radioaseman perustajaiskokkarit. Luvattoman huonosti kuuluneessa lähetyksessä paikalla ollut toimitusjohtaja Sisättö totesi, että viestinnässä on totuttu moniin kanaviin. Sisätön mukaan tämä kanavien moninaisuus turvaa parhaiten sananvapauden, kun kuulijoilla on useita vaihtoehtoja valittavanaan.

-Radio Kolme on hyvän tuulen asema, joka jakaa tietoa rinnakkain hyvän tuulen musiikin kanssa. Jatkossa tulemme raportoimaan politiikasta. Se on yksi alue, johon tulemme keskittymään, kertoi Sisättö. Radio Kolmen erityistehtäväksi Sisättö näki alueen identiteetin kohottamisen. Se on hänen mukaansa ollut hakusessa, sillä seudulle on muuttanut viimeisen 20-30 vuoden aikana runsaasti uutta väkeä.

Paljon pidetty Radio 3 oli olemassa ajanjakson syksystä 1987 syksyyn 1996. Voisin sanoa, että Radio 3:n ohjelmista parhaiten mieleeni jäivät mm. DJ Kipparin Show, rauhallisten lauantaiaamujen Radiotori, ”Pikku-Juhan” & Jaakko Ojanteen sanansäilät, Pekka ”Pequ” Niemisen vauhdikkaat ja asiantuntevat musiikkiohjelmat, Hanna-tädin lastenohjelmat, Jamin reippaat moottoriurheiluosuudet, Lauri Karhuvaaran juontamat radiohaastattelut ja tietenkin 90-luvun puolenvälin ohjelma ”Norsunkaatajat”. Ohjelman parivaljakko oli ikimuistettava.

Monet muistavat lisäksi kanavan alkuajoilta nimet kuten Volvo Markkanen, Lasse Norres, Hantta Krause, Kirsi-Marja Muukkonen, Maarit Pöysti, Ellinoora, Petri Liukkonen sekä Maarit ja Mikko Suopanki.

Joskus saatetaan ajatella, että jokin kokonaisuus jää ajan jalkoihin, aika ajaa jostain ohi jne. Itse en kuitenkaan usko tämänkaltaiseen lainkaan. Nykyisten radiokanavien suurin ongelma on ylimodernisointi. Useiden nimeltä mainitsemattomien, jokapaikassa kuuluvien kanavien ohjelmaformaatit ovat niin räikeitä, että kun kanavaa kuuntelee 15 minuuttia, niin lopun osaa ennalta arvata.

Soittolistat ovat myös melkoinen ongelma. Eräs pääkaupunkiseudulla ja koko Suomessa tehokkaasti kuuluva kanava (1,6 miljoonaa kuuntelijaa) on juuri oiva esimerkki melko räikestä formaattikanavasta. Jokaisena päivänä soi tismalleen samat kappaleet aina samaan kellonlyömään. Kyseinen kanava ei ole muuttanut tapojaan 10 vuoteen. Lieneekö formaattikanavien helpompi myydä mainospaketteja, en tiedä.

Saatan pitkälti kuulua niihin ihmisiin, jotka haluavat mm. Alfin, Peukaloisen ja pullean Tao-Taon takaisin töllöön ja töllöstä pois sellaiset japanilaistyyppiset ”lastenohjelmat”, joissa vetistäväsilmäiset sitruunan ja postilaatikon risteytymät sinkoilevat toisiaan energioilla.

Jos olisi mahdollista palauttaa radio (tai vastaava) Klaukkalaan, niin liittyisin välittömästi hankkeen kannattajaksi. Maailmassa on vielä paljon tuntemattomia kappaleita, ei tarvitse soittaa puolta tusinaa samaa biisiä päivästä toiseen. Kuuntelijoiden aliarvioinnillakin on jokin raja. Lisäksi paikallisilla lähetyksillä on aina maantieteellinen omintakeisuus, joka tietenkin puuttuu isoilta kanavilta.

Radio 3:ssa oli sen toiminnan aikana kuuntelijoiden ylläpitämä lista. Vuonna 1995 listalla soi seitsemän viikkoa ykkösenä 2 in Line -yhtyeen Halki tulen ja jään. Asia oli mielenkiintoinen mm. siitäkin syystä, että ko. kevyen musiikin bändi ilmestyi listalle tuntemattomana. Solistina 2 in Line -yhtyeessä toimi futuristis-ääninen Irina Keinänen, taustoissa Mika Hiltula.
( Yhtyeen tuoreempaa tuotantoa: linkki )

sekä

linkki

Lähteet:

-Nurmijärven Sanomat 1987-1990
-Tek. tied: Jouni Nousiainen (Jounin sivut) linkki
-Musiikki: Pekka Nieminen

LUKIJAN PALAUTE

Radio Kolmen taajuudet olivat: 94,9 MHz Vantaa/Honkanummi, 100W, 101,8 MHz Vantaa/Kakolanmäki 100W ja Klaukkala 102,8 MHz 500W. Klaukkalan lähetin oli päälähetin, jota muut taajuuden releoivat. Klaukkalan teho oli ilmeisesti alkuvuosina 100W, mutta nostettiin jossain vaiheessa 500W:iin. Taajuus 94,9 MHz perittiin Vantaalla vuonna -89 toimineelta Radio Lohelta (toimi vajaan vuoden, meni konkkaan). 101,8 MHz tuli käyttöön 1993. Alussa taajuutta markkinoitiin Espoon taajuutena ja lähetin jopa saattoi sijaitakin jonkin aikaa Espoon puolella, mutta ilmeisesti toimilupaehtojen pakottamana piti siirtää takaisin Vantaan puolelle, en tiedä tarkemmin. Siihen aikaan radioiden lupaehdoista pidettiin oikeasti kiinni. Loppuaikoina taajuuden 101,8 MHz lähetin alkoi reistailla (sammuili itsekseen) ja se suljettiin kokonaan ensimmäisenä, kesällä -96, ennen Radio Kolmen muuttumista Radio Alexiksi. Taajuus 102,8 MHz palveli ainakin syyskuuhun -96 saakka, viikkoja Kolmosen loppumisen jälkeenkin. Radio Alexiksi kanava muuttui elo-syyskuussa -96. Alexin taajuus oli Helsinkiin Vantaalta siirretty 94,9 MHz, jota markkinoitiin voimakkaasti jinglejä myöten. Taajuus siirrettiin Helsinkiin huhtikuussa -96 eli Kolme kuului virallisesti Stadissa viitisen kuukautta. Muutenhan kuuluvuus ei pohjois-Helsinkiä lukuun ottamatta ollut erityisen hyvä.

A.P