TEEMUN EVOLUUTIOKRIITTINEN SIVUSTO
PÄIVITETTY 2015/12/17
ETUSIVU


ETUSIVU

EVOLUUTIOVÄÄRENNÖKSET
  • Johdanto
  • Ernst Haeckel
  • Propaganda
  • Vertailua
  • Ihmisen evoluutio
  • Tuoreet

    DAWKINSIN LUENTO

    MAKROEVOLUUTIOTEORIAN RISTIRIITOJA

    AAMUNKOITON LOHIKÄÄRMEET

    EVOLUUTIOKAISLIKOSSA PUHISEE

    GEOLOGIA

    NOOA

    GEENI

    ELÄMÄN RESEPTI

    NEANDERTALILAISET

    JÄÄKAUSI

    MAMMUTIT

    SURKASTUMAT

    AVARUUS

    LUONNONVAKIOISTA

    BIG BANG

    KUINKA VANHA MAA ON?

    SUKLAAN EVOLUUTIO

    TUNTEEKO HISTORIA JEESUKSEN?

    VIIKUNAPUUN MERKKI

    KLAUKKALAN OHITUSTIE

    FOSSIILIT

    DA VINCI -KOODI

    JUUDAKSEN EVANKELIUMI

    ISÄNPÄIVÄ

    LUCYN LAPSI?

    KOLMANNES EI USKO KEHITYSOPPIIN

    RADIOMETRINEN AJOITUS?

    PELON EVOLUUTIO

    HIIDENKIRNUT

    SUSILUOLA

    SILMÄYS NÄKÖAISTIIN

    PEDON MERKKI ?

    JEESUKSEN LUUT OVAT LÖYTYNEET?

    PÄIHTEET

    J. R. R. TOLKIEN

    SUOMEN HISTORIAA

    J. A. M.

    ELOKUVAT

    TV-SARJAT
  • Postimies Pate

    TV-7

    KUKA MINÄ OLEN?

    BODOM

    AUTOT

    KRONOLOGIA

    KOIRAELÄIMET

    KARTANONKOSKI KUVINA

    VANTAA KUVINA

    HOUSE

    ARKKITEHTUURI

    EGYPTIN KRONOLOGIAT ?

    KIRJAT

    RADIO 3 v. 1987-1996

    TYYSTIN SEKALAISET KUVAT

    TIEDE-LEHDEN ID ARTIKKELISTA...

    TIETEELLINEN KREATIONISMI RY

    ILMOITUSTAULU

    EVOLUUTIOON KRIITTISESTI SUHTAUTUVIA TIEDEMIEHIÄ

    PALAUTE

    LINNOJA

    TURKUA KUVINA

    PRISMA TV1 1.10.2007

    ILPPA

    VIHTIÄ KUVINA

    KATSAUS ATEISMIN HISTORIAAN

    HELSINKI MOTOR SHOW 2007

    MIELIPITEITÄ EVOLUUTIOFILOSOFIASTA

    LINKIT

    RHODOPUISTO

    JEESUS-MARSSI 2008

    TUUSULA KUVINA

    NURMIJÄRVEÄ KUVINA

    JULKILAUSUMA EVOLUUTIOSTA

    ESPOOTA KUVINA

    MAA KOLMANNESMITTAAN

    KOTIMAAN MITTAUSTA 375 VUOTTA

    JAAKKO JUTEINI 1781-1855

    DARWIN 200 RIEMUVUOSI

    ZEITGEIST ELOKUVA

    HAROLD LLOYD

    REKRY 09

    EI GAP-TEORIOILLE

    VANTAA KUVINA II

    UUSI ASELAKI PUHUTTAA

    KARKKILA KUVINA

    JÄRVENPÄÄ KUVINA

    NISSAN NOTEN AJOVALON VAIHTO

    WIKILEAKS

    Hikka Pemasen blogi

  • 

    KATSAUS ATEISMIN HISTORIAAN


    O Wait, there´s some even funnier stuff in chapter two...

    Kari Hotakainen: "Ateismi on suurinta huumoria"
    Kirjailija Kari Hotakainen pureutui romaanissaan pohtimaan kristinuskon olemusta. Häntä huvittavat vapaa-ajattelijat, jotka ovat ajatusmaailmaltaan lähellä kiihkouskovaisia. (SANA 14.4.2005)



    Mistä ateismin historia alkaa? Alkaako se ihmiskunnan ensimmäisestä uhmaiästä Eedenissä vai muinaisen Babylonian okkultiikan harrastajien keskuudesta? Antiikin ateismissa on tietenkin samoja lähtökohtia kuin modernissa dawkinsilaisuudessa. Materia selittää kaiken jne...

