TEEMUN EVOLUUTIOKRIITTINEN SIVUSTO
PÄIVITETTY 2015/12/17
ETUSIVU


ETUSIVU

EVOLUUTIOVÄÄRENNÖKSET
  • Johdanto
  • Ernst Haeckel
  • Propaganda
  • Vertailua
  • Ihmisen evoluutio
  • Tuoreet

    DAWKINSIN LUENTO

    MAKROEVOLUUTIOTEORIAN RISTIRIITOJA

    AAMUNKOITON LOHIKÄÄRMEET

    EVOLUUTIOKAISLIKOSSA PUHISEE

    GEOLOGIA

    NOOA

    GEENI

    ELÄMÄN RESEPTI

    NEANDERTALILAISET

    JÄÄKAUSI

    MAMMUTIT

    SURKASTUMAT

    AVARUUS

    LUONNONVAKIOISTA

    BIG BANG

    KUINKA VANHA MAA ON?

    SUKLAAN EVOLUUTIO

    TUNTEEKO HISTORIA JEESUKSEN?

    VIIKUNAPUUN MERKKI

    KLAUKKALAN OHITUSTIE

    FOSSIILIT

    DA VINCI -KOODI

    JUUDAKSEN EVANKELIUMI

    ISÄNPÄIVÄ

    LUCYN LAPSI?

    KOLMANNES EI USKO KEHITYSOPPIIN

    RADIOMETRINEN AJOITUS?

    PELON EVOLUUTIO

    HIIDENKIRNUT

    SUSILUOLA

    SILMÄYS NÄKÖAISTIIN

    PEDON MERKKI ?

    JEESUKSEN LUUT OVAT LÖYTYNEET?

    PÄIHTEET

    J. R. R. TOLKIEN

    SUOMEN HISTORIAA

    J. A. M.

    ELOKUVAT

    TV-SARJAT
  • Postimies Pate

    TV-7

    KUKA MINÄ OLEN?

    BODOM

    AUTOT

    KRONOLOGIA

    KOIRAELÄIMET

    KARTANONKOSKI KUVINA

    VANTAA KUVINA

    HOUSE

    ARKKITEHTUURI

    EGYPTIN KRONOLOGIAT ?

    KIRJAT

    RADIO 3 v. 1987-1996

    TYYSTIN SEKALAISET KUVAT

    TIEDE-LEHDEN ID ARTIKKELISTA...

    TIETEELLINEN KREATIONISMI RY

    ILMOITUSTAULU

    EVOLUUTIOON KRIITTISESTI SUHTAUTUVIA TIEDEMIEHIÄ

    PALAUTE

    LINNOJA

    TURKUA KUVINA

    PRISMA TV1 1.10.2007

    ILPPA

    VIHTIÄ KUVINA

    KATSAUS ATEISMIN HISTORIAAN

    HELSINKI MOTOR SHOW 2007

    MIELIPITEITÄ EVOLUUTIOFILOSOFIASTA

    LINKIT

    RHODOPUISTO

    JEESUS-MARSSI 2008

    TUUSULA KUVINA

    NURMIJÄRVEÄ KUVINA

    JULKILAUSUMA EVOLUUTIOSTA

    ESPOOTA KUVINA

    MAA KOLMANNESMITTAAN

    KOTIMAAN MITTAUSTA 375 VUOTTA

    JAAKKO JUTEINI 1781-1855

    DARWIN 200 RIEMUVUOSI

    ZEITGEIST ELOKUVA

    HAROLD LLOYD

    REKRY 09

    EI GAP-TEORIOILLE

    VANTAA KUVINA II

    UUSI ASELAKI PUHUTTAA

    KARKKILA KUVINA

    JÄRVENPÄÄ KUVINA

    NISSAN NOTEN AJOVALON VAIHTO

    WIKILEAKS

    Hikka Pemasen blogi

  • 

    KOTIMAAN MITTAUSTA 375 VUOTTA


    Trimbe R8 GNSS (GPS-vastaanotin)


    Kartoittajia vuodelta 1923

    "Maanmittarien tulee vuosittain, niin pian kuin maa tulee paljaaksi, alkaa työnsä ja ahkerasti mitata kunkin kylän maat, sekä pellot että niityt. Peltoihin tulee heidän merkitä, mitä maata se on, joko mustaamultaa, savimaata, hietamaata tai kangasmaata, niin myös onko se viljetyä peltoa vai viljelemätöntä, aidattavaksi ja raivattavaksi sopivaa, niin ikään millaisia niityt ovat, joko nurminiittyä tai sarapohjaista tahi sammaltuneita; ja on heidän arvioitava, paljonko mikin niitty voi antaa (heiniä) heinäkasvun ollessa keskinkertaista.

    Kamarikollegion päällikkö Johan Casimir 1633, Maakirjakartoituksen perustava ohje.




