TIEDE-LEHDEN ID ARTIKKELISTA...

Tiede-lehden ID-artikkelista...

Tiede-lehden numerosta 5/2007 (s.44) löytyy lehden toimittajan kauhistunut ID:tä sivuava artikkeli, joka on tosin jo tyylilajiltaan aika vetinen, mutta silti samasta piparkakkumuotista kuin mitä ”Hyvät kirjat” -tietokirjapalstan ”Jumalharha” -kirjan palvova ylistyshymni tarjoaa sekulaarilukijalle: norsunluutorniasetelman valmiina ja hohtavana. Vaikka itse teksti on hyvin varovaisesti muotoiltu, siitä paistaa täydellinen itsesensuurin puute.

Toinen aika merkittävä puute joka heijastuu sisältöön on se, että toimittaja ei selvästi ole ottanut lainkaan selvää ”evoluutio vs. luomisoppi” -aiheesta. Niin no, miksi olisikaan? Ovathan kehitysoppiteoriat tabuja, joita ei ääneen saa kyseenalaistaa.
Jostain todella eriskummallisesta syystä toimittaja sekoittaa ilmeisesti tarkoituksella tieteellisen evoluutiokritiikin johonkin uskontoon.

Homma olisi vähän sama, jos liikennevaloista kertova artikkeli sotkisi keskenään punaiset valot sekä Cesar-salaatin, koska puhdas kohta kohtalta -evoluutiokritiikki perustuu aina tieteen omiin palikoihin. Onhan niin, että evoluutiokritiikissä hylätään valmiiksi lukkoon lyöty loppuasetelma siitä, että kehitysopin muunnelmat ovat kiven kovia faktoja tilanteesta ja totuudesta riippumatta.

Artikkeli myös penää ihmisille lisää tietoa uskonnoista(!).

Nyt ainakin allekirjoittanut putoaa kärryiltä! Miten mikään ulkopuolinen instanssi voisi mitenkään antaa tietoa esim. yksilön ja Kristuksen välillä tapahtuvasta henkilökohtaisesta rukouselämästä? Tiede-lehtikö määrittelee sen, miten Jumala toimii ihmisen elämässä? Toivottavasti ei sentään.

Koska artikkelin lopussa on lisäys: ”Katso myös uskontoa pohtivien kirjojen esittelyä sivulta 62”, menen minäkin sinne.

Sivun ylälaidassa komeilee teksti: HYVÄT KIRJAT. (Palstan kokoaa Tuula Koukku.)

”Uskonto lyttyyn, vessanpyttyyn” on punaisella pohjalla Jumalharha -kirjasen kannen päällä.

Homma jatkuu yhtä surkuhupaisesti: ”Uskonto saa kyytiä” .

”Kaksi isoa D:tä antaa kyytiä uskonnolle. Maineikas brittiläinen evoluution popularisoija Richard Dawkins tekee se kiivaasti ja kiihkeästi. Hän murskaa Jumalan olemassaololle esiteltyjä perusteluita skolastikoista nykyisen ID-liikkeen kehitelmiin. Hän tähdentää, millaista haittaa uskonto tuottaa vahvistamalla ihmisryhmien välisiä raja-aitoja ja tarjoamalla oikeutuksen toisten loukkaamiseen ja sortoon.”

Ensinnäkin Dawkinssista on todettu, että mies ei ymmärrä juuri mitään biokemiasta. (Viitaten hepun edellisiin opuksiin.) Käytännössä Dawkinsin tuorein painotuote on jatkoa sille kysynnälle, jossa tietylle ateistilukijakunnalle annetaan sitä tavaraa, mitä he haluavatkin lukea. Kirjasen ”tieteellinen arvo” jää (asiaan myönteisesti suhtautuvan) lukijan pohdittavaksi. Tiede ei pysty omassa karsinassaan vastamaan yhteenkään todelliseen olemassaolon ongelmaan. Tiede ei kykene selittämään rukouksen voimaa tapahtumasarjoihin. Tiede ei pysty selittämään ihmisen todistettua tietoisuutta kuoleman jälkeen tilanteissa, joissa sielu ”irtoaa” hetkeksi esim. potilaasta ja aistii kaiken jossain toisessa huoneessa tai toisessa paikassa. Soluihin varastoitunut energia ei riitä selittämään tämän kaltaisia tapahtumia - ei ainakaan tieteen piirissä, joka ei ota sitä mahdollisuutta huomioon, että ”ateistitiede” on perustaltaan syvällä suossa. Kirjanen tekee ehkä kaikkensa osoittaakseen, miten uskonto on sotien, kiihkoilun ja lasten kaltoin kohtelun käyttövoima. Näin varmaan onkin uskonnoissa, missä palvonnan kohteena on raha, valta tai jokin muu epäjumala. Tosin Dawkins ei osaa erotella näitä ”marginaalisia eroja”.
Mies pyrkii myös tehokkaasti unhoittamaan, että globaalisti sekulaaritasolla on murhattu tai muutoin tuhottu satakertainen määrä ihmisiä sata kertaa pienemmässä ajassa.

Ks. ID aiheinen video: http://www.youtube.com/watch?v=BC5IedPe684