    Freud pohti uskontoja evoluution valossa:

    ”Eri uskonnot kinastelevat keskenään siitä, millä niistä on totuus hallussaan, mutta me katsomme, että kysymys uskonnon totuudesta voidaan kokonaan sysätä syrjään. Uskonto on yritystä saada aistimaailma, jossa olemme, ihmisen ohjaukseen toivemaailman kautta. Olemme luoneet tämän maailman sisällemme biologisten ja psykologisten välttämättömyyksien tuloksena. Emme kuitenkaan pääse tuon uskonnon toivemaailman kohteeseen. Uskonopit kantavat mukanaan syntyaikansa, tuon ihmiskunnan tietämättömän lapsuuden, leimaa.”


    Freud

    ”Jos joku tahtoo antaa uskonnolle paikan ihmiskunnan evoluutiossa, se ei näytä olevan kovin pysyvä paikka. Sitä voidaan verrata neuroosiin, jonka kouluja käynyt yksilö kokee matkallaan lapsuudesta aikuisuuteen.”

    Meidän aikamme ateismi- & vapaa-ajattelukulttuuri saa kenties ravintonsa juuri uskonnoista, niiden hullunkurisista, pelottavista, ihmisyyttä polkevista teeseistä. Olemme nähneet lehtikuvissa kuinka erään hyvin suuren maailman uskonnon harjoittajat alistavat naisia ja lapsia. He silpovat lasinpalalla lähimmäisiään; he pukevat nämä mustiin kaapuihin, joista uhri hädin tuskin näkee ulos; he laittavat lapsensa ruumiin kanssa syvään inititaatiokuoppaan, jonka luukkuna on betonielementti.

    Suomessa eräässä melko suuressa ”kristillisessä” yhteisössä on puolestaan kiellettyjen asioiden listalla sellaiset kamaluudet kuten kahvi, tee, kokis ja televisio. Naisten on syytä näyttää mahdollisimman harmailta ja pahvisilta. Kaikki ko. asiat johtavat tämän yhteisön/lahkon mukaan helvettiin. Eräässä toisessa samankaltaisessa yhteisössä, missä pelastuksen epäily on autuutta, on puolestaan soittimien käyttö virsien veisuussa suuren suuri synti.

    Raamattu varoittaa kovaan ääneen uskonnon harjoittamisesta ja ulkokultaisuudesta. Raamattu varoittaa sanomasta kenellekään kadotustuomiota. Raamattu ei myöskään neuvo ketään seurakuntalaista ottamaan itselleen johtotehtäviä tai seurakuntapoliisin virkaa. Raamattu kehoittaa ojentamaan kahteen kertaan hulttioteille lipsahtanutta seurakuntalaista, mutta mihinkään stoukkerointiin Raamattu ei todellakaan kehoita.
    Raamattu suhtauu kuitenkin vakavasti ateismista uskoon kääntymiseen. Raamattu pitää tuossa kohdassa koko seurakunnan varpaillaan, sillä tyhjän huoneen perspektiivi antaa myös ikäville henkivalloille signaalin vapaasta temmellyskentästä. Tämä ei anna silti mitään lupaa uskoontulleen aikuisen ihmisen holhoamiseen.

    Tunnemme myös uskontoja, joissa hyvät teot ovat pelastava teesi numero 1. Raamattu ei kuitenkaan korreloi tällaisen filosofian kanssa, sillä alkukielinen Raamattu vertaa langenneen ajan ihmisen hyviä tekoja käytettyyn kuukautissuojaan verrattuna Pyhän Jumalan tahtoon. Toki usko ilman tekoja on tyhjää, mutta kaikenlainen anekauppa on hyödytöntä.


    Meidän päivien ateismikriitikko Allister McGrath kirjoittaa kirjassaan ”Ateismin lyhyt historia”:

    "Ateismin ainutlaatuista nousua ja sitä seurannutta tuhoa reunustaa kaksi merkkitapahtumaa. Niitä erottaa toisistaan tasan kaksi vuosisataa. Kyseessä olivat Bastiljin valtaus vuonna 1789 ja Berliinin muurin kaatuminen vuonna 1989. Nuo synkät fyysiset rakennelmat toimivat kumpikin kokonaisen maailmankatsomuksen vertauskuvina, niinpä niiden tuho innosti kansaa suuresti. Dramaattiset tapahtumat kiteyttivät valtavia muutoksia länsimaisessa kulttuurissa ja niistä tuli muutosten vertauskuvia. Bastiliji ja Berliini rajaavat erittäin kiinnostavan ajanjakson länsimaiden historiassa. Tuona aikana ateismi lakkasi olemasta vain harvojen läntisten sivistyneistön edustajien erikoislaatuinen näkemys, ja siitä tuli kulttuurin kantava ääni.