    Maanmittari (Arinonymys Pennaliinius)vuodelta 1636.




    Suomen moderni kiinteistöjärjestelmä perustuu alkujaan sarkajaoissa ja isossajaossa muodostuneeseen maanomitusrakenteeseen. Sarkajaon ajanjakso alkoi 1200-luvulla.

    Ensimmäiset maakirjat Suomenniemellä laadittiin vuosina 1539-40, mutta Kustaa II Aadolfin 4.4.1628 antama instruktio toimi alkuunpanevana voimana Ruotsi-Suomen maanmittaushistorialle ja aihepiirin koulutukselle.
    Anders Buren:in tuli toimittaa kuninkaalle synopsis kaikesta vähänkin kiinnostavasta maasta aina venäjän rajalle saakka. Oliko kuninkaan mielessä peruspsykologinen maittensa ihannointihalu työpöydän ”päätteeltä” vai pelkkä verollepano, sitä ei historia meille kerro.
    Faktana noilta ajoilta kuitenkin tiedetään se, että maanmittaus työnä ja tieteen sarana alkoi juurikin 1628. Tähän tietenkin liittyi sekin, että varsin fyysisen mittaus- ja kartoitustyön avustajia tarvittiin kuninkaan miehille runsaasti.
    Kruunun mittari Olof Gangius sai määräyskirjan kamarikollegiolta 19.7.1633 Suomen ensimmäiseksi varsinaiseksi maanmittariksi Turun lääniin (silloiselta ammattinimikkeeltään tirehtööri). Suomeen Gangius saapui maanmittausvermeineen, apureineen ja muine rekvisiittoineen 22.7.1633.
    Gangius kuului aikansa arvostettuun pappissäätyyn. Pian hän kuitenkin alkoholisoitui ja jäi maanmittaushistorian ensimmäiseksi juoppouden takia irtisanotuksi alan mieheksi.
    Erik Aspegren puolestaan mittasi ja kartoitti Viipurin läänin tiluksia vuodesta 1643 lähtien.
    Sarkajako: kylän viljelysmaat olivat yhteisvainiota. Ne piti kylvää ja niittää yhteisvoimin, mutta valmiin viljan sai kukin sarkansa mukaan.
    Isojako: vuonna 1749 Ruotsi-Suomessa aloitettiin tilojen jakaminen. Samalla luovuttiin sarkajaosta.
    Tilojen maat muodostettiin yhtenäisiksi suurehkoiksi lohkoiksi. Suomessa isojako alkoi v. 1757 ja käytännössä se päättyi vasta v. 1960, kun Kainuussa valmistuivat viimeiset asiaan liittyvät työt. Isojaon yhteydessä jaettiin viljelysmaan ohella myös metsämaat. Pohjoisessa metsät säilyivät kylien yhteisnautinta-alueina vuoden 1850 paikkeille, jolloin aloitettiin metsien isojako.
    Maatilat saivat manttaalilukuaan vastaavan määrän peltoa ja metsää. Ylijäämämaat jaettiin valtion uudistiloiksi tai valtionmaiksi.
    Isojaon yhteydessä maanmittarit pyrkivät jyvittämään jaettavat alueet laadullisesti tasapuolisesti. Jyvitystä käytetään yhä maanomistusperintöjen jaon yhteydessä.



    *(Kiinteistö = itsenäinen maanomistuksen yksikkö, joka on merkittävä kiinteistörekisteriin.)
    *Gangiuksen pätemättömyys, laiskuus ja alkoholismi käy ilmi maaherra Melchior Falkenbergin kirjeestä.
    (RA. Kammarkollegii arkiv. Ankomna brev. Finland, Ingermanland, Estl., Roll., Vol. 97 1640. s23 Melchior Falkenberg)


    Sarkakartan osa


    Aavistuksen sarka-aikaa tuoreempi lohkomistoimituksen karttaosa.


    2000-luvun Johtokartta


    Prof. A. G. Petrelius opettaa teekkareille teodoliitin käytäntöä
    v. 1895.


    Trimble S6 monikäyttönä ilman R8 gps lautasta. (8/2012)


    Seurantaprisma ja GPS. (Yhteiskäyttö).


    Olaus Magnuksen Pohjoismaiden kartasto vuodelta 1539


    Lancashire London 1579.


    TYPVS ORBIS TERRARVM v.1587


    Mallusjoelle pystytetty mittauspöytä vuodelta 1924


    Kartoittajien työtehtäviin kuului n.415 vuotta sitten kaikenlaista tyky-toimintaa.


    Mittauspöytä on vuosikymmenien vaihtuessa vaihtunut elektronisoptiseen takymetriin ja maastotietokoneeseen. Viime vuosina myös robottitakymetrit ovat vallanneet alaa.


    Rakennuspaikan tark. mitt.


    Tarkkuusvaaitusta millimetrin kymmenesosissa


    Rajapyykin pieksentää


    Vaaituskoje korkojen havainnointiin (Wild) ja takana kulmahavaintojen tekemiseen suunniteltu teodoliitti.
    Kummankaan jo nyt museoituneen laitteen ns. toimi tai funktioperiaate ei ole muuttunut liki 4000 vuoteen.








    Teodoliitin kronologinen seuraaja takymetri. Troblen...Trimblen tunnuksenomaisiin ominaisuuksiin kuuluu ns. maitotonkka-akku ja escitön hallintapaneeli. (Mokanäppäin puuttuu)
    Käytännössä Trimblen käyttöjärjestelmä on yksi tahmaisimmista omalla alallaan. Esim. Leica on monessa mielessä vuosikymmeniä tuotekehittelyssä edellä.
    Triblen uudehko VX Spatial kykenee tosin mittaamisen lisäksi kuvaamaan ja skannaamaan.
    Trimblen S6 IS Rover versio on GPS:n ja takymetrin yhteiskäyttöjärjestelmä.


    Vuosituhansia sitten hyväksi havaittu kolmijalka toimii edelleen (havaintolaitteen) alustana.


    Takymetri (elektro-optistoiminen mittaushavaintolaite) tarvitsee olinpaikkansa (esim. vapaa-asemapiste) sijaintipisteen tarkkaan laskemiseen (ks. kojeen alustaminen tai orjentointi) kolme tunnettua itä-länsi "koorninaattimittauskiintopistettä".
    Mittauskiintopisteet ovat osa runkokiintopisteverkkoa. Myös maanpinnan korko voidaan ottaa tarvittaessa alustamiseen mukaan.
    (Kojeen nimi tulee kreikankielen sanoista "taky+meter".)


    Trimble S6 takymetri


    Seinäkiintopisteeseen kiinnitetty standartisoitu XYZ-koordinaatit ilmentämä seinäprisma.


    Trimble TSC3 keypad (2,4 GHz) GPS & Takymetrin hallintaan. ("vuosimallia" 2012)


    Kuva ei esitä meteoriitin putoamispaikkaa, vaan kuvassa kaivetaan maakiintopistettä kovan roudan alta. Työkaluina lapio, rautakanki ja kosani.


    Kaapelit, yms. maanpinnan alle jäävät putket kartoitetaan johtokarttajärjestelmään, jotta tulevaisuuden kaivuutyöt voitaisiin suorittaa mahdollisimman pienin vahingoin.




    Yhtyminen päävesijohtoon



    Kartoittajat uppoutuvat usein työhönsä.
    Toisinaan hyvin syvällisesti.


    Rakennuspaikan mahduttaminen tilalle vaatii toisinaan säädöksien rajoissa tapahtuvaa improvisaatiota.
    Improvisaatiosta vastaa maastossa herra kartoittaja.


    Rakennukset päätyvät pohjakartalle.




    Trimblen GPS.


    Leican takyn hallintapaneli


    Rajapyykki
    (Putkipyykki näkyvöityskappaleella)


    Putkipyykki rimalla ja Rimplen robottisauva kolmekuuskymmentä lasilla.


    Kivipyykki messinkisellä keskusmerkillä.


    "Katti" ja metallinetsin.
    "Katti" on kaapelinpeilauslaite, jolla voidaan suhteellisen tarkasti etsiä maanalaisia virrallisia kaapeleita tiettyyn syvyyteen asti.



    MUUTAMIA PÄÄKOHTIA


    -Parmenides lanseerasi päiväntasaajan suuntaiset kliimat. (540-480eKr.)
    Dikearkhos (350-290 eKr.) suunnitteli maailmankarttaan itä-länsisuuntaisen akselin, joka ulottui Gibralttarilta -Kyproksen kautta- Himalajalle.

    - (Kreikka) n. 240 eKr. Pituus- ja leveyspiirit otetaan käyttöön maailman karttoihin. (Eratosthenes.)

    -1296 Upplanninlaki. Sarat rekisteröitiin käräjillä.

    -1532 Jacob Ziegler ja (1539) Olaus Magnus vastaavat suurpiirteisistä (rajaavista) Suomenniemen kartoista.

    -1633 Suomen ensimmäinen vakinainen maanmittari Olof Gangius lähetetään Suomeen tekemään kaupunkimittausta ja geometrisia maakirjoja verokarhua silmälläpitäen. Käytännössä kyse oli veroluetteloista, joita oli visualisoitiin karttapiirännällä.

    -1748 oli jo olemassa melko kattava määrä ns. kenttämittauskomission tekemiä ”pitäjänkarttoja”, niitä täydennettiin sotilaallisesti tärkeillä maastotiedoilla (kuten maastoesteillä) 1700-luvun puolivälissä.
    Nykyaikaista luokkiin eriteltyä kiintopisteverkkoa ei tietenkään ollut olemassa ja esim. maastonmuodot kuvattiin kartoittajan piirrustustaitoa käyttämällä.