    Bastiljin valtaus alkoi symboloida Jumalasta vapautetun maailman toimivaa luovuutta. Vastaavasti Berliiniin muuri kuvasi myöhemmin sitä, kuinka tuo maailma osoittautui yhä elinkelvottomaksi. Nämä kaksi tapahtumaa eivät ole ateismin alku eivätkä loppu. Ne antavat kuitenkin mahdollisuuden rajata historiallinen ajanjakso keskustelulle ateismin kasvusta, loistosta ja vähittäisestä kuihtumisesta. Bastilji (ransk. Bastille) oli synkeä keskiaikainen linnoitus Pariisin itäosassa. Se oli Ranskan kuninkaiden käyttämä valtionvankila. Kansan mielessä se liittyi Ranskan vanhan hallinnon (ancien regime) viimeisinä vuosinaan harjoittamaan väkivaltaan, sortoon ja kidutukseen. Sen paksut seinät ja korkeat tornit heijastelivat entisen järjestelmän valtaa, pysyvyyttä ja turvallisuutta. Bastilji oli näkyvä muistutus siitä, ettei asioita kannattanut muuttaa. Niin kuin meedialaisten ja persialaisten lait, niin Ranskan yhteiskuntarakenne oli kiveen hakattu ja sellaisena muuttumaton. Linnan tuho heinäkuussa 1789 tuhosi muuttumattomuuden myytin. Tuona päivänä murentui muutakin kuin pelkkä linna: sen edustama hirmuvalta paljastui heikoksi ja haavoittuvaksi. Sekin saattoi kärsiä tappion ja tuhoutua. Heinäkuun 14. päivänä vuonna 1789 noin tuhannen miehen ja naisen aseistettu joukkio marssi Bastiljin raskaita portteja kohti. Markiisi de Launy, linnoituksen päällikkö, luotti runsaan sadan raskaasti aseistetun miehensä puolustuskykyyn. Olivathan seinät kolmimetriset ja kolmekymmentämetriä korkeat. Markiisi oli kuitenkin väärässä. Vain tunteja myöhemmin linnoitus oli vallattu ja hän itse jäänyt vihaisen lynkkausjoukon uhriksi. Tiilikiven palasia vietiin koteihin muistoksi tapahtumasta, jossa kansa oli osoittautunut voimansa kaatamalla vanhan järjestyksen. Kaksi päivää myöhemmin kansan konventti antoi määräyksen Bastiljin tuhoamisesta maan tasalle.
    Venäjän vallankumous jatkoi Ranskan aloittamalla tiellä. Neuvostoliiton poliittiset ja sotilaalliset valloitukset toisen maailman jälkeen johtivat uuteen yhteiskuntajärjestykseen Itä-Euroopassa ja inspiroivat kommunistipuolueita kaikkialla lännessä. Berliiniin kaupungista tuli eräs idän ja lännen välisen aatteellisen taistelun voimakkaimmista vertauskuvista. Heti puolenyön jälkeen elokuun 13:ntena vuonna 1961 alkoivat 25 000 miliisiä ja ”kansanpoliisia” tukkia kaupungin itä- ja länsiosien välistä aluetta Itä-Saksan hallituksen käskystä. Piikkilanka-aitaa rakennettiin hätäisesti, ja myöhemmin sen paikalle nousi pysyvä muuri, jota varmistettiin sähköaidoin ja konekiväärein. Vaikka muurin tarkoitukseksi esitettiin idän puolustaminen fasistien tunkeutumiselta, todellinen syy oli toinen. Haluttiin estää itävyöhykkeen hallitusta uhkaava laajamittainen muutto lännen puolelle. Muutamassa vuodessa muuri oli tehnyt Berliinistä pysyvästi jaetun kaupungin. Miinakentät, sähköaidat ja konekiiväärit puhuivat konkreettista kieltään ihmisälyn syvästä sairaudesta: bunkkerimentaliteetista, jonka uhreiksi Itä-Euroopan marxilaiset valtiot olivat joutuneet. Niillä ei ollut lainkaan uskottavuutta omien kansalaistensa silmissä. Itseoppineesta vapauttajasta oli tullut sortaja...

    ... Tämän kirjan tehtävänä on kertoa nykyaikaisen ateismin nousun ja tuhon ainutlaatuinen tarina. Se alkoi vuoroveden kaltaisena hyökyaaltona lännessä ja pyyhki pois vastustajansa, kunnes sen oman vetäytymisen aika saapui. Yli kahden vuosisadan aikana ateismi nousi historian hämärästä, se valloitti ja sai pauloihinsa kokonaisen aikakauden mielikuvituksen. Tämän liikehdinnän täyskäännös on eräs Euroopan historian merkittävimpiä kehityskulkuja. Jumalattomuuden viestit leijailivat rauhattomina myöhäisantiikin maailmassa. Nykyajan ateismin juurena on kehittynyt kulttuuriperintö, joka tekee siitä älyllisessä mielessä hyvin erilaisen kuin sitä edeltäneet vaatimattomat kehitelmät antiikin aikana. Kulta-aikanaan ateismi näyttäytyi kehittyneenä ja vaikutusvaltaisena ”ihmismielen imperiumina”. Nykyaikaisessa muodossaan se on kieltämättä eräs ihmismielen suurista saavutuksista. Kuten kaikilla liikkeillä, silläkin on pyhimyksensä ja petturinsa, näkyjen näkijänsä ja mielipuolensa.”