    -1751 Torppia noin 4000.


    -1757-1809 ISOJAKO (Maanmittauskomission johtaja Ephraim Otto Runeberg toimi toimeenpaneva virkamiehenä) Isojako aloitettiin kiistojen jälkeen Laihialla verollepanojen yhteydessä. Vuotta aikaisemmin Laihialla vaikuttanut suurtulva oli tuhonnut sadon ja ihmisillä taloudellisesti hyvin tiukkaa. Liekö harmilliset tapahtumat ja verikarhun möyriminen vaikuttaaneet ns. Laihialaisvitsien syntyyn?


    -1775 Isojakoasetus. (Liikamaat kruunulle Pohjanmaalla.)
    -1777 Isojakoasetuksen uudistus. (Liikamaat kaikkialta kruunulle uudisasutuksia varten.)

    -1785 Torppia 15000.

    -1800...noin. aloitettiin ns. Struven kolmioketjun mittaaminen. Työ oli venäläis-skandinaavinen astemittaus. Työllä määriteltiin maapallon kokoa ja muotoa. Työ tapahtui kolmiomittausperiaatteella sekä tähtinavigaatiolla. Ketjua olivat mittaamassa mm. ruotsalaiset Torniojokilaaksossa. Maailmanperintöluetteloon v. 2005 liitetty Struven ketju kulkee Ukrainan Mustaltamereltä Norjaan, Jäämeren rannikolle. Suojelluista pisteistä kuusi sijaitsee Suomen alueella.

    - 1812 perustetaan Suomeen päämaanmittauskonttori.

    -1848 Maanmittauksen ylihallitus perustetaan.

    - 1870 lähtien sotilastopografiset kartat varustettiin maailmalla mahdollisuksien mukaan korkeuskäyrillä.

    -1872 Litografia- / kuparilaatta-karttapainomenetelmä käytössä. Litografia (kivilaattamenetelmä)yleistyy vuosisadan vaihteessa.

    -1892-1910 Suomen ensimmäinen tarkkavaaitus. Tyyppimerkintänä NN.
    Nollapisteenä NN:ssä toimi Helsingin Katajanokan sillan merivesiasteikon nollapiste. (Ei maannousukorjausta epookki n. v. 1900.) NN on yhä käytössä voimassa olevissa vesioikeuden päätöksissä.

    -1916 Maanmittaushallitus perustetaan.

    -1917 Maanmittaushallituksen ensimmäinen käytännön urakka alkaa. Urakan tavoite oli kolmiomittauksella muodostettava yhtenäinen verkko. Homma valmistui 1960.
    -Elektroniset ja elektro-optiset etäisyydenmittauslaitteet otettiin käyttöön 1960-luvulla ja tietokoneet tulivat kuvaan. Laitteistoissa oli aluekohtaisia merkittäviä eroja aina 1990-luvun puoleen väliin.

    -1920 valtakunnan uudelle topografiselle kartoitukselle määrittämällä mittakaavaksi 1:20 000 ja karttaprojektioksi Gauss-Krügerin kulmatarkka projektio. (Venäläiset alkuperäkartat olivat paitsi vääränkielisiä, ne olivat väärällä mitoituksella ja väärässä mittakaavassa 1:42 000.)

    -1924 Fotogrammetrian tuottaminen alkaa.

    -1930 Reproduktiovalokuvaus karttapainomenetelmänä käytössä.

    -1931 Suomen ja Ruotsin neljännesvuosisata rajatarkistus. (Lähtökohtainen data on Haminanrauhan yksityiskohdissa.)

    -1937 Astralon-muovi keksitään Saksassa. (Suomeen se saapuu karttapohjamateriaaliksi 1950, jolloin kiveltä painaminen lopetettiin.)

    -1938-39 Fotogrametria (kartografinen ilmakuvaus) yleistyy nopeasti itärajalla. Topografikunta halusi viivyttelemättä sekä toimivan yhtenäisen koordinaatiston että ilmakuvilla tuettua karttamateriaalia.

    -1935-1955-(1975) Suomen toinen tarkkavaaitus. Tyyppimerkintänä N43. (Tilapäinen)
    Virallinen koko maan katava korkeusjärjestelmä = N60. Sen lähtötasona toimi Helsingin keskivedenpinta v.1960.