    McGrath jatkaa:

    ”Voimme pitää juuri Ranskan vallankumousta vuonna 1789 tapahtumana, joka osoittaa ateismin kultakauden alkaneen. Kansankerrosten vuosisatainen kauna ja perustellut vihamielisyyden tunteet kuningasta ja kirkkoa kohtaan eivät olleet enää pidäteltävissä. Bastiljin valtaus 14. heinäkuuta vuonna 1789 nousi suorastaan vapautuksen ikoniksi. Siitä henki vanhan, taikauskoisen ja sortavan hallinnon murskautuminen. Edessä kajasti uusi, uljas maailma, vahvasti luonnon järjestykseen ja järkeen perustuva, ja tämä uusi maailma olisi vapautuksen asialla kaikkea ”tyranniaa” ja ”taikauskoa” vastaan. Päivän sana oli yksinkertainen, ja sillä oli vahva vaikutus: -Poista Jumala kuvioista, ja uusi tulevaisuus koittaa pian! Tämä näky innoitti monia halki Euroopan ja veti sivuun esiripun aiemmin kiellettynä pysyneen maailman edestä. Tuosta maailmasta oli nyt tulossa totta.”


    1800-luvun alku olikin sitten filosofien ja debatoitsijoiden huippuaikaa. Descartesilaisuus vs. uuden maailman ajan ateismifilosofia. Descartesin eräs pääväittämä oli, että täydellinen jumalinen olento oli maailmankaikkeuden paras selitys. Descartesin ongelma ei ollut väitteen todenperäisyys vaan se, ettei miekkonen ollut perehtynyt Raamattuun juuri ollenkaan. Vastaväittäjien suureksi riemuksi maailmanpahuus kortti lyötiin pelipöydälle. Journal des sçavans- ja Journal de Trévoux -tyyppiset Ranskan kirkon painotuotteet jatkoivat siitä, mihin kollektiivisen aihepiirin debatoitsijat olivat jäänet. Historiaan kirjoitettiin pian seuraavat ateismin tai piiloateismin lippua heiluttavat nimet :
    Julian Offray de La Mettrie (1709-1751), Ludwig Feuerbach (1804-1872), Karl Marx (1818-1883), ja Sigmund Freud (1856-1939), Sir Richard Gregory (1864-1952), Thomas H. Huxley (1828-1895), Bertrand Russell (1872-1970), David Hume (1711-1776), Jean-Baptiste Lamarck (1744-1829), Comte (1798 - 1857), Herbert Spencer (1820-1903), Vladimir Iljitš Lenin (1870-1924) , Josif Vissarionovitš Džugašvili (1878-1953), Friedrich Nietzsche (1844-1900), Mao Tse-tung....Lista olisi pitempikin. Suomalaisista nimistä Yrjö Reenpää (1894-1976), J. E. Aro, Niilo (rotuhygenia) Pesonen (1902–1993),
    L.H. Sandelin, Lauri (rotuhygenia) Pihkala (1888-1981).


    Nietzhe

    Vastaavaa listaa reiluuden nimissä pitäisi myös tehdä nimistä, jotka yhdistetään okkultiikkaan, sillä outoa kyllä okkultismi on vedonnut moniin historian nimiin. Kerrotaan, että Adolf Hitler olisi kokenut ”okkultistisen herätyksen” ollessaan Wieniläisessä museossa. Rudolf Steiner (1861-1925) oli niin ikään hyvin kiinnostunut okkultismista. Miehellä oli museokin pimeyden henkivallan ympärillä pyörivälle rekvisiitalle ja tilpehöörille. Siinä mielessä ainakin itse pidän niitä suomalaisia kristittyjä, jotka raahaavat muksunsa Steiner-kouluun, hieman vastuuttomina.