    -1970 Kartastokoordinaattijärjestelmä KKJ otetaan käyttöön. Kyseiseen järjestelmään perustuu suomalaiset maasto- ja merikartat. KKJ jakaa Suomen kuuteen projektiokaistaan, jonka kunkin leveys on kolme astetta siten, että kaista ulottuu 1,5 asteen etäisyydelle keskimeridiaanistaan.
    KKJ vaihtuu maastokarttapuolella EUREF-FIN järjestelmään 2005-....
    VVJ eli ns. Helsingin järjestelmä otetaan käyttöön 1970. Se on yhä käytössä.
    Lapin alueen korkoverkko (Lapin nolla) puolestaan muodostui 1953-1962.
    Uudistettu versio 1971-71 ja uudistuksen uudistus mitattiin vuosina 1973-1975. Tyyppimerkintä= LN.

    -1956 Suomen ja Ruotsin neljännesvuosisata rajatarkistus.

    -1972 Organisaatiossa maanmittaushallitus, lääninhallituskonttorit ja maanmittaustoimistot.
    -Karttojen ATK-pohjainen digitointi alkaa.

    -1974 FINGIS-ohjelmistoa kehitellään.

    -1978 aloitettiin Suomen kolmas tarkkavaaitus ”kilpikonnineen”. (N2000)
    Työ päättyi Ahvenmaalle syksyllä 2004.

    -1987-89 Suuressa osassa Suomen kuntia mekaanis-optiset mittauslaitteet korvataan elektonis-optisilla laitteilla. (Teodoliitit korvataan varhaisilla takymetreilla.)
    1980 luvulla elektronisia etäisyysmittareita ja tallentimia ylipäätään lisätään vanhoihin teodoliitteihin.

    -1981 Suomen ja Ruotsin neljännesvuosisata rajankäynti.

    -1983 Maanmittauslaitos kokeilee edelläkävijänä GPS-mittausta.

    -1985 Paikkatietojen yhteiskäyttöprojekti aloitetaan.

    -1991 Maanmittaushallituksen kollegio lakkautetaan ja johtokunta nimetään, lääninmaanmittauskonttoreista tulee kartasto- ja tietopalvelutoimistoja.

    -1994 Maanmittaushallitus osastoineen lakkautetaan. Sen tilalle perustetaan Maanmittauslaitoksen keskushallinto ja seitsemän valtakunnallista tuotanto- ja palvelukeskusta. Kartasto- ja tietopalvelutoimistot ja maanmittaustoimistot yhdistetään 21 maanmittaustoimistoksi.

    -1995 Digitaalinen korkeusmalli valmistuu koko Suomesta.

    -1997 GPS mittalaitteet otetaan tradionaalisten elektronisoptisten mittalaitteiden rinnalle. Markkinoille ilmantuneet GPS-laitteet kaipaavat kuitenkin vielä vuosien tuotekehitystä. (Geodimeter System 600 yhdistää takymetrin ja GPS mittauslaitteen.)
    Varsinainen GPS-salaus poistuu v. 2000.
    -Laserkeilauksen tekninen tutkimus käynnistyy.

    -1999 Partership for Peace projekti esittäytyy Suomessa. Projektin idea on uudistaa paitsi Suomen, myös Euroopan karttadataa. Projektin takana on EU ja NATO.
    Projektin osana NATO ”kartoittaa” Suomen vähänkin strategiset alueet.

    -2001 Paikkatietojärjestelmien uusi yhtenäistäminen / kouluttaminen palo- ja pelastuslaitosten tarpeen nimissä. Pienetkin tiet on viimeistään nimettävä ja digitoiva järjestelmään.


    -2003 Suomi siirtyy uuteen karttaprojektioon Universal Tranverce Mercatoriin eli UTM:n.
    Kartastouudistus aiheuttaa myös valtakunnallisen pelastuspalveluruuduston poistumisen, koska UTM-projektioon perustuva Military Grid Reference System korvaa sen. (MGRS).
    Suomalaisia merikarttoja on vuodesta 2003 alkaen uusittu EUREF-FIN-järjestelmään. KKJ korvataan yleiseurooppalaisella ETRS89-koordinaatistojärjestelmällä. Yleiseurooppalaisen ETRS90-koordinaatistojärjestelmän mukaisen ETRS89-koordinaatiston realisaatio Suomessa tunnetaan nimellä EUREF-FIN. (ETRS = European Terrestial Reference System.) Siirtymäkauden pohjatyönä oli Geodeettisen laitoksen mittaustyö, jossa 400 mittauspisteen perusrunkoverkon pisteille mitattiin ja laskettiin EUREF-FIN arvot. (N60/N2000 väliset muunnokset tullaan julkaisemaan Julkisen hallinnon suosituksessa.)

    -2004 Geodeettisen laitoksen suositus siitä, että kaikki Suomen korkeusjärjestelmät muutettaisiin yhteiseurooppalaisen standardin mukaiseen N2000-järjestelmään. Yhtenäistäminen koskee toki muitakin Euroopan maita. Muutoksia kiinteän maanpinnan mitattuihin korkeuskäyriin on syntynyt N60-järjestelmään verrattuna parista sentistä 40 senttiin.
    Geodeettisen laitoksen mukaan tämä johtuu jääkauden jäämassojen aiheuttaman paineen häviämisestä. (Jäämassojen nopea sulaminen.) Maan kuori ikäänkuin palautuu ”normaaliin” korkeuteensa. Pääkaupunkiseudulla maa on kauttaaltaan kallistunut Suomenlahteen päin noin kolmen senttimetrin verran vanhoihin käyriin verrattuna.