    (McGrath) : "Kuolemantuomio Jumalalle : ateistinen valtio-
    Vuonna 1917 tapahtuneessa Venäjän vallankumouksessa on millä tahansa mittarilla mitattuna kyse eräästä koko maailmanhistorian suurimmasta tapauksesta. Eurooppalaisittain suuresta köyhyydestään huolimatta Venäjä saattoi hallita valtavaa maantieteellistä aluetta, ja sen vaikutuspiiri on ollut perinteisesti hyvin suuri. Tsaarinvallan kaatuminen ja marxismi-leninismin virallinen omaksuminen merkitsi sitä, että Venäjästä oli tulossa uuden ideologian merkittävä vientimaa koko Euraasiassa, ja tuo ideologia leviäisi niin valistuksen kuin väkivallan tietä. Vaikka Ranskan vallankumous oli suorittanut oman, ei täysin onnistuneen, ateismikokeilunsa, Marxin ja Leninin jalanjäljissä julistettiin nyt aidon sosialistisen valtion olevan väistämättä ateistinen. Jumala oli raivattava sosialismin tieltä. Venäjällä usko näytti kuitenkin olevan sitkeää laatua, viime aikoina julkaistujen löytöjen perusteella paljon sitkeämpää kuin kukaan oli aavistanut. Mitä siis oli tehtävä? Vallankumouksen jälkeinen uskonnolisuus muodosti hämmentävän haasteen marxilaiselle teorialla. Oli oletettu, että vallankumouksen poistaessa yhteiskunnallisen vieraantumisen uskonto yksinkertaisesti katoaisi. Kuten Lenin kirjoitti esseessään uskonnosta :

    -Uskonto on kansan oopiumia. Se on hengellistä päihdettä, jolla pääoman orjat hukuttavat inhimillisyytensä ja vaientavat halunsa elää ihmisarvoista elämää....Aikamme luokkatietoinen työläinen...jättää taivaan papeille ja tekopyhille porvareille. Hän taistelee itsellen paremman elämän puolesta täällä maan päällä.

    Uskonto ei kuitenkaan suostunut kuolemaan, ja tästä aiheutui ongelmia vallankumouksellisen teorian kannalta. Havaintojen sopeuttamisessa ihanteellisen teorian kannalta. Havaintojen sopeuttamisessa ihanteellisen teorian puitteisiin tuli yhä vaikeampaa. Marxilainen teoria ei voinut loputtomiin sopeutua tilanteeseen, jossa uskonnon alueella epänormaali tilanne vain jatkui. Lopussa teorian oli voitettava ja todellisuuden sopeuduttava sen ennustuksiin. Tämä merkitsi tietoista uskonnon vainoamista voimakeinoin. Pyrkimys Jumala-uskon hävittämiseen älyllisesti ja kulttuurisesti johtaa valitettavan usein siihen, että jotkut tekevät sen fyysisisin keinoin, eikä tarkoitus jätä pyhittämättä käytettyjä keinoja. Leniniä turhautti kansan haluttomuus ryhtyä vapaaehtoisesti jumalankieltäjiksi vallankumouksen jälkeen. Vuonna 1922 kirjoittamassaan kirjeessä hän vaati, että ´sopivan asteista raakuutta´ tuli käyttää päämäärän saavuttamiseksi. Stalinin aikana tätä idioottivarmaa menetelmää sovellettiin kirjaimelliseen tapaan, ja näin saatettiin varmistaa virallisen ateismin säilyminen neuvostoliitossa ilman turhaa lipsumista uskonnon suuntaan. Kommunistien pää-äänenkannattajalehden Pravdan joulukuun numerossa 1927 uskontoa sivallettiin köyhällistön ja sosialismin luokkavihollisena, joka oli hävitettävä maasta. Valtion järjestämä sotaretki uskoa ja uskonnonharjotusta vastaan ei ollut aukottoman tehokas. Tiedetään, että Stalinia ärsytti taistelevien ateistien ryhmän huono menestys varsinkin maaseudulla, jossa vanhauskoisia näytti olevan mahdotonta järkyttää. Vuonna 1937 taistelevat ateistit joutuivat myöntämään, että jopa kolmannes Neuvostoliiton kaupunki- ja kaksi kolmannesta maaseutuväestöstä jatkoi uskonnonharjoittamista. Kaksi vuosikymmentä vallankumouksesta oli kulunut, ja uskonto oli edelleen kansan valtaosalle elävää todellisuutta......
    Stalinin kuolema vuonna 1953 ei tässä suhteessa tuonut monien kaipaamaa muutosta, vaan uskonnonvastainen kiihotustyö jatkui. Kesäkuussa 1954 Neuvostoliiton kommunistinen puolue (NKP) vaati kouluja tehostamaan ateistista kasvatusta. Koulukirjoissa uskonnon pahuutta korostettiin toistuvasti, esimerkiksi seuraavasti :

    Uskonto on fanaattista ja kieroutunutta maailman tulkintaa; tai uskonnosta on tullut väline, jolla massat orjuutetaan henkisesti.

    Uskonnon säilymisestä huolestunut puolue vaati, että kaikkien kouluaineiden eli historian, kirjallisuuden ja luonnontieteiden, fysiikan ja kemian opetuksen tuli olla ”ateismilla kyllästettyä”.