    -2005 Laserkeilauksella (pinnanmuotojen laserskannaus) tehdään ilmasta käsin koeluentoisia maastomalleja.

    -2006 Suomen ja Ruotsin neljännesvuosisata rajankäynti. (Kunnissa EUREF-FIN mittauksia.)

    -2008 Julkishallinnon suositukset (JHS) 153 ja 154 on päivitetty kesällä-syksyllä 2008. Suositukset määrittelevät Suomessa käytössä olevan eurooppalaisen ETRS89-järjestelmän realisaation EUREF-FIN:in sekä sen kanssa käytettävät karttaprojektiot ja muunnokset kkj:hin.
    -Maanmittauslaitos hajoittaa ja hallitsee työntekijäkuntaansa.
    -Maanmittaus täyttää 375 vuotta Suomessa.
    -Eurooppalainen Goce-satelliitti lähtee kartoittamaan maapallon painovoimakenttää.
    (Tutkimusta rahoittaa Suomen Akatemia).


    -2009 kuntaliitokset astuvat voimaan ja Suomesta katoaa 67 kuntaa. Asia vaikuttaa kyläjaotukseen, kiinteistötunnuksiin (mahdollisten päällekkäisyyksien eliminointi.) Kuntanumerojärjestelmään sidotut kiinteistötunnukset muuttuvat ja karttojen kuntarajat päivitetään.
    Kiinteistötunnus muodostuu kunnasta, kunnanosasta, korttelin tai talon numerosta ja tontin tai tilan numerosta.
    - Maanmittauslaitoksen ilmakuvakeskus siirtyy digiaikaan.

    -2012 Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupungit siirtyvät käyttämään seudullisesti yhtenäistä eurooppalaisten ja valtakunnallisten suositusten mukaista N2000- korkeusjärjestelmää ja ETRS-GK25-tasokoordinaatistoa 1.12.2012
    ETRS: European Terrestial Reference System
    GK: Gaus-Krüger karttaprojektio (poikittainen lieriö)
    25: Lieriö sivuaa ellipsoidia keskimeridiaanilla 25°
    Korkeusjärjestelmä N2000 nollapiste: Amsterdamin nollapiste (Normal Amsterdam Peil, NAP)
    N2000 on Pk-seudulla 31,3cm korkeampi lukema kuin vanhan järjestelmän (N43) korko.




    Geoidi on se painovoiman tasa-arvopinta, johon keskimerenpinta asettuisi levossa. Mantereilla geodi on keskimerenpinnan teoreettinen jatke. Geodi huomio maapallon litistyneisyyden matemaattisesti paikkatietojärjestelmien mallinnuksia huomioon ottaen yksityiskohtaisemmin kuin (vanha) vertausellipsoidi.




    Ellipsoidi GRS80


    N-koordinaatti: metriä päiväntasaajalta
    E-koordinaatti: keskimeridiaanilla 25 500 000 m


    Leican tarkkavaaituskoje


    Vas. 1892-1910 Ensimmäisen tarkkavaaituksen linjasto.
    Oik. 1935-1975 linjasto.


    Valtakunnallisesti viimeisimmän tarkkavaaituksen N2000 linjasto.
    Linjaston pituus on 9000 km ja kiintopisteitä on yli 6000.


    Ns. Tunnetun pisteen ilmakuvasignaalia käytetään ilmakuvauksen XY-kalibraationa. Jos siis törmäät tällaiseen maastossa, niin se ei ole esim. muumipeikkojen hautausmaan merkki.

    Ensimmäiset ilmakuvat Suomen maankamarasta otti ilmapallotaiteilija F. Cetti vuonna 1907. Samainen taivaisiin pyrkinyt herrasmies kuvasi Tukholmaa ilmasta jo 10 vuotta aikaisemmin.
    Ensimmäiset ilmakuvauskamerat valmistuivat vuonna 1915 ja useiden maiden tiedetään tilanneen niitä sotaa silmälläpitäen.
    01.03.1918 Suomen Tukholman lähetystö tilasi Sakasasta neljä ilmakuvauskameraa. (Syynä tähän mm. surkeat venäläispohjaiset Suomen kartat, joiden topografinen tarkkuus ei olisi riittänyt edes kaukokaipuuseen.)
    Suomen Ilmailuvoimien komentajana toiminut (Everstiluutnantiksi vuonna 1926 ylennetty) Arne Sakari Somersalo oli tutustunut 1. maailmansodan aikana Saksan armeijassa niin lentokoneisiin kuin strategiseen ilmakuvaukseen. Tämä johti paitsi kotimaisen ilmapuolustuksen nopeaan kehitykseen, niin myös ilmakuvauksen viralliseen aloittamiseen Suomessa. Voidaankin sanoa, että Suomen fotogrammetrian histioria alkoi vuonna 1922 Somersalon toimesta. Tykistön tarkastaja kenraali Nenonen oli niin ikään tarkkojen karttojen perään Itä-Suomen alueelta. Nenonen teki voitavansa ilmakuvauksen nopeaan kehittämiseen Suomessa. Maanmittaushallitus ei tahtonut olla pekkaa pahempi ja lähetti piletin kanssa virkamiehiään Keski-Eurooppaan opintomatkalle. Vuonna 1924 samaiset herrat saivat toteutettua Helsingin alueelta 20 km2 peittävän ilmakuvakartan mittasuhteessa 1:15 000. Tuliaisilmakuvakamerana toimi ARKA Messter -merkkinen laite.
    1930-luvulle tultaessa Suomi edustikin jo ilmakuvakartoituksen huippua.
    Talvi- ja jatkosodan jälkeen ilmakuvatoiminta laajeni nopeasti siviilipuolelle.
    Maa ja Vesi Oy, Kunnallistekniikka Oy, Mittaustekniikka Oy ja Kaavakartta Oy tarjosivat fotogrammetrisia palveluita aina Afrikkaan saakka.

    Vuonna 1951 Maa ja Vesi Oy suoritti maan ensimmäisen stereokartoituksen.

    1963 Topografikunta siirtyi ilmakuvauksessa suihkukoneaikaan. Kuvaukset tapahtuivat 9000 metrin korkeudelta. Yhden kesän aikana pystyttiin kuvaamaan kuvaussuunnitelmien mukaisesti 170 000 km2.

    Vuonna 1970 suoritettiin ensimmäinen saastumiskartoitus ilmasta käsin. Työ kuului ns. teemakartoituksiin. Teemakartat yleistyivät vuosikymmenessä niin, että Maanmittauslaitos pystyi 80-luvulla toteuttamaan noin 5000 erityyppistä teemakarttaa.

    Vuonna 1978 valmistui Kiirunan satelliittiasema. Sen voimin Suomi sai vastaanotettua ensimmäiset satelliitilla kuvatut kaukokartoitusmateriaalit.

    1991 EU alkoi valvomaan Euroopan ravinnontuotantoa ilmakuvaussatelliiteilla.

    1995 yleistyi ortokuvauksen ohella ns. videoilmakuvaus. Ideointi lähti tietokoneympäristön suomista liikkuvan kuvan käsittelymahdollisuuksista verrattuna kehitettävään filmiin. Liikkuvan kuvan analysointi osoittautui edullisemmaksi kuin stillkuvaus. Ainoastaan pienikuva-alkioiden lukumäärä on pieni. Videomateriaali yhdistettiin kuvamosaiikiksi ottamalla huomioon maaston pinnanmuodot ortotekniikalla. Ortokuva oli diffentiaalisella oikaisumenetelmällä stereomallista saatu, vääristymiltään korjattu kuva. Ortokuvan teossa tarvittiin tietenkin kuvattavan alueen maanpinnalla tehty korkeusmalli (korkoruudukko). Kuvamosaiikkien tekniikkaa oli suunnittelemassa mm. VTT. Myöhemmin GLORE -projekti korvasi maastovaaitusvaatimuksen. (ESPRIT-3) GLORE pystyi laskemaan jo ilmassa automaattisesti alueen korkeusmallin sekä yhdistämään tuhannet videoilmakuvat ortokuvamosaiikeiksi eli oikaistuksi kuvapala-alueiksi. Laskentatekniikka pohjautui maanpinnan heijastusominaisuuksiin, eli valonlähteen sijaintiin, laatuun, katselupisteen paikkaan ja katselusuuntaan. Tätä tapaa voidaan syystäkin kutsua kohteen virtuaalirekonstruoinniksi, koska tietojen yhteensovitus tehdään kolmiulotteisessa kohdeavaruudessa, ja kaikki kuvien pikseleiden intensiteetteihin vaikuttavat tekijät pyritään ottamaan mahdollisimman tehokkaasti huomioon.

    *(Fotogrammetria tarkoittaa valokuvilta määritettyä esineitten kokoa, muotoa ja sijaintia. Tulos voidaan esittää karttana, numeerisena datana tai piirroksena. Fotogrammetria voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan: ilmakuvaukseen, satelliittikuvaukseen ja maakuvaukseen.)