    Lenin patsas


    "Kommunismin isä" Moses Mordecai Marx Levy

    "Darwins book is very important and serves me as a basis in natural science for the class struggle in history"
    *Marx.

    Marx omisti myös erään kirjoituksensa C. Darwinille: "To Charles Darwin from a sincere admirer." Karl Marx 1873

    Myöhemmin kommunismiaatteen puoltajat valtasivat Kiinan (1949).
    He murhasivat kristittyjä n. 15 000 kuukausitahtia, ja alkoivat opettaa ensimmäisenä kehitysoppia kylissä ja kaupungeissa.
    60 000 000 kiinalaisen hengen riistänyt Mao Tse Tung listasikin vaikuttimikseen mm. C. Darwininin ja "evoluutio Huxleyn". Se tuskin oli silkkaa sattumaa, sillä myös Adolf Hitler piti Darwininin pääteoksesta. Hitler listasi ajankulukseen maapallon heimoja eri kasteihin ikään kuin kehitysopilliseen "järjestykseen":

    -Nordic (Blond, blue eyed.... Close Pure Aryan.
    -Germanic (brown hair, blue-eyed or, les desirable brown eyed.... Predominally Aryan.
    -Mediterranean..... Slighly Aryan.
    -Slavic.................... Close to Half Aryan, Half Ape.
    -Oriental................. Slight Ape preponderavce.
    -Black African.............. Predominahtly Ape.
    Jewish (flendish skull).......................Close to Pure Ape.
    *(The Hitler Movement p. 107)

    "The German Fuhrer...has consistently sought to make the practice of Germany conform to the: Theory Of Evolution" *(Evolution and Ethics 1947, Sir Arthur Keith p. 230)

    Adolf Hitler´s mind was captivated by evolutionary thinking-probably since the time he was a boy.
    Evolutionary ideas...lie at the basis of all that is worst in Mein Kampf and in his public speeches.
    *(Darwin, Before and After, Robert Clark, 1948, p. 115.)

    Niin ikään tiedetään, että Darwininin "ajatukset" inspiroivat
    60-100 000 000 ihmistä murhannutta Stalinia.
    Kehitysoppi ja "parempi rotu" inspiroi niin ikään Mussolinia ja kolmanneksen kansastaan murhannutta Pol Potia.

    Darwinismi eri käyttötapoineen oli 1800-luvun teennäisen murroksen tuote. Darwinismissa ilmeni halukkaille ainakin näennäisesti kaikki se, mikä puuttui oletetusta lopullisesta ateismin voitosta. Charles joutui luultavasti jo nuorena kehitysopillisen huuhaa-disinformaation uhriksi, sillä tiedetään, että Charlesin isoisä Erasmus seurasi aikaansa evoluutiofilosofian suhteen. Erasmus oli paitsi kookas, myös voimakas persoona ja mies iskostikin evo-teesejään Charlesin isälle. Darwinin varjo mr. Huxley totesi evoluutiosta, että se on vapauttanut hänet seksuaalisesti. Sama asia innoitti myös Euroopan runoilijoita ja toisinajattelijoita värikkäisiin kommentteihin pääsystä pois kirkon ikeen alta.
    Kehitysoppi sai hiljalleen lasista kenkäänsä Euroopan oven väliin ja seuraava askel oli rakentaa kehitysoppitematiikan opastamalla linjalla Lontoon Luonnonhistoriallinen Museo.




    Museo rakennettiin arkkitehtuuriltaan muistuttamaan kirkkoa. Kysymyksessä oli tärkeä psykologinen askel, koska kehitysoppi tarvitsi jotain kouriintuntuvaa. Pian museo täyttyikin sinällään todellisista fossiileista ja löydöistä, joihin oli väkisin ympätty evoluutioleima. Pian museoon ilmestyikin fossiilisarjoja, joissa täyttyivät evoluutikkojen toiveet. Fossiilisarjoilla esiteltiin evoluutioteorian paikkaansapitävyyttä. Kun pahin evoluutiokuume oli mennyt uuden sukupolven tutkijoilta ohi, alettiin puhua jopa ääneen siitä, että suuren yleisön harhauttamiseen tarkoin suunnitellut fossiilisarjat eivät sittenkään olleet tiedettä vaan harrasta toivetta. Kun kaivostoiminta sai maailmalla teollisia mittapuita havaittiin pian, että evoluutioteorian pyhäksi maaksi kastetut fossiilikerrostumat eivät olleet koskaan olleetkaan tieteellisesti tyydyttäviä. Kambrikauden räjähdyksen yllätyksellisyys ja totaalisuus sai enteillyn jatkon, kun hirmuliskojen luiden seasta löytyi sinne täysin sopimattomia lampaan ja kaniineiden jäänteitä. Euroopassa puolestaan virtahepojen, krokotiilien ja leijonien jäänteet aiheuttivat ismikutinaa, koska ne möllöttivät syvimmän jääkauden aikaisissa sedimenteissä yhdessä puhvelien ja mammuttien kanssa. 25-asteinen subtrooppinen jääkausi ei kuitenkaan jäähdyttänyt innokkaimpien toiveajattelijoiden tunteita.

    Jotta ateismista ei olisi tullut vain ismi muiden joukkoon, oli sen liittäminen päivänpolitiikkaan, psykologiaan ja eritoten talousoppiin välttämätöntä. ”Vahvemman oikeutta” käytettiin surutta. Toisaalta niin oli katolinen kirkkokin käyttänyt aiempina vuosisatoina. Katolisen kirkon hirmuteot toimivat pitkään polttoaineena uusateismille.
    1900-luvulle tultaessa ateistinen tiede alkoi pyöriä kehitysoppifilosofian ympärillä. Normaalit lajien sisäiset fenotyypin muutokset irroitettiin asiayhteydestään ja liimattiin kaikenselittävän evoluution kylkeen. Kehitysoppi kaipasi yhä todisteita. Kun niitä ei löydetty, laukaisi tilanne evoluutioväärennösten tehtailun. Kuuluisasta Piltdownin evoluutioväärennöksestä tehtiin yli 350 tieteellistä tutkimusta, kunnes homma paljastui tökeröksi väärennökseksi. 1900-luvun alku olikin ihmisen keksityn evoluution kulta-aikaa. 1900-luvun puolenvälin jälkeen homma siirtyi järjestäytyneeksi petostehtailuksi. Aina kun joku löysi Afrikan maaperästä kivettyneen apinan luun, se sai välittömästi jonkun tieteellisen yhteisön siunauksen evoluutiotodisteiden joukkoon.
    Oikeitakin todisteita ihmisen genetiikan variaatiovarasta löydettiin. Siitä tosin ei ollut apua kehitysopillisesti. Sittemmin yleisesti myönnettiin, että ihmisissä on geneettisiä eroja ilman sen ihmeempää dramatiikkaa. Voimakas usko ihmisen ja simpannsin yhteiseen esi-isään loi kokonaisen tieteen surullisen historian aikakauden. Ihmisen evolutionääristä sukupuuta onkin huolella ruuvattu viime vuodet aina sen mukaan, kenen takana seisoo varakkain tieteellinen auktoritääri. Populaarikulttuuri on ottanut tilanteesta huvin irti ja melko monesta pop-kulttuurin tuotteesta löytyy viitteitä ateistisen kulttuurin luomaan evoluutiovirtuaalitodellisuuteen. Löytyy romaaneja, joissa simpanssin veri sopii ihmiselle tai joissa leikitellään uga-buga-uh örkki-luolamies -tematiikalla.


    (Kehitysopillinen paradigma)
    "On laskettu, että täytyisi odottaa 10 000 miljardia vuotta, että ihmisen syntyisi apinasta sattumanvaraisen järjestäytymisen tuloksena".
    (*Fysikaalinen teologia s.132)

    (S. J. Gould) ”Miksi anatomisesti monimutkaisilla olioilla ei ole mitään suoranaisia edeltäjiä prekambrisen kauden fossiiliaineistossa, yhtään kunnolla dokumentoitua fossiilia ei ole löytynyt miltään kambrikauden räjähdystä edeltävältä ajalta. Mielikuvitusolentoja on rakennettu toiveista, ja ne paljastuvat myöhemmin aaltojen muokkaamiksi uurteiksi tai epäorgaaniseksi sakaksi. Saattoivatko tuhon voimat hävittää kirjaimellisesti jokaista oliota koskevan todistusaineiston suuremmassa osassa elämän historiaa?”

    Nyttemmin ateismista on kupattu kaikki se, mitä ateismi voi ikinä tarjota. Ateistinen media on muuttunut nousukautensa jälkeen lähinnä läpinäkyväksi vitsiksi, jossa ylimpänä auktoriteettina on paksulompakkoisin henkilö. Ateisminen liberaalisuus päihteisiin ei enää kiinnosta kuin ongelmatapauksia, ateistinen vapaus on koettu ja nähty läpikotaisin.

    (McGrath) ”Ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä tilanteessa 1900-luvun puolella näytti nousevan eräänlainen ”ristitty mielikuvitus”, ja kasvava määrä kristillisiä kirjailijoita löysi tien ihmisten henkisten mielikuvien luo. G. K. Chesterton, C. S. Lewis, J. R. R. Tolkien, Dorothy Sayers ja Flannery O´Connor ovat näistä nimekkäimpiä. Kristillisen mielikuvituksen jälleensyntyminen oli alkanut. Oudolla tavalla ateismi näyttää menettäneen kykynsä vedota ihmisiin ja heidän mielikuvitukseensa samalla, kun länsimaiden kristillisyys alkoi löytää sen uudelleen.”