    Nationaalisen maanmittauksen, rakennemittauksen (ks. pyramidit, temppelit yms.) ja navigoinnin historia on karkeasti ottaen ihmiskunnan mittainen, mutta eurooppalaisessa kulttuurissa maanmittauksen yleistieteellistäminen alkoi käytännössä v.1625. Tuolta ajalta on säilynyt mm. Willebrod Snellin kolmiointityö koskien Maan kokoa. 1700-luvulle tultaessa kolmiomittauskartoitus valtasi alaa ympäri Eurooppaa. 1700-luvun kartoitus pohjautui lähinnä sotilaalliseen tarpeeseen. Maaston muodot, vesistöt, kulkemattomat suot etc. Esim. Englannin ensimmäinen kolmiomittaus yhdisti käytännössä maan kartat Ranskan karttoihin.
    Kolmionnin peruskivenä toimi Englannissa tarkasti mitattu perusviiva Lontoon länsipuolelle Hounslownin nummelle.
    Viivan pituus mitattiin kolmasti. Ensin mittausketjulla, sitten 20 jalan mittaisilla puusauvoilla ja lopuksi lasisauvoilla, jotka oli kalibroitu standardijaardin (0,9144 m) mukaan. Työn päätteeksi perusviiva merkattiin maastoon työntämällä tykinputkia syvälle maahan. (Liekö ollut nykyaikaisen kiinteistön maarajoja merkitsevän putkipyykin esikuva?)
    Kyseisen kolmiomittauksen valmisteluita johti sulkansa Skotlannin kartoituksessa ansainnut William Roy.


    Britannian ensimmäinen kolmiomittaus


    Kyseisen kolmiomittauksen valmisteluita johti sulkansa Skotlannin kartoituksessa ansainnut William Roy.
    Mies käytti perusviivansa tarkastamiseen Jesse Ramsdenin (1735-1800) lasisauvoja. Ramsden vastasi myös aikansa modernin teodoliitin suunnittelusta ja valmistuksesta. Englannin kolmioinnissa mittauskolmioiden sivujen pituudet vaihtelivat 8 ja 80 kilometrin välillä. Näin suuret mittausetäisyydet loivat tarpeen niin kutsutulle tasoituslaskennalle, jossa ideana on mahdollisten mittausvirheiden huomiointi lopputuloksessa. Käytännössä varsin onnistunut William Royn työ toimi Britannian maanmittauslaitoksen ”pohjana”.


    Jesse Ramsdenin rakentama parinsadan naulan painoinen "3 jalan" teodoliitti.

    Kolmiomittausta oli tietenkin muinaisina aikoina hyödynnetty paitsi Kreikassa, Egyptissä ja Meso-Amerikassa niin lisäksi esim. Kiinassa. Siellä Liu Hui -niminen heppuli käytti ko. metodia paikallisten vuorien korkeuksien kartografiseen analysointiin n. 263 eKr.
    ( Phytagoraan väittämä a2+b2=c2 ...582-496 eKr).
    Kolmioinnissa käytettävä kolmiomittausverkko koostuu kiintopisteistä, jotka muodostavat kolmioita. Aina, kun tiedetään yhden kolmion sivun pituus, voidaan muut laskea kulmien avulla (Teodoliitti astuu tässä kuvaan kulmahavaintolaitteen ominaisuudessa.) ja samalla selvittää seuraavien pisteiden etäisyys ja sijainti. Kiintopisteille on ns. runkomittauksien avulla laskettu reaalikoordinaatit, joiden avulla voidaan siis mitata muita kohteita maastossa. Kolmiomittauksen avulla voidaan mitata sekä etäisyyksiä että maanpinnan korkeuksia. Kolmiomittauksen periaate on tasokolmion geometrisissa ominaisuuksissa. Jos kolmion ”perusviiva” (kolmion yksi sivu) ja sen viereiset kulmat voidaan mitata, perusviivan vastainen kulma ja muiden sivujen pituudet saadaan mittaustulosten avulla laskemalla selville. Kolmiosta toiseen jatkamalla voidaan peittää koko mittauksen alla oleva alue.
    Ennen elektro-optisten mittauskojeiden yleistymistä oli olemassa tietyt maanpinnan monimuotoisuuden huomioonottavia mittausmenetelmiä (esim. porrasmittaus). Perinteisen kolmiomittauksen murros tapahtui Suomessa vuosina 1983-85, jolloin satelliittiradiosignaaleihin perustuva staattinen GPS- ”pistemittaus” astui kuvaan.


    Vielä 5 vuotta sitten lumi saattoi hidastaa tiettyjen asioiden löytymistä maasta.



    Kalastaminen omalla vastuulla.



    OFF THE RECORD



    Suomessa maanmittareiden tulotaso on Eurooppalaisittain mitatattuna melko vaatimatonta eikä esim. lemmikkieläinten ruokkimiseen aina jää kovin muhkeaa summaa muiden pakollisten kulujen jälkeen.