    -H. Patronen Fysikaalinen teologia, Tieteellisen materialismin kritiikki 2007;
    ”Evoluutiobiologi Richard Dawkins uskoo, että elämän synty jo itsessään noudattaa Charles Darwinin kehittelemää pienten muutosten periaatetta. Selitys on vähittäisessä, askel askeleelta tapahtuvassa edistymisessä, missä sattuma on vain sivuseikka: ”Sattuma on vähäinen mauste darwinismin keitossa”. Lähtökohtana kuitenkin on sellainen yksinkertainen olio, mikä on voinut syntyä sattumalta, joten se on sittenkin elämän perusta eikä ainoastaan mauste. Se on ihme, jolla on vain ei-ihmeellinen nimi, sattuma, mille rakentuu kasautuvan valinnan tuottama eliövaltameri. Elämä synnytetään kasautuvalla valinnalla, mikä on johonkin ainealueeseen kätkeytynyt maaginen voima, vaikka ilman Dawkinsin organisoimaa luomistyötä mitään tietoisuudesta johdettua loogista mekanismia materiassa ei olisi. Kasautuva valinta ei ole mikään päämäärätön mekanismi, vaan teleologiaa, minkä tarkoituksena on tuottaa toimiva, elävä, olio eikä vain olla olemassa.”

    Ateismi on 1900-luvulla yrittänyt kaikkensa pysyäkseen pinnalla ja joku sanoisi, että hyvinhän se näyttää voivan. Kuitenkin näyttää siltä, että 1900-luvun ateismi Gouldeineen, Saganeineen ja Dawkinseineen onkin ns. keinutuoliateismia. Minne ihmiset menivät Estonia-turman jälkeen? Kirkkoon. Minne WTC-iskujen jälkeen? Kirkkoon. Minne Myyrmannin räjähdyksen jälkeen? Kirkkoon. Minne Jokelan tapauksen jälkeen? Kirkkoon. (Itse en kuulu kirkkoon).

    Ateismin kahleet näyttävät raskailta ja lujatekoisilta, mutta eivät ne ole kuin valhetta ja tyhjyyttä.
    Liberaaliteologia on elänyt jo tovin symbioosissa ateismin kanssa. Ihmiselle tarjotaan liberaaliteologiassa synnin mukavuus ja taivaan ilot. Edes ateismi ei tarjoa näin hyviä kauppoja; missä siis vika, kun kauppa ei käy? Suomen Luterilainen kirkko on käyttänyt palan muhkeasta omaisuudestaan liberaaliteologian vauhdikkaaseen edistämiseen erinäisillä promo- ym. tapahtumilla. Silti ihmiset äänestävät jaloillaan. No on se nyt kumma, kun ei kelpaa, vaikka tämmöinen diili pistäisi itse vihtahousun pohtimaan tarjouksen hyväksymistä.
    Onko kirkko jäämässä itse luomansa hirviön hampasiin?
    Ja mitä ihmettä ovat nämä marginaaliset ilmiöt, joissa elävän kolmiyhteisen Jumalan Pyhä Henki koskettaa Jeesuksen Kristuksen nimessä ja eheyttää kymmeniä tuhansia suomalaisia Luterilaisen kirkon seinien ulkopuolella? Pitäisikö Kirkon johdon nyt kerätä kimpsunsa, kultapatansa ja kampsunsa ja muuttaa vaikka vapaa-ajattelijoiden kerhotilan kellariin ja antaa kirkko takaisin kristityille?
    Sielunvihollisen suurin ja onnistunein valhe langenneessa aikakaudessa on juuri ns. uskovaisuuden leiman pelko. Pelko siitä, että maailmojen Luojan kanssa yhteys on hävettävää verrattuna esim. materialismin palvontaan.





    Ateismimuseon aikakausi kesti NL:ssa vuodesta 1924 vuoteen 1991.
    Museoiden rekvisiittaan kuului perinteisten kehitysoppi tilpehöörin ohella mm. avonainen Raamattu, josta oli alleviivattu aina jokin kyseenalainen kohta. Ymmärtämättömät neuvostoateistit kuvittelivat VT:n autenttisesta tapahtumakuvauksesta, että epämoraaliset teot olisivat jotenkin kristinuskon Jumalan mieleen. Tosin, saman käsityksen on saanut moni suomalaisen peruskoulun läpäissyt nuori. Josta voisimmekin vetää joitain johtopäätöksiä opetushallituksen rimanalituksista...




    Ateismi filosofiaa